Tekstivastine podcastille 17.5.2023

MUUTOS: Maataloustuotannon optimointi

Tea: Tervetuloa kuuntelemaan Muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan eli Muutos -hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu sekä ODL Liikuntaklinikka ja rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, LähiTapiola sekä toteuttajat. Olen hanketyöntekijä Tea Flankkila, talousasiantuntija ProAgria Oulusta. 

Tänään käsittelemme ajankohtaista aihetta kustannuskriisin sekä uuden tukikauden tuomista vaikutuksista maatalousyrittäjien viljelyyn ja sitä kautta Navettapuolelle. Haastateltavina minulla on ProAgria Oulusta lypsykarjatalouden valtakunnallinen huippuosaaja Tiina Karlström. Kerrohan Tiina hieman itsestäsi sekä nykyisestä työnkuvastasi ProAgrialla. 

Tiina: Teen työtä lypsykarjatilojen kanssa, eli pääasiassa sitä työtä, mitä tehdään sitten siellä navetan sisäpuolella, kun pelloista on saatu rehusato korjattua ja lähdetään sitten sitä karjaa ruokkimaan. Sitten myös se, että karja pysyy terveenä ja tuottavana elikkä siitä tulee iloa sinne tuottajalle ja sitten myös nämä eläinten hyvinvointinäkökulmat myös on huomioitu. Tämä on tämmöistä hyvin kokonaisvaltaista toimintaa. 

Tea: Toisena haastateltavana meillä on puolestaan Kasvintuotannon palvelupäällikkö Marika Sohlo. Kerrohan sinäkin itsestäsi sekä työnkuvastasi ProAgrialla 

Marika: Tervehdys kaikille kuulijoille ja kiitos Tealle kutsusta tulla tähän podcastiin. Sitten vaikeampi tehtävä eli työnkuvan esittely. Minulla on aika monipuolinen työnkuva, eli työskentelen palvelupäällikkönä, joka tarkoittaa sitä, että meidän koko kasvintuotannon asiantuntijoiden tiimi on minun koordinoitavana ja huolehdin siitä, että tiimin jäseneen jäsenet pääsevät kehittämään ammattitaitoaan ja osaamistaan. Sitten taas talousnäkökulmasta huolehdin siitä, että meidän tiimimme myös tuottaa tulosta, mutta sitähän me tuotamme silloin, kun työnteko olosuhteet ovat kunnossa ja osaaminen ja motivaatio hyvällä tasolla. Palvelupäällikön tehtävän lisäksi minun työhöni kuuluu myös hanketöitä ja sitten ihan asiakkaiden kanssa työskentelyä. 

Tea: Koronavuodet nostivat mediassa esille Suomen huoltovarmuuden ja maatalousyrityksien määrän vähenemisen. Tämän jälkeen kustannukset alkoivat nousemaan radikaalisti vuoden 2021 syksyllä ja inflaatio kiihtyi voimakkaasti vuoden 2022 aikana Ukrainan sodan seurauksena. Tämän vuoksi moni maatalousyrittäjä jätti ostamatta kesälle 2022 tuotantopanoksia, kuten lannoitteita ja jopa siemeniä. Samaan aikaan rehujen hinnat nousivat huomattavan paljon. Minkälaisia keskusteluja olet käynyt yrittäjien kanssa asiaan liittyen?

Tiina: No kyllähän tämä maailmantilanne sinänsä on keskusteluttanut hyvin paljon ja sitten taas, jos mietitään sitä pellon rehuntuotantoa ja näitä asioita, niin jotta se pelto pystyy tuottamaan sieltä hyvän sadon niin kyllähän se lannoittamista tarvitsee. Pääsääntöisesti lannoitteita on pyritty ostamaan ja käyttämään äärettömän tarkasti ja optimoidusti, jotta pystytään tuottamaan hyvä rehusato sekä määrällisesti tai laadullisesti sinne navettaan. Jos tässä vaiheessa peltopuolella ruvetaan säästämään niin voi olla, että ne tuotantopuutteet ja ongelmat sitten kiertyy rehuntuotantoon ja sitten maksetaankin moninkertainen hinta sen kautta, että karjan tuotanto ja terveys kärsii. 

Tea: No samalla kun mietitään puhtaasti talouspuolta niin se, että ei ole pystytty investoimaan uusiin koneisiin, ei salaojiin eikä mitään, että tuntuu että se investointivelka mistä varsinkin rahoittajat ovat tosi paljon nyt huolissaan ja vähän myös nostaneet meille sidosryhmille esille niin se nyt nostaa päätään entistä enemmän tällä hetkellä.

Marika: Koronan ja sodan aiheuttamat vaikutukset maatalouspuolella kasvintuotannon puolella on näkynyt esimerkiksi sillä lailla, että kun lannoitteiden hinnat on noussut, niin on paljon tarkemmin ruvettu miettimään, että mihinkä ne arvokkaat tuotantopanokset kannattaa käyttää ja onko edes järkevää ruveta tinkimään liikaa niistä lannoitteista, jos kuitenkin se tarkoittaisi sitten sitä, että tuotettu sato olisi paljon huonompi laatuista ja sitä tulisi paljon vähemmän. Ennemminkin on valittu se, että mitä tuotetaan ja jos tuotetaan, niin sitten myös lannoitetaan. Ja jonkun verran enemmän on harkittu sitten apulantaa. Apulannan hinnan kun on nähty olevan kovinkin suuri, niin on harkittu kylvömäärien pienentämistä ja valittu se, että jos käytettävissä olevaa lannoitteen käyttöä optimoidaan ja suunnataan niille lohkoille, joista siitä saatava hyöty myös on sitten kaikista suurin elikkä todennäköisesti niille kaikista parhaimman kasvukunnon lohkoille. Tämmöiset rajut muutokset tuolla tuotantopanosten kustannusten puolella on varmasti näkynyt monilla tiloilla siinä, että investointien kanssa ollaan varovaisempia – ainakin isompien investointien kanssa. Halutaan ensin nähdä, että mihin tämä tilanne kehittyy ennen, kun uskalletaan tehdä seuraavia liikkeitä, että investoidaanko koneisiin, rakennuksiin tai salaojituksiin tai johonkin muuhun niin tämmöistä investointivelkaa saattaa tässä näiden vuosien aikana kehittyä. Esimerkiksi sodan vaikutuksilla on varmasti vielä pitkäkestoisia vaikutuksia, vaikka itse konflikti tässä toivottavasti saataisiin piankin päätökseen. Ja tämä apulannan korkeammat hintatasot on johtaneet siihen, että eläinperäisten lannoitteiden lietelannan arvo on myös kasvanut. Sitä ei nähdä vaan semmoisena sivueränä, vaan se on noussut tärkeäksi tässä myös huoltovarmuuden kannalta.

