Tekstivastine podcastille 24.4.2023

Lakiasiat osana yrittäjän riskienhallintaa

Tea: Tervetuloa kuuntelemaan Muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan eli Muutos -hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu sekä ODL Liikuntaklinikka ja rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, LähiTapiola sekä toteuttajat. Olen hanketyöntekijä Tea Flankkila, talousasiantuntija ProAgria Oulusta.

Tänään käsittelemme podcastissamme yrittäjien riskienhallintaa sekä yritysten elinkaarta hieman erilaisesta näkökulmasta. Osana yrityksien ja yrittäjien arjen riskienhallintaa ovat lakipuolen asiat, mutta lakipalveluita tarvitaan myös yrityksien muutostilanteissa. Haastateltavana minulla on tänään Asianajaja Jarmo Juntura, Juntura ja Määttä Oy:stä. Tervetuloa mukaan podcastiin Jarmo. Kertoisitko meille kaikille vähän itsestäsi sekä työtaustastasi.

Jarmo: Kiitos, mukavaa päästä ensimmäistä kertaa mukaan podcastiin. Maaseututaustani on aika lyhkäinen ja se tulee äidin äitini kautta, jolla oli maatila Keminmaassa. Vietin siellä paljon aikaa, mutta ei ole oikeastaan jäänyt muuta mieleen, kun se, miten mummo kehui sitä, miten hän sai aina hopealusikoita, kun heillä oli parhaat ja puhtaat maidot meijerissä. Hän komensi miestään sanomalla, että hänen täytyisi vaihtaa navetasta tullessaan vaatteet kerran navetan porstuassa, ja toisen kerran vielä kotona porstuassa, että sisällä oltiin myös samalla tavalla siistejä.

Ammatillinen taustani on hieman tavallisuudesta poikkeava, sillä se on niin monipuolinen. Monesti meidän alallamme uraudutaan tietyille aloille: ollaan tuomareita, syyttäjiä ja asianajajia. Ensimmäiset kymmenen vuotta työurastani oli sellaisia, että ensimmäisen vuoden olin kaupungin lakimiehenä, sitten hovioikeudessa vajaa kymmenen vuotta, syyttäjänä vuoden ennen, kun minut poimittiin mukaan näihin töihin. Tälle tielle on tullut jäätyä.

Asianajajatoimisto Juntura ja Määttä Oy: tavoitteena on aina ollut, että pitää palkata itseä parempia työntekijöitä pärjätäkseen. Tällä hetkellä minulla on yhteinen toimisto Määtän Katin kanssa, olemme kumpikin osakkaita. Töissä on lisäksi kaksi tehokasta naista Alajärven Martta ja Kettusen Helena. Yhteensä meitä on siis neljä hyvin inhimillisiä ja toivottavasti helposti lähestyttäviä ihmisiä.

Tea: Mikä sai sinut jäämään töihin Rovaniemen alueelle?

Jarmo: Olen itse Lapista lähtöisin, oma sukuni on äidin puolelta Keminmaasta ja isällä Torniosta. Itsekin olen asunut lähes kaiken aikaa Rovaniemellä, niin se on tuntunut aina kodilta.

Tea: Olet toiminut jo pitkään asianajajana. Millaisia palveluita asianajajana olet tarjonnut vuosien varrella asiakkaillesi?

Jarmo: Kun tulin alalle töihin, niin ensimmäisessä työpaikassani tehtiin pääosin siviiliasioita ja oma osaamisenikin oli aika vahvasti sitä kautta. Nytkin olen pienen kylän toimistossa, jossa ei voi erikoistua, vaan voi tehdä hirveän monenlaisia asioita. Asiakkaina niin yksityisiä, yrityksiä, julkisyhteisöjä, kuntia ja seurakuntoa. Rikosasioita on vähemmän ja pääpaino on kaikentyyppisissä siviiliasioissa.

Tea: Minkä tyyppisissä tilanteissa yrittäjät ottavat sinuun yhteyttä?

