Uusilla yrittäjillä on toivoa!
Alkuvuodesta julkaistu Tilastokeskuksen raportin mukaan viljelijöiden keski-ikä oli vuonna 2021, 53-vuotta. Yli 65-vuotiaita viljelijöitä on lähes joka viides maatalousyrittäjä, kun vastaavasti alle 35-vuotiaita oli vuonna 2021 vain 7 % maatalousyrittäjistä. Suurin viljelijäryhmä muodostuu 50–64 vuotiaista maatalousyrittäjistä.
Luvut eivät ole yllättäviä, jos on seurannut alan uutisointia tilakokojen kasvusta ja lopettavien tilojen määrästä. Maataloustuotteita ei tuoteta enää niin laajalla rintamalla, kuten aiemmin. Nyt noin 60 vuoden iässä olevat ovat syntyneet 1960-luvuilla. Tällöin Suomessa maatalous alkoi jo hiljalleen taantua teollistumisen myötä, mutta tiloja oli runsaasti n. 300 000 kappaletta, kun nyt puhutaan noin 40 000 maatilasta ja määrä on edelleen laskeva. Luvuista voitaneen päätellä, että nyt iäkkäimmät viljelijät ylläpitävät runsaan joukon hyvin pieniä maatiloja, kun taas nuoremmalla sukupolvella yrityskoot ovat keskimääräisiä tai sitä suurempia.
Ala ei samalla tapaa houkuta nuorisoa, kuten se ehkä vanhemman sukupolven aikaan vielä teki. Tämäkin on hyvin ymmärrettävää, jos seuraa alan uutisointia. Kannattavuus on keskimäärin hyvin heikko ja työmäärä kohtuuton. Muutakin työtä löytyy hyvin helposti ja yleensä lopputuloskin huomattavasti keskimääräistä maatilaa parempi.
Todellisuus voi kuitenkin olla myös toista ja myös siitä löytyy eläviä esimerkkejä. Rikastumaan maataloudella harvemmin pääsee, mutta erittäin hyvin toimeentulevia ja työstään pitäviäkin viljelijöitä olen tavannut. Näissä tapauksissa korostuvat etenkin hyvät yrittäjäominaisuudet ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia. Huomautan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että suuruuden ekonomia ei aina maataloudessakaan ole välttämättä se kannattavin strategia.
Nykyisin maatalousyrittäjäksi saatetaan ryhtyä kuitenkin huomattavasti aiempaa myöhemmin. Työkokemuksia haetaan muualta ja kouluttaudutaan. Sivutoimisuus on hyvin yleistä nykypäivänä. Sukupolvenvaihdos tehdään usein lähellä myyjän eläkeikää, jolloin jatkaja on yleensä jo reilusti yli 30-vuotias. Maataloutta saatetaan pyörittää kesäaikaan ansiotyön ollessa tauolla ja talveksi palataan taas normaalisti sorvin ääreen toisaalle. Tämä on hyvin toimiva ratkaisu esimerkiksi kasvinviljelytiloilla.
Tulevina vuosina maatalousyrittäjien määrä laskee edelleen, kun suuret ikäluokat siirtyvät hiljalleen eläkkeelle. Tilan jatkajia on entistä vähemmän ja maatilat alkavat keskittyä tietyille alueille ja tilakoot kasvavat. Maataloudesta saadut tuotot jakautuvat tällöin entistä pienemmälle yrittäjäjoukolle, jonka pitäisi olla hyvä asia maatalouden kannattavuuden kannalta. Painosanalla pitäisi. Muutos on kuitenkin erittäin hidas, mutta se kuitenkin tapahtuu.
Tekstillä haluan osoittaa ja rohkaista nuoria yrittäjiä tai sitä miettiville, että alalla on mahdollista tehdä hyvääkin tulosta, vaikka siltä se ei aina valtamediassa näytä. Lähtökohta usein hyvään lopputulokseen on, että suhtautuu toimintaan yrittäjämäisellä otteella ja esimerkiksi oma yksityistalouden kulutus on hyvässä hallinnassa. Mahdollinen tilakauppa on tehtävä mahdollisimman edullisesti, jotta jatkuvuus olisi turvattu. Yhteistyö, erikoistuminen ja tuotteiden jalostaminen ovat nykypäivän juttu. Tällöin pienenkin tilan on mahdollista tehdä kelvollista kassavirtaa. Perinteisen bulkkitavaran tuottaminen ei monessakaan tapauksessa ole kannattavin vaihtoehto.
Suomen maatalous kaipaa uusia rohkeita yrittäjiä sekä innovaatioita, joita voitaisiin viedä maailmalle. Maatiloja, jotka ovat brändänneet toimintaansa on Suomessa vain muutamia ja silläkin sektorilla euroja olisi runsaasti tarjolla. Uusilla yrittäjillä riittäisi otettavaa markkinasta, mutta perinteisiin ei kannata liikaa lukkiutua, jos sieltä on saatavilla vain pahamieli ja heikko kassavirta. Täytyy tähdätä sinne, missä muita ei vielä ole!
Kirjoittaja on Muutos-hankkeen talousasiantuntija Jeremias Niskanen, joka uskoo toistaiseksi maalaisjärkeen.