Tea: Miltä puolestaan tuleva kasvukausi 2023 näyttää? Vuonna 2022 on varastossa olleet apulannat sekä siemenet kylvetty ja uusia ei välttämättä ole mahdollista saada taikka ostaa. Missä vaiheessa kesän 2023 viljelysuunnitelma olisi hyvä tehdä ja mitä toimenpiteitä yrittäjän olisi hyvä suunnitella etukäteen? 

Marika: Moni tekee niin päin, että semmoinen peruspaketti apulantoja ostetaan aina tiettyyn aikaan, milloin on yleensä huomattu, että se on edullisinta, ja sitten tehdään vasta sen jälkeen viljelysuunnitelma ja tarvittaessa täydennetään sitten sitä lannoitevarastoa, jos siellä huomataan, että vielä jotain erityistä tarvitaan tai määrät ovat vielä vähän alakanttiin. Niin sekin on ihan mahdollista ja osa tiloista taas tykkää, että viljelysuunnitelmaa voi ruveta tekemään heti kun esimerkiksi on saatu kylvettyä se kuluvan vuoden kasvit. Tää on hyvin pitkälti makuasia, että miten tämän toteuttaa, mutta yksi mitä tässä on pyöritelty jonkun kerran, että ihan talous puolen ihmistenkin kanssa, että tässä tuotantopanosten puolellakin voisi olla hyvä pikkaisen jaksottaa niitä ostoja, jotta siinä ei kävisi niin, että ostaakin sitten just siihen kalleimpaan aikaan kaikilla lannoitteet tai polttoaineet tai jotain muuta tämmöistä. Jakaisi vaikka jotenkin kahteen osaan sitä tuotantopanosten ostoa, jos vaan mahdollista, että ostaisi osan vaikka loppuvuodesta ja toisen osan esimerkiksi alkuvuodesta. Ja semmoista markkinatilanteeseen reagointia kyllä kannustaisin tekemään entistä enemmän. Jos näyttää siltä, että jonkun kasvin hintanäkymät ovat heikot, niin sitten rohkeasti mietitään niitä muita vaihtoehtoja, että onko sitten mahdollista viljellä jotain muutakin kuin sitä, mistä on esimerkiksi jo todella paljon tarjontaa markkinoilla, jolloinka se hintakin monesti on sitten alhaisempi, että voisiko tuottaa jotain semmoista mitä ei kaikki muut jo tuota tai mitä tuotetaan sen verran vähemmän, että hinta on parempi. Ja tosiaan viljelysuunnitelmia voi tehdä oikeastaan ihan mihin aikaan vaan milloin viljelijälle parhaiten sopii. Tietenkin olisi hyvä, että pikkuisen olisi jo ajatusta ja visiota siitä mitä aikoisi tuottaa. Mutta tosiaan se suunnittelu voidaan aloittaa ihan vaikka jo silloin edeltävänä kesänä. Mutta myöhäisimmillään viljelysuunnitelmia tehdään vielä sitten tuolla tammi-helmikuussa ja myös maalis-huhtikuussa, että se ihan tilasta riippuu, kun osa haluaa pidemmän mietintä ajan ja osalla on sitten jo aikaisemmin kuviot hyvinkin selvillä. 

Tea: No jos taas mietitään talouspuolen näkökulmasta, niin kyllähän kaikkein limittien määrä on kasvanut. Kun ei ole enää pankista mahdollista saada sitä käyttöpääomaa, niin se otetaan jostain muualta ja lumipalloefekti on sen jälkeen valmis. Sitten tälläkin puolella ollaan valmiiksi jo ylivelkaantuneita, kassa voi olla tyhjänä niin sitten menee entistä huonommin, mutta taas vastavuoroisesti ne, joilla on mennyt hyvin tähänkin saakka niin ei puhu näistä ongelmista mitään myöskään meille talousasiantuntijoille. 

Tiina: Tässä vaaditaan ja tarvitaan sitä ammattitaitoa, että osataan aina joustaa sen tilanteen mukaan, mikä on käsillä ja sitten myös navetan puolella miettiä, että mikä on se eläinmäärä tai eläintyypit mitkä siellä halutaan pitää ja säilyttää. Ja sitten myös kaikki tämmöiset, että mikä on karjan uudistusprosentti, kuinka paljon hiehoja tarvitaan poistuvia lehmien korvaamiseksi ja muuta. Jos poistuvien lehmien määrä karjasta esimerkiksi on enemmän kuin kaksikymmentäviisi prosenttia keskivertoluvuista, niin silloin pitäisi kiinnittää huomiota juuri tämmöisiin asioita, koska mitä enemmän lehmiä poistuu, sitä enemmän tarvitaan uudistuksia ja jokainen eläin on ruokittava. 

Tea: Huolestuttaako Tiina nämä edellä mainitut viljelytoimien muutokset lehmien hyvinvoinnin tai ruokinnansuunnittelun näkökulmasta? 