Jarmo: Pyritään monesti viemään sellaista viestiä asiakkaille, että täytyisi pyrkiä ennakoimaan. Varautua tuleviin muutoksiin, koska on se yritystoiminta minkälaista hyvänsä, niin aina tapahtuu muutoksia. Kun niihin varautuu ennakolta sopimuksien ja muiden avulla niin se on helpompaa ja halvempaa kuin ristiriitatilanteissa. Aika moni osaa jo niin tehdä, joka vähän liittyy erityyppisiin asiakirjojen laatimisiin, yrityksillä osakassopimuksiin, edunvalvontavaltakirjoihin, avioehtoihin, testamentteihin ja liiketoimintaan liittyviin sopimuksen tarkastamisen tekemisiin ja kauppakirjoihin. Oikeastaan olen niistä vielä neuvonut asiakkaita niin, että sopikaa asioita suullisesti, jos tuntuu siltä, mutta laittakaa aina vähintään sähköpostiviesti siitä, mitä olette juuri sopineet ikään kuin vahvistusviestinä. Aika usein kuitenkin edelleen meidän puoleemme käännytään vasta siinä vaiheessa, kun ristiriita on jo esillä. Siinä luultavasti poikkeamme toimintatavoissa muista toimistoista, kun pyrimme olemaan ehkä vähän liiankin sovinnollisia. Niin monta kertaa on nähty, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita niin kustannusten, liikesuhteiden kun ajankäytön vuoksi.

Tea: Paljon asianajajana olet tekemisissä maaseutu- ja maatalousyrittäjien sidosryhmien kanssa?

Jarmo: Olemme tehneet yhteistyötä ProAgrian, MTK:n ja LähiTapiolan kanssa ja oltu erilaisissa tilaisuuksissa ja koulutuksissa mukana. Sen kautta sitten on oltu tekemässä ennakkoon asiakirjoja monille yrittäjille ja myös ratkaisemassa riitakysymyksiä ja maksukyvyttömyyteen liittyviä asioita. ’

Tea: Mitä näistä aikaisemmin mainitsemistasi sopimuksista suosittelisit kaikille yrittäjille?

Jarmo: Se vaatii aina henkilökohtaisen keskustelun kunkin henkilön kanssa, että mikä hänen henkilökohtainen tilanteensa ja taustansa on. Monesti jo pelkkä keskustelu riittää, sillä henkilö tietää itse, missä tilanteessa on omassa yksityis- ja yrityselämässään ja minkälaisiin seurauksiin hänen toimintansa voi johtaa. Olenkin neuvonut asiakkaita ja tuttavia, että mihin tahansa toimintaan lähteekään mukaan, jossa on enemmän kuin yksi henkilö mukana, niin aina pitäisi käydä keskustelu tilanteesta ja laatia tarvittaessa sopimukset. Yksityispuolella avioliiton kohdalla mietitään usein avioehtoa tai testamenttia. Avoliitossa vähän eri tavalla korostetaan sitä, että miten se poikkeaa avioliitosta ja siinäkin voidaan tehdä sopimuksia avoliiton päättymisen varalta. Elinkeinontoiminnan osalta pankkikin usein vaatii osakkaiden välisen sopimuksen siitä, miten me elinkeinontoimintaa yhdessä harrastetaan, miten tehdään päätöksiä. Aivan kuten elämäkin, niin joskus yritystoimintakin päättyy ja jo alkuvaiheessa on tärkeää sopia, miten silloin toimitaan – päättyi toiminta mistä syystä hyvänsä. Sen takia sopimukset ovatkin tärkeitä, kun alussa tahtotila ja tavoite on yhteinen niin sopiminen on paljon helpompaa, kun siinä vaiheessa, kun kiviä on kenties kenkiin kertynyt.

Tea: Yrityksen elinkaari vääjäämättä loppuu jossain vaiheessa ja joissakin tapauksissa lopetustilanne johtua avioerosta ja tilanne voi olla riitaisa. Mitä hyötyä yrittäjillemme olisi avioehdosta ja miten se pitäisi muotoilla, jotta yritystoimintaa voitaisiin jatkaa erosta huolimatta?

Jarmo: Avioehto liittyy avioliittoon, ei avoliittoon. Se tarkoittaa sitä, että kun avioliitto päättyy eron tai kuoleman kautta, niin silloin puolitetaan puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeudenalainen omaisuus. Avioehdossa on kysymys siitä, että suljetaanko sillä joku omaisuus pois tästä avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta, eli pois siitä puolittamisperiaatteen kohteena olevasta omaisuudesta.

