Älä pelkää muutosta 

Muutostarve tulee usein ulkoa ilman, että siihen pystyy itse vaikuttamaan. Siinä missä toinen näkee haastavat tilanteet mahdollisuutena, voi toinen nähdä ne lannistavina vastoinkäymisinä. Epävarmuus työssä vaikuttaa hyvinvointiin, mitä kautta se vaikuttaa myös yksityiselämään. Muutoksen aiheuttaman stressin määrään vaikuttaa muutoksen keston ja määrän lisäksi myös käytettävissä olevien tukien määrä sekä yksilölliset tekijät. Muutosstressin tyypillisiä oireita ovat mm. niska- ja hartiasärky, vatsavaivat, ahdistus, uni- ja keskittymisvaikeudet.  

Suomalaiset maatalousyrittäjät ovat kokeneet muutokset kovimman kautta. Taloudellinen kannattavuus ja siten myös henkinen hyvinvointi ovat koetuksella. Ongelmien ratkaisuiksi joudutaan miettimään vaihtoehtoisia polkuja. Ongelmaksi voi tulla nopea muutostahti. Millaisia keinoja on olemassa selviytymiseen? Unelmoida voi myös villisti ja kuka tietää, nekin voivat joskus toteutua. Taloudellisten ja henkisten riskien arviointi auttaa uhkien torjunnassa. Ratkaisun on kuitenkin tultava ihmisestä itsestään ja hänen omista lähtökohdistansa. Parhaimmatkin neuvojat katsovat asioita omien silmälasiensa takaa heidän arvojen ja käsitysten mukaan.   

Hyvinvoinnista huolehtiminen on henkistä riskienhallintaa ja itsensä kuuntelemista. Uni, ravinto, liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen pitää olla kohdillaan. Niitä arvioimalla voi tunnistaa, kuinka stressaantunut on. Hyvinvoiva, elämäänsä hallitseva ihminen jaksaa paremmin kohdata myös elämän haasteita.  

Meille, jotka olemme turvallisuushakuisia ja muutoskammoisia, voi muutos olla haaste, sillä se vie meidät pois mukavuusalueeltamme. Yleensä muutos onkin hyvin epämääräinen tunne. Ei olla varmoja, mitä se pitää sisällään. Muuttamalla muutoksen tavoitteeksi saa tarkemman suunnan kohti uutta.  Tavoitteen määrittelee jokainen itse omien arvojensa ja päämääriensä mukaan.  

Pitkäaikaisen työn loputtua joutuu ihminen rakentamaan tulevaisuuden uudestaan. Tämänkin voi nähdä mahdollisuutena rakentaa elämänsä uudelleen omien arvojensa ja vahvuuksiensa mukaan. Toisaalta työn loppuminen voi tuntua hyvinkin ahdistavalta, jolloin ihminen voi kokea häpeää ja arvottomuutta. Tällöin tarvitaan aikaa ja etäisyyttä, jotta mieltä painavat tunteet laimenevat ja löytyy voimia jatkaa eteenpäin. Ihmisten sopeutuminen määrää hyväksymisen tahdin. Mitä pidempään on työskennellyt samassa työssä, sitä järisyttävämpänä muutos koetaan ja sitä pidempi aika menee niistä toipumiseen.  

Ihmisillä on luontainen kyky kiinnittää huomiota kielteisiin asioihin eikä onnistumisiin. Kuitenkin olisi tärkeää nähdä myös ne pienimmätkin onnistumiset ja juhlistaa niitä. Se, mihin kiinnitetään huomiota, vahvistuu. Onnistumisiin keskittyminen vahvistaa myös yksilön itseluottamusta ja kasvattaa rohkeutta mennä kohti uusia onnistumisia.  

Epäonnistumisen tunteet ovat aina subjektiivisia ja ne riippuvat omista tulkinnoista. Toisen epäonnistuminen voi näyttäytyä toiselle neutraalina ja joskus jopa onnistumisena. Valitettavasti ihmisellä on taipumus liioitella omia floppejaan. On kuitenkin muistettava, että kivelle karahtaminen ei ole merkki heikkoudesta vaan rohkeudesta. On uskaltanut yrittää jotain ja on rohkeutta toimia niissäkin tilanteissa, joissa voi epäonnistua. Näissäkin on opin paikka: Näin ei ainakaan kannata tehdä. Mitä enemmän yrität, sitä enemmän voi tulla floppeja. Entä sitten? Oletko liian ankara omille epäonnistumisille ja kuitenkin suhtaudut armollisuudella muiden epäonnistumisiin? Itsemyötätunnon avulla voimme suhtautua itseemme samalla tavalla kuin epäonniseen läheiseen.  

Usein saatetaan ajatella, ettei kyetä enää ottamaan uusia haasteita vastaan. Ollaan liian vanhoja tai haasteiden käsittelyyn ei ole riittäviä taitoja. Miksi näin ajatellaan? Usein kyseessä on pelko – uskon puute itseensä ja kykyihinsä. Mietintään kannattaa laittaa, vievätkö nämä kielteiset ajatukset eteenpäin ja auttavatko ne kehittämään uutta elämää. Kaikkea ei tarvitse osata heti eikä muutoksista tarvitse selvitä yksin. Verkostoituminen kannattaa. Se on mahdollisuutta jakaa kokemuksia ja ideoita yhdessä samassa tilanteessa olevien kanssa. Se on vastavuoroista ja hyötyjen molemminpuolista jakamista. Toisaalta uusien ihmisten kanssa verkostoituminen antaa mahdollisuuden löytää uutta näkökulmaa ja tietoa. Läheisiltä ihmisiltä saa tukea, mutta rohkeisiin ratkaisuihin he eivät useinkaan kannusta.

Tulevaisuutta ja ratkaisuja miettiessä kannattaa kysyä itseltään, mikä on pahinta, jos ei tee muutosta.  

Arja Lappalainen

Kirjoittaja on Muutos-hankkeen projektipäällikkö, joka on kiinnostunut elämän monimuotoisuudesta.

Muutos-hanke tarjoaa monipuolista tukea ja opastusta maaseudun yrittäjien liiketoiminnan kehittämiseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveisiin elintapoihin.