Tiina: No joo ja ei. Elikkä uudenlaisia asioita ja mahdollisuuksia on nyt esimerkiksi puhutaan tästä hiiliviljelystä ja siitä, että kuinka paljon omasta pellosta voidaan tuottaa rehuja ja samalla sitten parantaa sitä pellon kasvukuntoa. Esimerkiksi herne on nostanut tosi paljon päätään täällä meidän toimialueellamme. Elikkä herneillä me pystymme sinne ruokintaan saamaan valkuaista ja se sopii älyttömän hyvin siihen väliin, kun sillä pystytään pikkuisen vähentämään rypsin määrää ja pikkuisen vähentämään viljan määrää, plus sitten sen herneen vaikutukset peltoon on ihan huomattavan hyvät. Sitten monta muutakin asiaa, mitä on hyvä ottaa huomioon, että monesti viljelijät saattavat vielä olla vähän vastakarvaan hiiliviljelystä ja pitää sitä vähän tämmöisenä viherpiipertäjien juttuna, mutta mä haluaisin kannustaa näkemään tässä asiassa, että meillä kuitenkin kuluttajat vaativat tiettyjä asioita ja muuta. Ei nähtäisi niitä koko ajan vaatimuksia huonona asiana vaan luovittaisiin siellä mukana, ja nähdä siellä myös ne mahdollisuudet.

Tea: Peltopuolella on luonnollisesti suora vaikutus siihen, miltä tilanne näyttää navetoissa, lampoloissa, sikaloissa sekä vaikkapa poroaidoilla. Onko vuoden 2022 satokauden jälkeen havaittu jotain poikkeavaa/läpileikkaavaa säilörehun tai viljojen rehuarvoissa? Ja jos on, mitä vaikutuksia niillä on eläinten tuotoksiin tai päiväkasvuihin? 

Tiina: No joo hirveän paljonhan tulee juttua, että kun puhutaan esimerkiksi asioista, jotka ei ole mennyt ihan niin kun ajateltiin, toivottiin tai suunniteltiin. Viime vuodelta esimerkiksi tulee paljon siitä, että säilörehu oli märkää. Esimerkiksi äsken valmistui viime vuoden rehutilastot, ja muuta niin sitten me puhumme rehuanalyysien keskiarvosta, niin kuinka vaan pitoisuuksien keskiarvot ovat semmoista kolmenkymmenenneljän prosentin luokkaa, elikkä ei mitenkään valtavaa huonoa. Ja sitten taas vastaavasti syksyn kolmas sato oli älyttömän kuivaa, elikkä hyvin monella tilalla syötetään tällä hetkellä niitä molempia. Vuosien varrella itse on nähnyt vaan sen, että vuodet vaihtelevat ja luonto aiheuttaa meille omia haasteitansa ja niille me emme voi mitään, vaikka kuinka hyvin tehtäisiin asioita, mutta että siitä huolimatta ne perustoimenpiteet siellä pellolla ja muuta niin, vaikka minkälaiset vuodet ovat niin jotenkin on vaan oppinut, että tietyt viljelijät aina niissäkin tilanteissa onnistuvat ja sitten toiset on, jotka syyttävät sitten niitä vallitsevia olosuhteita. 

Tea: No onko puolestaan sitten vaikka hedelmällisyyshäiriöt tai jotkut muut erikoisemmat hommat nostanut nyt päätään näillä lypsykarjatiloilla? 

Tiina: No sanotaan nyt, että ne asiakkaat kenen kanssa mä teen työtä tiiviisti ja muuta niin ei kyllä ole ollut. 

Tea: Hinnat ovat nousseet, niin onko kaikilla ollut varaa ostaa komponentteja, että jos on vaikka tehty ykkössato ja sitten kakkossato mutta kolmatta vaikka ei tehnytkään, niin onko sitten tullut vastaan sitä, että ei ole pystynyt enää ostamaan niitä ostorehuja? 

Tiina: Ei oikeastaan sitä, etteikö ole pystynyt ostamaan, mutta entistä tarkemmin toki lasketaan, että mitä ostetaan eli kaikki semmoiset tuotteet ja panokset, joille ei pysty suoraan osoittamaan, että tälle tosissaan on tarve niin ne jätetään pois. Tässä tullaan jälleen takaisin siihen, että kuinka tärkeää on se oma pellon tuotannon analysointi. Eli tiedetään ihan oikeasti mitä sieltä puuttuu ja mitä sieltä täydennetään. Elikkä esimerkiksi jos haetaan jotain parempaa hedelmällisyyttä ja ajatellaan, että sieltä esimerkiksi puuttuu olennaisia hivenaineita ja muuta, niin täytyy olla analysoituna oman pellon tuotteet hivenaineiden osalta ja sitten täydentää sinne juuri sitä mitä puuttuu ja se ostopäätös tuo sen hyödyn, jos se on just se mikä sieltä puuttuu aikaisemmin. Muussa tapauksessahan se on pelkkä kuluerä. 

Tea: Tässä tullaan siihen samaan, mitä me on puhuttu myös siinä meidän johtamispodcastissamme. Elikkä se mitä ei mittaa, ei myöskään voi parantaa. Eli tässä pätee aivan sama asia. 

Marika: Viljojen hehtolitrapainoihin on varmasti ollut muitakin vaikuttavia syitä, kun lannoitteiden hinta-asiat, että en tähän kyllä suoraan osaa sanoa, että onko jotain tämmöistä koko valtakunnassa nähtävissä olevaa hehtolitraapainojen heikentymistä. Monesti siihen vaikuttaa muutkin olosuhteet kuin vaan se, että paljonko lannoitetaan, että voi olla, että kuivuus tai kuumuus heikentää sitä hehtolitrapainoa ja sitten taas tuolta voi olla, että tuleekin sitä vettä niin paljon, että siellä ei sitten pääsekään se vilja ihan loistamaan pellolla. 

Tea: Onko yrittäjät säästäneet mielestäsi peltopuolella väärissä paikoissa? 