Tea: Eli suomennettuna voisiko sanoa, että jos on esimerkiksi maatila, niin siitä voisi jättää esimerkiksi talon tai metsät erilleen sopimuksesta, vaikka muuten olisi kaikki yhteistä?

Jarmo: Kyllä. Siinä voidaan, vaikka sopia, että kummallakaan ei ole mihinkään toisen omistamaan omaisuuteen avio-oikeutta. Lähtisin miettimään asiaa sillä tavalla, että lähtökohtana olisi yhteinen panostus omaisuuden kartoittamiseksi. Jos tilanne on sellainen, että kumpikin tuo yhdenvertaisesti panoksensa yritystoimintaan niin avio-oikeus lienee ihan okei, kun molemmat tekevät kaikkensa omaisuuden kartoittamiseksi. Aina tilanne ei kuitenkaan ole niin – joskus lähtökohta on epätasapainossa. Kyseessä voi olla toisen sukutila, toisella voi olla aikaisempaa varallisuutta, toinen voi olla muualla töissä. Sillin voi olla järkevää, että kokonaan tai osittain maatalouteen liittyvä omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Sellaisiakin tapauksia on nykyaikana aika usein, että mennään uusiin naimisiin ja maatalouteen tulee uusi puoliso. Silloin on syytä miettiä, että mitäs sitten, kun se aikanaan päättyy kuolemaan tai eroon. niin miten omaisuus halutaan jakaa. Avoliitossa ei avio-oikeutta ole, jolloin keskustellaan siitä, että uusi tai alkuperäinen puoliso tulee maatalouteen, niin saako hän työpanoksensa korvauksen palkkana. Useissa tapauksissa ei nimittäin saa, ja silloin on oikeutettu korvauksiin lain mukaan, eli jos hän tuo varallisuutta tai työpanosta toisen hyväksi ja avoliitto päättyy, niin silloin voi olla oikeus vaatia hyvitystä, mikäli panos on huomattava. Silloin on järkevää keskustella jo alussa ja sopia miten korvaus maksetaan ja kenties sopia hyvityksen perusteista.

Tea: Onko sinulle tullut vastaan sukupolvenvaihdostilanteissa sellaista, että rahoittaja olisi vaatinut heti alussa avioehtojen ja muiden sopimusten tekemistä?

Jarmo: Osakassopimus on sellainen, minkä rahoittaja mielestäni lähes aina vaatii, harvemmin avioehtoa. Lähinnä silloin, kun molemmat eivät ole tasavertaisesti mukana yritystoiminnassa. Toki se on aina puolisoiden välinen asia ja suurimmalla osalla sen keskustelun käyminen on hieman hankalaa.

Tea: Niin, ei suomalainen yleensä halua ikävistä asioista puhua.

Pienissä pk-yrityksissä usein vain yksi tai kaksi yrittäjää hoitaa yritystoimintaa. Miten toimitaan yrittäjän menehtyessä sekä yksityishenkilön että yrityksen näkökulmasta?

Jarmo: Jos harjoittaa elinkeinontoimintaa yksityishenkilönä, niin silloin kaikki yksityishenkilön velat ja muut kuuluvat hänen kuolinpesäänsä, jolloin tulisi miettiä tilanteen hallintaa mm. avioehdon ja testamentin perusteella koska ne vaikuttavat siihen, kenelle omaisuus jää ja millä ehdoilla. On myös hyvä miettiä vakuutusten merkitys. Niillä voidaan turvata perillisiä tai kenties liiketoimintaa jatkavaa, ja sillä voidaan helpottaa omaisuuden jakoa. Jos elinkeinontoiminta on eriytetty yritykseen, niin silloin kuolinpesään kuuluu yrityksen osuus ja samoilla instrumenteilla sitä hallitaan, mutta ehkä vielä paremmin osakassopimuksella. Siinä tulee sopia yritykseen osallistuvien henkilöiden välillä siitä, kenelle yritys jää ja millä ehdoilla, jos jompikumpi joutuu siitä jostakin syystä jäämään pois. Kuolinpesän ja osakkaiden määrästä ja iästä riippuen jossakin vaiheessa osituksessa ja perinnönjaossa mietitään ja ratkaistaan se, miten velat katetaan ja kuka tulee omistamaan mitäkin.