Marika: Pitää ehkä vastata jotenkin diplomaattisesti, tai tulee ainakin mieleen heti semmoinen poliittinen vastaus. Tässä voisi tulla mieleen semmoinen esimerkki, että joskus kun halutaan säästää esimerkiksi lannoitteissa, niin saatetaan valita sitten semmoinen lannoite, joka ei välttämättä sisällä kauhean paljon ravinteita tai sieltä puuttuu joku olennainen ravinne, vaikka justiin fosfori esimerkiksi tai sitten miksei tuo kaliumi, mikä on aika arvokas ravinne. Näissä vielä miettisin, että onhan se lannoite edullisempaa, kun se ei sisällä kovin paljon niitä ravinteita, mutta että onko se sitten säästöä ostaa sitä halvempaa lannoitetta, jos ei se kuitenkaan sovi sinne pellolle ja sille kasville, mitä on aiottu viljellä. Tämmöisen esimerkin toisin tässä esille, muita tämän tyyppisiä en kyllä yhtäkkiä hoksaa, että yleensä se on aina tilakohtaista, että minkälaisia ratkaisuja tehdään ja toivottavasti tehdään semmoisia, että saataisiin vähän niitä säästöjä, mutta kuitenkaan ei säästetä semmoisista kohdista, jotka vaikuttavat sitten sinne saatavaan satoon ja siihen tulokseen mitä yritys tekee. 

Tea: Väärässä paikassa säästäminen voi tuoda yllättäviä haasteita eläintuotannonpuolelle. Minkälaisia vaikutuksia heikosta säilörehusta ja ruokinnasta nostaisit Tiina esille ja miten näitä ruokinnan tuomia lumipalloefektejä pystytään katkaisemaan? 

Tiina: Nythän on ollut paljon puheena, että pitäisi tehdä oma säilörehu esimerkiksi umpilehmille ja kantaville hiehoille, joiden energian ja valkoisen tarve on pienempi kuin sitten taas vastaavasti nuoremmilla hienoilla ja lypsylehmille on monesti menty sitten siihen, että niille on korjattu rehuja suojavyöhykkeitä langattomilta nurmilta mikä sinänsä on ihan ok, mutta se, että jos ei niitä analysoida niin sieltä voi tulla todella ikäviä yllätyksiä. Näitä on tullut, että saattaa olla 10 tiineystarkastetusta hienosta vain 2 kantavana, ja sitten ruvetaan jälkeenpäin katsomaan esimerkiksi rehun analyysien kautta, että siellä on ollut mittava vajaus koska sinne ei ole laitettu tyyppilannoitetta ja siellä on ollut mittava magnesiumin vajaus. Sen tietää jo heti tietokoneelta ja kaikista tutkimustuloksista, että edes teoriassakaan sellaiset eläimet eivät tiineydy, koska ne ovat muutostilassa. 

Tea: No miten pikku vasikoiden ape? Suositteletko sitä? Koska kuitenkin jos vasikat vähän hoidetaan sinne päin, niin sehän kyllä kantaa sen koko elämän. 

Tiina: Joskus vuosia sitten osallistuin yhteen koulutukseen, missä oli amerikkalainen iso hiehon kasvattaja, joka kasvatti useammalle tilalle hiehoja vasikasta. Poikivat muistaakseni eläinpaikkoja noin 1000, elikkä hänellä oli tosi rautainen kokemus ja tieto, niin hän sanoi silloin hirveän hyvin, että alle 4 kuukauden iässä tehtyjä ruokintavirheitä ette korvaa koskaan. Ja se pitää tosi hyvin paikkaansa. Se mitä osaamista se toi meille, niin se, että kuinka vahvan ruokinnan tommoinen alle nelikuinen vasikka tarvitsee ja kuinka suuren kuoppaan se joutuu, jos ei sitä hoideta oikein.

Tea: 1.1.2023 alkaen on alkanut uusi yhteinen maataloustukipolitiikkamme CAP27, joka toi muutoksia maatalousyrittäjien arkeen. Kertoisitko Tiina meille eläinpuolen olennaisimmat muutokset, mitä yrittäjien olisi hyvä tietää?”  

Tiina: Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotus poistui ja sen tilalle korotettiin kansallisia kotieläintukia. 

Alkuvuonna 2023 oli teurastusruuhkaa, koska viitepäivät piti täyttää niin lammas- kuin nautapuolella, minkä vuoksi teurastamot ruuhkautuivat, kun eläimet eivät liikkuneet tammikuun aikana käytännössä ollenkaan. Kansallisissa kotieläintuissa kuitenkin tukikatot säilyivät, joten tämä on hyvä ottaa huomioon suunnitelmia tehdessä. On kuitenkin muistettava tehdä kansallisista kotieläintuista vuosittain tukihaku.  Emolehmähiehoilta poistui kansallinen kotieläintuki, mutta teurashiehopalkkio säilyi. 

Eläinten hyvinvointikorvauksessa vasikoitten olosuhteiden parantamisessa isonnettiin karsinoitten pinta-alavaatimusta 2,25 m^2 alle puolivuotiaille. Lisäksi EHK:ssa pakolliseksi tuli hyvinvointisuunnitelman tekeminen, rehuanalyysien ottaminen sekä niiden lähettäminen VIPU-palvelun kautta. Lisäksi on oltava ruokintasuunnitelmat joka eläinryhmälle ja ruokintasuunnitelman pitää olla voimassa oleva myös laidunkausien ajan. Nyt uusi EHK mahdollistaa eri eläinryhmien jaottelun, eli yrittäjä voi valita omalle tilalleen sopivia toimenpiteitä esimerkiksi lypsylehmien laidunnus tai nuorkarjan laidunnus. Lisäksi tilalla on oltava pakastettuna ternimaitoa tai ternimaitokorviketta ja niistä on pidettävä kirjanpitoa, jota on säilytettävä useamman vuoden ajan. 

Alkuperäisrotutukia on nyt haettava vuosittain sekä eläimen on oltava täysi kalenterivuosi tilalla. Nyt myös riittää, että on vain yksi suomenhevonen saadakseen alkuperäisrotutuen. Lammaspuolella myös tuli hienoisia muutoksia eläinmääriin ja siten tukitasoihin. 

Lisäksi muutoksena on tullut, että nyt on vuosittain haettava EU:n eläinpalkkioita. Tässä on hyvä muistaa, että tukea on käytännössä haettava kaikkien tilallisten, koska sama eläin voi saada tukea useamman eri yrittäjän omistuksessa. Vaikka esimerkiksi vasikka ei sinun tilallasi saisikaan tukea, on tukea haettava, jotta väli- ja loppukasvattajat voivat saada EU:n eläinpalkkion tänä vuonna.

Tea: Mainitut viitepäivät toivat erityisesti tammikuussa ongelmia niin tilatasolla, kuin myös maaseudun sidosryhmissä. Tilallisten kasvatuskustannukset kasvoivat, teuraat ja vasikat eivät liikkuneet, mikä vaikutti puolestaan kuljetusalanyrittäjiin ja siten teurastamoihin ja välikasvattamoihin.

Marika: Cap 27 kausi tuo aika paljon kaikkea uutta. Toki siellä on vanhoja tuttujakin toimenpiteitä mukana. Tiivistetysti voisi sanoa, että rahaa sieltä on erilaisten tukien muodossa kyllä tarjolla, mutta se yleensä sitten kohdentuu tai hyvin paljon painottuu erilaisiin ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin, jonka takia sitten saattaa tulla ehkä vähän semmoinen mielikuva, että tuetaan sitä ilmastotyötä, mutta ei niinkään sitten ihan sitä konkreettista satokasvituotantoa. Toki monet toimenpiteet ovat semmoisia, että niitä voi hyvin toteuttaa siinä itse pääkasvien viljelyn lomassa, että esimerkiksi valumavesien hallintatoimenpide, missä ojituksilla ja muilla säätökastelulla sitä pellon vesitalous säädellään ja sitä kautta ravinteiden pääsyä vesistöön hillitään. Ja toisaalta myös sitten hillitään turvemaiden hajoamista ja sitä happamien sulfaattimaiden rikkihappojen pääsyä tuonne vesistöön, ne ovat semmoisia toimenpiteitä mitkä tavallaan sujuvat siinä muun viljelyn ohessa samoin, kuin esimerkiksi kerääjäkasvien käyttö, mikä kanssa tavallaan tuttuna tukimuotona jatkaa tällä uudellakin kaudella. Mutta sitten on paljon tällaisia tavallaan pellon maan kasvukuntoa parantavia valintoja mitä sieltä voi tehdä, että esimerkiksi maanparannus- ja saneerauskasvit ovat nyt tarjolla kaikille, jotka vaan viljelevät jotain yksivuotista satokasvia. Oli se sitten viljaa tai perunaa niin tämmöisten kasvien jälkeen pystyy laittamaan vaan parannus- ja saneerauskasvia yhden vuoden ja siihen on omat kasvilistansa mitkä kasvit tätä ehtoa sitten täyttää. Noista uusista raivioista, niin siinä hiukan muuttuu tilanne. Nyt jos on kovinkin raivausintoa niin siinä sitä varmasti hiukan voi hillitä se, että uudet vuoden 2022 jälkeen perustettavat raiviot on oltava kaikki raivioita pysyvästi nurmella eli se ei juurikaan sitten kannusta ainakaan viljatiloja laajentamaan viljelyalaa raivaamalla. On muuttunut esimerkiksi tuo, että on tullut semmoinen ekojärjestelmä, joka pitää sisällään vähimmäismäärän peite vaatimuksen ja sitten tuon luonnonhoidon nurmen, monimuotoisuus, pellot ja viherlannoitusnurmen ja nämä ovat semmoisia toimenpiteitä, jotka on aikaisemmin ollut ympäristökorvauksen alla. Ja nyt kun ne ovat tämän ekojärjestelmän sisällä, mikä ei edellytä lohkoilta korvaus kelpoisuutta vaan nämä ekojärjestelmän tuet voi saada ihan korvauskelvottomia lohkoille, niin tämä tietenkin sitten on ihan mukava uutinen semmoisille tiloille, joilla näitä korvaus kelvottomia lohkoja on syystä tai toisesta hiukan enemmän. Mutta siinä varmaan nyt näin hyvin tiivistetysti tämmöiset tärkeimmät tai mitä nyt ensimmäisenä mieleen tulee tuosta Cap 27:sta. Ja lisää tietojahan siitä kannattaa sitten kyllä jokaisen käydä lukemassa Ruokaviraston sivuilta. Sieltä löytyy kattavat listat erilaisista kasveista mitä voi kylvää minkälaiselle pellolle ja ehdoista, että mihinkä asti joku tietty kasvi esimerkiksi täytyy pellolla säilyttää. Tai no joo, olennaisimpana kannattaa perehtyä myös viljelykiertovaatimukseen, varsinkin jos tuottaa tai viljelee yksivuotisia kasveja, niin sieltä täytyy sitten löytyä koko yksivuotisten kasvien alasta vähintään kolmekymmentäkolme prosenttia.

Tea: Peltopuolella ilmastonmuutoksen torjunta sekä vihreä siirtymä näkyvät myös tukipolitiikassa hyvin suurena osana. Mitä vinkkejä antaisit Marika yrittäjille, miten ekojärjestelmän viljely- ja viherryttämistoimia toteutetaan ja miten tämä näkyy tavan maatalousyrittäjän arjessa?