Tea: Jos mietitään kuolinpesää verottajan näkökulmasta, niin onko siinä määritelty jotain lainvoimaista ns. kuolinpesän olemassaoloaikaa ja miten se päättyy?

Jarmo: Ei ole, on ihan osakkaiden päätettävissä se, että kauanko he hallitsevat kuolleen henkilön omaisuutta kuolinpesänä. Se riippuu käytännön olosuhteista. Kuolinpesä päättyy, kun he aikanaan päättävät ja onnistuvat tekemään osituksen ja perinnönjaon, missä on kaksi vaihtoehtoa: että he sopivat keskenään, mikä on tietysti toivottavaa, tai hakee pesän jakajaa.

Tea: Mitä vaikutuksia testamentilla tai edunvalvontavaltakirjalla olisi yritystoiminnan jatkon kannalta?

Jarmo: Edunvalvontavaltakirja liittyy elinaikaiseen tilanteeseen, kun yritystoiminnanharjoittaja jostain syystä on pysyvästi tai tilapäisesti kyvytön itse päättämään omaa liiketoimintaa koskevista asioista. Silloin jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole, niin hänen tilallensa tulevat omaiset, jotka siinä vaiheessa joutuvat tekemään holhousviranomaiselle hakemuksen edunvalvojan määräämisestä. Edunvalvojavaltakirjassa yrittäjän tulee erikseen miettiä se, että kuka hoitaa minun henkilökohtaisia tavallisia asioitani, ja kuka olisi oikea henkilö päättämään elinaikanani yritystoimintaani liittyviä asioita, jos en itse siihen pysty. Valitaan yhdessä omaisten tai toisen elinkeinonharjoittajan kanssa, että kuka sellainen henkilö olisi. Toki hänelle täytyisi antaa tarvittavaa tietoa jo elinkeinontoiminnan aikana, että hän kykenee ottamaan tehtävän vastaan, jos sellainen tilanne tulisi vaikka muissa töissä olevalle leskelle, joka ei tiedä mitään yrittäjyydestä. Silloin ollaan syvissä vesissä hetken aikaa ainakin.

Tea: Voiko olla eri ihminen hoitamassa yrityksen asioita ja henkilökohtaisia asioita?

Jarmo: Voi olla ja aika usein näissä tilanteissa onkin eri henkilö. Testamentti taas liittyy kuolemanjälkeiseen aikaan, eli sillä voidaan määritellä ja etukäteen hallita sitä, kenelle elinkeinontoimintaan liittyvä omaisuus ja muu omaisuus menee ja millä ehdoilla.

Tea: Mitä ovat yrityksien riitatilanteet ja vahingonkorvausasiat? Miten asianajotoimisto voi auttaa näissä tilanteissa?

Jarmo: Perus lähtökohta niissä asioissa on, että kun asiakas saapuu luokseni ja hänellä on jokin riitatilanne, niin onhan hän silloin enemmän tai vähemmän tunteissaan. Yritämme laittaa öljyä laineille eli puhua järkeä päämiehelle, että hän järjen kautta miettisi millä tavoin asia saataisiin sovittua. Jotkut kollegat heittävät mielellään bensaa liekkeihin ja silloin riidellään pitkään ja kalliisti. Meidän mielestämme olisi tärkeää saada osapuolet saman pöydän ääreen miettimään asialle ratkaisua ja käyttää rahat mieluummin sovintoon ja kompromissiin, kun vuosia kestävään riitaan. Toki silloin toimitaan yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa: auttaako vahinkovakuutus, onko vastuu- tai oikeusturvavakuutusta. Olen sanonut tuomareillekin aina niin, että aina saadaan asiat sovittua, jos saadaan päämiehet käyttämään järkeä ja kummallakin on oma asiamies.

Tea: Kerro lyhyesti vastuu- oikeus- ja vahinkovakuutuksista?