Marika: Tämä uusi tukikausi näkyy viljelijän arjessa esimerkiksi sillä tavalla, että ensinnäkin tämä 2023 vuosi on ensimmäinen vuosi, kun tukiehtojen toteutumista seurataan ja valvotaan myös tuolta satelliittien kautta. Sitä järjestelmää on viranomaistasolla testattu useampi vuosi ja se on ilmeisesti käytössäkin ollut jossain toisessa Euroopan maassa ja nyt olisi tulossa sitten Suomenkin puolelle. Se on semmoinen järjestelmä, joka kasvukaudella kuvaa yläilmoista meidän peltojamme ja sitten erilaisten suodattimien kautta sieltä sitten viranomaiset pystyvät arvioimaan, että minkälainen kasvusto siellä on, että kasvaako siellä sitä kasvia mitä on ilmoitettu vai näyttääkö kuvan perusteella, että lohkolla ei kasva yhtikäs mitään. Puhelimeen ladattava sovellus, jonka nimi on vipu mobiili. Se kannattaa kaikkien viljelijöiden jo tässä vaiheessa ladata omaan älypuhelimeen, koska vipu mobiili on semmoinen, josta tulee mahdollisesti viranomaisilta tarkennuspyyntöjä. Siellä voi esimerkiksi olla syysviljakasvustoa satelliitilla ylhäältäpäin kuvattuna, missä näkyy ylhäältä päin pelkkää mustaa maata. Mutta sitten kun katsotaan maan tasalta, niin siellähän näkyykin hyvällä alulla oraat. Vipu mobiilia käyttämällä pystyy vastaamaan siihen tarkistuspyyntöön, joka viranomaiselta on tullut ja se vastaaminen tapahtuu esimerkiksi niin, että menee sinne lohkolle, josta se tarkastuspyyntö on tullut tai jota se koskee, avaa sen vipu mobiilin, kirjautuu sinne vahvalla tunnistautumisella ja sitten ottaa sen vipu mobiilin kautta valokuvan siitä kasvustosta, joka siellä esimerkiksi siellä syysviljapellolla on, ja lähettää sen sitten sinne käsiteltäväksi. Tarkennuspyyntö siellä sitten käsitellään viranomaispuolella ja hyvässä tapauksessa kun kaikki on tehty, niin sieltä tulee sitten päätös, että kyllä siellä tosiaan se syyskasvi näyttäisi kasvavan, tämä tarkistus pyyntö oli aiheeton. Se kuitataan sitten päätetyksi ja syyskasvi sinne hyväksytyksi. Tämmöinen on yks esimerkki, että miten sitä voi käyttää elikkä se tarvitsee se valokuva sen paikkatiedon taakseen, että sitä ei pysty ihan millä tahansa kameralla nappaamaan sitä kuvaa, koska sinne pitää jäädä se GPS paikannustieto siitä, missä se kuva on otettu. Mutta tuo kaikenlainen vihreyttäminen, mitä jo edellisellä ohjelmakaudella jo oli mukana näissä tukimuodoista, niin uudella kaudella se näkyy esimerkiksi siinä, että talviaikaisen kasvipeitteisyyden osalta jokaisella tilalla täytyy olla vähintään kolmekymmentäkolme prosenttia kasvipeitteisyysalaa. Jos sitä sitten haluaa vielä enemmänkin jättää, niin se on ihan mahdollista, että ylärajaa siinä ei ole. Tiettyjä poikkeuksia voi olla, että mille kasveille mitkä kasvit hyväksytään tuohon talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, mutta muuten se puoli on ainakin hiukan selkeytynyt. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että lähes kaikilla tiloilla tulee olemaan se syysilmoitus tehtävänä loppuvuodesta, koska se täytyy jokaisen tilan ilmoittaa, mille aloille se vähintään kolmekymmentäkolme prosenttia kasvipeitteisyys jätetään. Viljelykiertovaatimusten vaatimuksesta voisi sen verran vielä lisätä, että nyt 2023 vuonna tarkastellaan oikeastaan vuosikohtaista viljelykiertoa. Elikkä verrataan kuluvaa vuotta siihen edellisvuoteen ja vahditaan, että sieltä tulee vähintään se kolmekymmentäkolme prosenttia semmoista yksivuotisten kasvien alaa, joilla on ollut edellisvuonna eri viljelykasvi, mutta sitten vuodesta 2025 alkaen ruvetaan vaatimaan myös sellaista ehtoa, että samaa yksivuotista kasvia ei voi olla 3 vuotta peräkkäin samalla lohkolla. Eli ei voi olla esimerkiksi kauraa neljättä vuotta peräkkäin, vaan siinä täytyy jo sitten tulla vaihdosta, että se voi vaihtua esimerkiksi ohraan tai se voi vaihtua nurmeen tai saneerauskasviin, kunhan se vaihtuu.

Tea: Myös luonnon monimuotoisuuden ylläpito on uudella tukikaudella merkittävässä roolissa. Paljon puhutaan turvepelloista, peltojen ennallistamisesta, eläinten laiduntamisesta sekä kosteikkojen perustamisesta. Onko tullut vastaan asiakastapaamisissa keskusteluja näistä aiheista? Miten nämä muutokset näkyvät maatalousyrittäjien arjessa?

Tiina: Kyllähän niistä tuota on paljon keskusteltu, mutta erilaisia vaihtoehtoja on, ja esimerkiksi Norjasta on tullut tosi hyviä laidunesimerkkejä. Niitä kannattaa kyllä seurata varsinkin silloin, jos on isompi karja kyseessä ja kokee haasteita. Ajatuksenahan ei ole, että ensimmäisenä kannattaa laittaa isoja pommeja ulos ja muuta vaan se, että lähtee ihan pienillä lehmillä kokeilemaan – ne ovat yleensä leppoisaa porukkaa ja mukavia käsitellä. Muistaen toki, että ne tarvitsevat sitten kunnon ruokintaa kuitenkin laitumen kylkeen elikkä niillä lähdetään harjoittelemaan. Tosin laiduntamisesta on tosi paljon hyviä tutkimuksia ja semmoisia videopätkiä löytyy YouTubesta tosi paljon. 

Tea: Meillä laiduntaa lehmiä, emolehmiä tai jopa lampaita, niin miten paljon perinnebiotooppeja on tässä pohjoispohjanmaan alueella? Osaatko sanoa? 

Tiina: No en osaa kyllä sanoa, että mä en oikeastaan sitä perinnebiotooppien ja lammasjuttuja työkseni tee, mutta kyllähän niitä koko ajan enemmän näkee ja kuulee puhetta tuossa meilläkin kahvipöydässä ja muuta. Itse esimerkiksi harrastan tätä rekon-ruokaryhmää ja muuta, niin siellähän tosi paljon tällä hetkellä paikalliset myyvät laidunlampaiden tuotteita ja laidunnautoja. Niitä vielä mainostetaan näillä puitteilla, että ne ovat tehneet luonnonlaidun työtä ja niillä on kyllä hyvä kysyntä. 