Jarmo: Oikeusturvan saa käytännössä silloin, kun syntyy riita ja sen vaatimus on kiistetty. Meidän puolestamme hoidetaan oikeusturvahakemus vakuutusyhtiöön. Se korvaa asiakkaan kulut tiettyyn euromäärään saakka pois lukien omavastuun. Yleensä se ei enää korvaa vastapuolen kuluja, jos joudutaan riitelemään ja hävitään se juttu ja joudutaan maksamaan vastapuolen kulut. Vastuuvakuutuksesta on hyötyä, jos itselle tai vastapuolelle sattuu virhe, jonka vastuuvakuutus korvaa. Vahinkoilmoituksella sinne voidaan saada ulkopuolelta rahoitus sopimiseen. Niissäkin on joskus sellaista ongelmaa, että jos vahinkoilmoituksen laatija kiistää vaatimuksen, niin aika usein vakuutusyhtiökin kiistää vastuunsa.

Tea: Ratkaistaanko nämä riitatilanteet käräjäoikeudessa vai missä? Näitä oikeustasoja on Suomessa niin kauhean monta!

Jarmo: Normaalisti jos ei mitään sopimuksia ole niin asia menee ensin käräjäoikeuteen ja sitten jos joku valittaa niin hovioikeuteen. Korkeimpaan enää harvemmin pääsee, voisiko sanoa onneksi. Huono puoli siinä vain on nykyään se, että tuomareilla on töitä todella paljon – varmaan ainakin vuoden työmäärä pöydällä. Se näkyy totta kai heidän stressitasossaan ja halussaan tehdä päätöksiä nopeasti. Se lisää oikeudenkäynteihin liittyvää epävarmuutta kustannusten lisäksi.

Miten puolestaan yritystoiminnan päättäminen tehdään hallitusti? Millä tavoilla yrittäjä voi lopettaa toiminimen, kommandiitti-, osake- tai avoimen yhtiön?

Jarmo: Hallitusti päättäminen olisi paras vaihtoehto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei sitä voi tehdä yksin, vaan täytyy olla yhteistyössä sidosryhmien, pankin, tavarantoimittajien, mahdollisien liha- ja maitotalojen kanssa, ja lopettaa tuottava toiminta yhdessä heidän kanssaan. Mietitään, miten omaisuus saadaan realisoitua ja se, miten varat jaetaan. Selvitystila on virallisempi menettely, johon voidaan lain mukaan mennä, jos yhtiön loppuun ajaminen ei hoidu omasta puolesta. Jos toiminta on yhtiön sisällä, niin omaisuuden rahaksi muuttamisen ja velkojen maksamisen jälkeen täytyy toki kirjanpito pitää normaalisti ja tehdä toiminnan lopettamista vaativat ilmoitukset. Siinä vaiheessa myös puretaan yhtiö säädetyllä tavalla. Jos hallittuun toiminnan päättämiseen päästään, niin on tärkeä muistaa, että tehdään se mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti yhteistyökumppaneiden ja velkojien kannalta. Pienillä omaan pesään vedoilla esimerkiksi omaisuuden salaamisella aiheutetaan paljon suurempia vahinkoja jatkossa.

Tea: Ei hallittua alasajoa kannata ehkä vuodessa tehdä, siinä on kuitenkin suuret veroseuraamukset. Siinä on aika paljon selvitettävää!

Jarmo: Ja ei yksin, vaan nimenomaan sidosryhmien kanssa.

Tea: Mainitsit varojen piilottamisen – mitä se tarkoittaa?

Jarmo: Sitä on tullut lähinnä esille konkurssitilanteissa, että jotain itselle tärkeää isompaa omaisuutta on pyritty salaamaan tai siirtämään sukulaisille ennen maksukyvyttömyyttä, jotta se saataisiin pidettyä itsellä tai piilossa velkojilta. Vaikka se silloin tuntuu heistä aika isolta asialta ja omaisuudelta, niin pitkässä juoksussa aika pieniarvoista verrattuna siihen, miten äkkiä sillä pilataan mahdollisuus kaikista veloista irti pääsemiseen esimerkiksi velkajärjestelyn kautta. ’

Tea: Jos yhtiö puolestaan myydään, tarvitaanko silloinkin selvitystilaa tai muita edellä mainittuja prosesseja? Kuka selvitystilan hoitaa?

Jarmo: Jos päästään siihen tilanteeseen, että toiminta loppuu ja tilalle löytyy ostaja tai jatkaja, niin silloin mietitään päästäänkö myymään koko yhtiö eteenpäin. Myydäänkö osa vai koko liiketoiminta, vai kenties vain tietty omaisuus? Silloin ei tarvita välttämättä ulkopuolista selvitysmiestä, mikäli yhteistyö pankin ja muiden kanssa onnistuu. Kauppakirja kannattaa tarkistaa ammattilaisella, koska sillä voi olla kauaskantoisempia seurauksia. Jos yhtiö haetaan selvitystilaan, niin yleensä siihen määrätään ulkopuolinen selvitysmies. Lähinnä se liittyy siihen, jos kommandiittiyhtiön osakas kuolee, niin löydetään joku hoitamaan hallittu lopettaminen ja määrätään ulkopuolinen selvitysmies tekemään se.

Tea: Selvitystilasta on myös hyvä hoksata se, että selvitysmies on myös rahojen käyttäjä. Pankkitilit ja muut mene saman tien kiinni, kun selvitystilasta tulee julkinen tieto. Sen jälkeen pankista ei rahaa liiku ennen, kun on merkitty selkeästi asian selvitysmies.

Maksuvalmiushaasteiden lisääntyessä, tulee usein ongelmia luotonhoitokyvyn kanssa. Mitä tarkoittaa tässä tilanteessa yrityksen velkasaneeraus ja miten se käytännössä prosessina menee? Missä vaiheessa on yrittäjän haettava velkasaneerausta ja kuka sitä hoitaa?

Jarmo: Pitää aina muistaa erottaa yrityksen saneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely. Yrityksen saneerauksessa lähtökohtana on, että siihen ei kannata hakeutua, jos ei pysty maksamaan sen jälkeen syntyviä uusia velkoja. Sen lisäksi täytyisi pystyä maksamaan kaikista aikaisemmista veloista enemmän, kun mitä he konkurssissa saisivat. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminnan on jo oltava maksukykyistä ja kannattavaa, joka tarkoittaa sitä, että siellä on joku muu ulkopuolinen syy, joka on aiheuttanut kriisin. Sitä voi hakea sekä velallinen että velkoja. Se pitäisi vain tehdä tarpeeksi hyvissä ajoin ennen, kun ongelmia ilmenee tai ennen, kun mennään oikein syvälle maksukyvyttömyyteen. Saneerauksessa yrittäjä säilyttää itsellään yrityksen hallinnan. Käräjäoikeus kuultuaan muita velkojia voi päättää aloittaa menettelyn ja määrää ulkopuolisen asiantuntijan selvittäjäksi, jonka tehtävänä on yhteistyössä yrittäjän kanssa miettiä, miten toimintaa voidaan muuttaa niin, että se on kannattavaa ja laatia maksuohjelma yrityksen toiminnan muutoksista ja ennen kaikkea vanhojen velkojen maksuaikataulusta ja ohjelmista. Hän yrittää sitten mukauttaa sen yrityksen ennakoidun tuloksen mukaan, että saisi sen verran maksettua entisistä veloista, että se on enemmän, kuin mitä konkurssissa velkojat saavat. Samalla tavalla saneerauksessa vakuusvelkojan oikeutta ei voi loukata, eli vakuusvelkojalla on aina saatava vähintään se vakuuden kattava arvo omasta velastaan maksetuksi. Kun selvittäjä on laatinut maksuohjelman yhteistyössä yrittäjän kanssa kuullaan velkojia ja käräjäoikeus vahvistaa sen. Kestää yleensä useita vuosia.

Tea: Mainitsit yksityishenkilön velkajärjestelyn. Miten menee toiminimiyrittäjällä – onko se velkasaneeraus vai velkajärjestely?

Jarmo: Mikäli toiminimellä toimiva elinkeinonharjoittaja joutuu hakemaan yrityksen saneerausta sen takia, että ongelmat liittyvät elinkeinontoimintaan, niin silloin saneerausmenettely kattaa myös henkilön yksityistalouteen liittyvät velat. Käytännössä kumpikin siis järjestellään samalla. Jos taas on niin, että esim. takauksen vuoksi tulee maksuun uusi velka yksityispuolelle niin voi hakea yksityishenkilön velkajärjestelyä, mikäli elinkeinontoiminta on maksukykyistä ja pystyy toimimaan normaalisti.