Tea: Ja muutenkin jos mietitään sitäkin, että onhan se kuluttajille erilaista näkökulmaa, kun tuntuu että itsekin silloin kun oli pieni kaksituhattaluvun alussa niin oli aika paljon lehmiä laitumella, mutta sitten ne jossain vaiheessa vähän kuin katosi. Kaikki navetat alkoivat isoontumaan, pihatot yleistyivät ja sen jälkeen ruvettiin puhumaan tästä pikkuhiljaa, että vapaan lehmänmaito ja laiduntavat lehmät uudestaan, että pyörä on vähän pyörähtänyt toisaalta taaksepäin, mutta on menty kyllä hurja harppaus samalla eteenpäin. 

Tiina: Kyllä. Ja kyllähän tällä hetkellä, kun uusia navetoita on suunnitella, niin se on aina se lainan näkökulma mukana. Toisaalta jos ajatellaan sitä kuluttajan näkökulmasta, niin me helposti ajattelemme, että kun niitä lehmiä ei enää näy laitumella ja muuta. Mutta tosiasia on, että meidän toimivat suuret hyvät maitotilat eivät ole siellä pääteiden varsilla. Eli jos haluaa nähdä niitä laiduntavia eläimiä, niin suosittelen kyllä poikkeamaan joskus kyläteillä ja muuta niin voi olla, että niitä näkyy enemmän.

Marika: Niin kuin tuossa jo aikaisemmin vähän totesinkin, että tämä uusi ohjelmakausi painottaa entistä enemmän ympäristönäkökulmaa ja siellä tietenkin on myös nämä pölyttäjäystävälliset toimet mukana. Ne voi nähdä myös positiiviselta kannalta, että mitä monipuolisempana maatalousluonto pysyy, niin sitä vahvempi se on myös kestämään erilaisia äärioloja ja ilmaston muuttumista. Ekosysteemi on tavallaan sen verran monipuolinen, että jos siellä yksi laji kärsii, niin sitten ei heti romahda koko muukin ekosysteemi, vaan siellä on monipuolisesti eri rooleja niillä kasveilla ja pölyttäjillä. Tuntuu että sitten taas osa yrittäjistä kokee, että he pystyvät näiden kautta jollain tavalla myös toteuttamaan itselle tärkeitä arvoja ja haluaa esimerkiksi sellaisia olosuhteita luonnolle, missä monimuotoisuus ja moninainen eliöstö pystyy elämään. Se on se sekä taloudellista tukijalkaa niiden tukien saannin kautta, mutta toisaalta myös semmoista henkistä pääomaa, jota saatetaan näillä erilaisilla ympäristötoimilla kerryttää. Sitä on vaikea mitata millään euroilla, mutta voi olla myös jollekin viljelijälle tosi arvokkaana pidettävä asia. Ja samalla lailla, jos ajatellaan ihan viljelypuolta vielä, niin sielläkin voidaan ajatella niin, että mitä monipuolisempi viljely on, niin sitä runsaammat ja rikkaammat eväät ovat myös sitten sille maaperässä olevalle eliöstölle ja pieneliöille, jotka sitten taas tekevät töitä siellä sen satokasviinkin hyvinvoinnin eteen, että siellä maan rakenne pysyy hyvänä ja ravinteet kiertävät ja tulee sitä kautta kestävyyttä. Monipuolisella viljelyllä on myös se hyöty, että tautipaine vähenee, koska pellolla vuorottelee sellaiset kasvit, jotka ei toimi samojen tautien isäntäkasveina. Silloin, kun isäntäkasvi puuttuu, niin sitten se tauti ikään kuin ei pysty siellä pellossa säilymään, vaan silloin se tautipaine laskee. Näin käy esimerkiksi, jos vuorotellaan vaikka viljaa välillä öljykasvien kanssa. Mutta tästä monipuolisesta maatalousluonnosta täytyy mainita vielä semmoinenkin hyvä ominaisuus, että kun siellä on sitä elintilaa ja sopivia olosuhteita myös niille hyönteisille, niin sellaiset satokasvit joilla on tuhohyönteisiä, niin niitä tuholaisia ravinnokseen käyttävät petohyönteiset yleensä hyötyy siitä, että siinä viljelyalueiden lähituntumassa on jotain elinpaikkaa myös näille petohyönteisille, että ne pystyy sieltä sitten liikkumaan ja käyttämään ravinnoksi sitä pellolla kasvavan kasvin hyönteisiä, jotka taas olisi sille satokasvin kehittymiselle haitallisia.

Tea: Nyt kun kustannuksista on pyritty karsimaan käytännössä joka saralla, on säästetty myös tulorahoituksesta tehtävillä investoinneilla. Onko tilalliset voineet investoida 2020-luvulla uusiin laitteisiin ja koneisiin?

Tiina: Sanon aina isännille, että mulle on ihan turha niistä koneista kertoa, että mun näkökulma on aina se, että olkoon mikä kone tahansa, kunhan se tuottaa hyvälaatuista rehua eläimille. Mutta onhan näistä puhuttu toki. Mun mielestä on nostettu koneita, jolla saadaan pellon perus kasvukuntoa kuntoon, niinku ohitukset ja kaikki tämmöiset jutut, että jos tulee se märkä vuosi ja muuta niin siitä ei muodostu ongelmaa, että saadaan asiat kuntoon ja sitten myös rehun korjuuseen tehokkaat koneet, millä pystytään nopeasti korjaamaan rehu. Jos puhutaan että se DMN tavoite on vaikka se 690, niin sitten tosiaan päästään korjaamaan se koko homma siinä eikä sillä, että me aloitamme 720:stä ja lopetetaan sitten 650:een, joka aiheuttaa taas ongelmia sitten siellä ruokinnassa. No sitten esimerkiksi apevaunuja on uusittu tosi paljon, elikkä kun niillä tehdään kuitenkin se päivittäinen ruokintatyö joka päivä myös sitten satokauden ulkopuolella töissä, niin ne ovat äärettömän tärkeitä koneita ja myös se, että saadaan hyvälaatuinen rehu sille lehmille. Koska se lehmien syömä rehu on suoraan yhteydessä siihen, että kuinka paljon ja minkälaista maitoa saadaan. Esimerkiksi jos tehokkaammalla koneella lyhennät puolituntia päivässä ruokintatyöaikaa, niin sillä on ihan mieletön vaikutus työmäärään. Ja sitten tänä päivänä on pakko ottaa energian näkökulmat, polttoaineen kulutus ja kaikki nämä asiat myös huomioon. 