Tea: Eli tässä on erittäin suuri riski, että menee termit sekaisin – kannattaa siis pyytää tässä vaiheessa lakimieheltä apua, kun on näin isoista asioista kyse.

Jarmo: Kyllä ja myös sen takia, että silloin selvitetään järkevin polku yrittäjän kannalta, mistä lähteä eteenpäin.

Tea: Mikä merkitys yrityskiinnityksellä on velkasaneeraus tai konkurssitilanteissa?

Jarmo: Se liittyy panttioikeuteen, eli kun henkilöllä tai elinkeinonharjoittajalla on velkaa, niin velkojat voivat turvata velanmaksun sillä tavalla, että he saavat johonkin omaisuuteen panttioikeuden. Ja kun kiinteistöä ei voi kantaa pankkiin pantiksi niin siihen perustetaan kiinnityksiä, jotka kirjataan sähköisesti, että kenen velkojan velkavakuutena kyseinen kiinteistö on. Samalla tavalla voidaan tehdä irtaimisto-omaisuudesta tai vähän laajemmin yrityskiinnityksestä. Nämä antavat velkojalle, kenen hallussa kiinnitys on, oikeuden maksun saamiseen panttioikeuden kohteena olevasta kohteesta panttioikeuden arvoon saakka. Useimmiten velkaa on enemmän, kuin pantin arvo on. Jos alkaa olemaan maksuvaikeuksia, niin on tärkeä olla yhteistyössä velkojien kanssa ja ennen kaikkea niiden, joilla on panttioikeus ja silloin, kun myydään omaisuutta. Teoriassa velallinen voi myydä omaisuutensa kenelle haluaa kysymättä velkojilta mitään, mutta käytännössä se ei onnistu, koska panttioikeudesta ei vapaudu, jos velkoja ei siihen suostu. Ulosotto liittyy aikaisempaan vaiheeseen. Eli jos yrittäjä joutuu hakemaan velkasaneerausta tai joutuu konkurssiin, niin ne ovat yleiskäytäntöönpanoa, jossa selvitetään kaikki varat ja velat. Velat pyritään tyydyttämään mahdollisimman pitkälle. Ulosotto on sitä edeltävää vaihetta, jossa yksittäiset velkojat pyrkivät ulosottomiehen avulla saamaan suorituksen omalle saatavalleen jostain velallisen tulosta tai omaisuudesta.

Tea: Mitä jos on yrityskiinnitys, miten ulosotto reagoi siihen?

Jarmo: Käytännössä ulosotto ottaa asian huomioon niin, että tavanomaista irtaimisto-omaisuuden myyntiä saa suorittaa, mutta laajemmassa mittakaavassa omistajaan ollaan yhteydessä, sillä omaisuus ei lähtökohtaisesti vapaudu kiinnityksestä sillä myynnillä. Voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos sen tekee velkojien tietämättä.

Tea: Yritystoiminta voi kannattamattomuuden vuoksi päätyä myös konkurssiin. Kertoisitko meille asianajajan näkökulmasta, mitä konkurssi ja velkajärjestely ovat ja miten se prosessina tapahtuu?

Jarmo: Lyhyesti sanottuna siihen loppuu virsi kaunis. Kun konkurssi alkaa, niin yritys siirtyy velkojien hallintaan. Sen jälkeen velallinen on sivustaseuraaja, pesänhoitajaoikeudenlaitos hoitaa velkojan puolesta käytännön asioita konkurssiin liittyen. Konkurssin alkaminen vaatii hakemuksen, ilmoituksen siitä, että velallinen on maksukyvytön. Jos se on yhtiön mukaisen elimen mukaan siitä jää pääpiirteittäin luettelo varoista ja veloista. Maatilojen kohdalla mitä meillä on ollut konkursseja, niin tapana on yleensä se, että kun yhtiö siirtyy velkojien hallintaan, niin pesänhoitaja hoitaa sitä velkojien kanssa ja velallinen on täysin ulkona toiminnasta. Maatilojen kohdalla olen huomannut, että niin ei voi toimia sillä siellä eläimet ovat yrittäjälle aika rakkaita ja osaa hoitaa niitä parhaiten. Näissä tapauksissa on tehty yhteistyötä yrittäjän kanssa aika pitkälle siitä, mikä on paras tapa realisoida metsät, eläimet kun muukin omaisuus. Konkurssissa lyhyesti myydään kaikki omaisuus ja katsotaan, kuinka paljon saadaan varaa ja jaetaan ne etuoikeusjärjestyksessä niin pitkälle, kun rahat riittävät. Yrittäjän rooli on olla avoin ja rehellinen sekä antaa tarvittavat tiedot. Hän tekee myös yhteistyötä pesänhoitajan kanssa. Ennen konkurssia tai sen uhatessa olisi hyvä olla yhteydessä lakimieheen, jotta voidaan miettiä, olisiko vielä muita vaihtoehtoja ja jos ei ole niin neuvoa asiallisesti eteenpäin.

Tea: Voiko yrittäjä jäädä töihin konkurssipesään?

Jarmo: Kauppa- tai muussa yrityksessä yrittäjä ei jää koskaan, mutta maatilojen kohdalla voisin sanoa, että aina on sovittu niin, että yrittäjä jää sinne töihin ja on sovittu korvauksesta, minkä hän saa. Juuri sen takia, että hän on paras henkilö hoitamaan eläimiä ja myös sen takia, että hänenkin etunsa on hoitaa asia mahdollisimman hyvin.

Tea: Miten lakimies tai asianajaja voi auttaa yrittäjiä ennen tilanteen vyörymistä kohti saneerausta tai jopa konkurssia? Missä vaiheessa olisi hyvä ottaa lakimieheen yhteyttä?

Jarmo: Tulee mieleen aikanaan, kun olin käräjäoikeudessa töissä ja tein velkajärjestelyasioita aika paljon, niin silloin pidin aiheesta luentoa, jossa oli henkisen puolen asiantuntija mukana. Hän kuvasi sen hyvin, että kun ihminen on kriisissä niin ajatustila aivoissa kutistuu aika pieneksi. Asioiden jäsentäminen on silloin hankalaa. Siinä lakimies ja asiantuntija voi auttaa hahmottamaan vaihtoehdot, jäsentämään asioita ja miettimään, miten asiassa päästään parhaiten eteenpäin. Helppoahan tämäkin työ olisi, jos vain saisi puhua pelkästään faktoista. Asiakkaan kanssa toimiminen on hyvin inhimillistä puuhaa.

Tea: Mitä terveisiä haluaisit lähettää podcastia kuunnelleille yrittäjille sekä mahdollisille sidosryhmän edustajille?

Jarmo: Olen aika usein mennyt lakimiehen roolin ohi asiakkaan kanssa istuessa ja sanonut heille, että avun hakeminen ei ikinä ole häpeä vaan vahvuutta, että osaa hakea apua. Aikanaan sanoin itse lapsilleni että ”totuus sattuu, mutta se on parasta pitkällä juoksulla” ja nyt ne antavat takaisin kaksin käsin, jota kadun. Parasta on mennä totuutta kohti, vaikka se sattuukin ja lähteä hyvin avoimesti liikkeelle eikä jäädä tuleen makaamaan, koska nykyään on keinoja, joilla päästään parempaan tulevaisuuteen.

Tea: Yritystoiminnan loppu ei välttämättä ole maailman loppu. Avioehdoilla ja testamenteilla pyritään turvaamaan jatkuvuus. Näin talousasiantuntijan vinkkelistä katsottuna yritystoiminta vääjäämättä joskus päättyy ikävämmällä tai onnellisemmalla tavalla. Tässä täytyy pyrkiä ajattelemaan vähän ulkopuolisin silmin, sillä loppujen lopuksi siinähän myydään vain seiniä, puuta, betonia – ihmisethän tässä tärkeimpiä ollaan.

Jarmo: Kyllä. Yritystoiminnan loppu on myös uuden alku.

Tea: Paljon asiaa tiiviissä paketissa. Kiitos Jarmo – jos jotakuta kuulijaa jää kiinnostamaan lakipalvelut, niin saako sinulle soittaa ja mitä se maksaa?

Jarmo: Totta kai saa soittaa, sitä vartenhan me täällä ollaan. Miellä on tapana pitää aina ilmainen alkukeskustelu, vaan vasta sitten, jos sovitaan että jotain on meidän puoleltamme tehtävä, niin siitä on yleensä sitten tuntiperusteinen hinnoitus. Kovasti kiitoksia!