Tea: Ja mitä kuuntelee yrittäjiä, niin näitä uusia lypsyrobotteja on vaihdettu aika paljon tässä. On jo tilaukset niin pitkällä, että odotetaan, kun kone on tilattu vaikka viime lokakuussa, mutta se tulee nyt vaikka tämän vuoden lokakuussa. On ollut pitkiä toimitusaikoja. Mutta onko jotakin muita eläinten hyvinvointia parantavia investointeja tehty? 

Tiina: Onhan niitä tehty paljon, esimerkiksi parsirakenteita päivitetty. Elikkä kun meillä tuotantotasot on noussut ja muutenkin lehmien koko on noussut. Tänä päivänä voidaan sanoa, että jos navetta on 5 vuotta vanha niin usein jo silloin tulee jo päivitystarvetta niihin parsimitoitukseen, ja ne ovat semmoisia investointeja millä parannetaan nimenomaan eläinten hyvinvointia ja nimenomaan että ne vanhemmat lehmät pärjäävät siellä ja saadaan lisää tuotantokausia niistä eläimistä. Jokainen meistä tietää, että jos nukkuu yönsä ahtaassa sängyssä ja muuta niin aamulla ei ole täydessä tuotantokunnossa, niin ihan sama koskee lehmää elikkä niitten pitäisi kuitenkin se 12 tuntia vuorokaudessa olla makuulla märehtimässä sitä nurmirehua sitten ja muodostamassa siitä sitten maitoa. Viime aikoina on tehty investointeja myös ilmanvaihtoon ajatellen sitä kesää, elikkä kesään hellejaksot, että se lehmälle kuitenkin se optimaalinen lämpötila, jos lehmä saisi valita niin olisi plus 5 astetta aina, ja sitä on vaikea ylläpitää varsinkin kesähelteillä, niin sitten puhaltimet ja talvella myös valo ovat molemmat semmoisia investointeja, jotka suoraan vaikuttavat moneen asiaan. 

Tea: Kyllähän aurinkopaneeleitakin on tosi paljon investoitu ja aggregaatithan on ollut jo aika monella tiloilla, mutta jos pienet parsinavetat on ruvennut puhumaan, että kun sitä ei vielä ole ollut, niin nyt se on hommattu tai ollaan hommaamassa. Mutta myös ihan puhtaasti ihmisiä kiinnostaa biokaasulaitoksetkin, että mutta kannattaako pienemmän maatilan ryhtyä sellaiseen? Onko siinä mitään järkeä loppujen lopuksi kassan kannalta, jos ruvetaan puhumaan oikeasti useamman sadan lehmän yksiköistä?

Tiina: Kyllä. Joo mietitään tosi paljon ja sitten myös lannan separointi on kans semmoinen, että pystytään tuottamaan kuitenkin omasta navetasta ja nimenomaan pehmeää ja hyvää. Kun se käy sen prosessin läpi niin sehän on likimain samannäköistä kuin turve ja siitä on tosiaan se sonnan raju märkyys poistettu elikkä se on erittäin hyvä kuivikemateriaali. Tää koko perusbiologia mikä siellä tilalla aina aina pyörii, eli se saadaan sinne peltoon ja siellä maanparannusaineeksi ja sitten saadaan taas parempaa satoa, rehuntuotantoa ja niin edelleen. 

Marika: Usein investoidaan sitten sellaisiin laitteisiin, jotka jollain tavalla tuo sitä kustannussäästöä, että on esimerkiksi semmoisia koneita, joilla pystyy täsmäviljelyä toteuttamaan, että pystytään kohdentamaan niitä tuotantopanoksia tarkemmin siellä pellolla – ei mitenkään kirurgin tarkasti, mutta kuitenkin niin, että voidaan huomioida esimerkiksi pellon vaihtelevat maalajit vaikka sillä, että osalle lohkosta tulee eri määrä lannoitetta kun taas toiselle osalle. Ihan tän tyyppinen täsmäviljelykin on jo täsmäviljelyä. Toisaalta sekin on tärkeä investointi, että parannetaan vesitaloutta ja esimerkiksi päivitetään salaojia tai tehdään pinnan muotoilua, jolloinka saadaan se vesi kulkemaan pellolla halutulla tavalla ja ne kasvuolosuhteet tasoittuvat, ne ovat tärkeitä investointikohteita. Voisi kiteyttää, että tärkeimmät resurssit mitä tilalla on pellot ja sitten se viljelijän osaaminen, että ne kaksi, kun on hyvällä mallilla, niin kyllä siinä ollaan jo oikealla polulla. Pellon kasvukuntoa kehittämällä on mahdollista kyllä viedä tilaa eteenpäin. 

Tea: Olisiko vielä antaa yhteenvedon omaisesti hyviä vinkkejä maatalousyrittäjien arkeen tässä muuttuvassa ja muuttuneessa maailmantilanteessa?

Tiina: No lisäksi mitä tuossa käytiin läpi, että kantavana teemana on se eläinten hyvinvointi ja sehän on tuottajille aina se tosi tärkeä asia ollut kautta linjan. Mutta siitäkin voi opiskella koko ajan enemmän ja enemmän, esimerkiksi kun puhutaan tuosta eläinten hyvinvointikorvauksen niin sinne uutena asiana tuli se, että ne nuorten eläinten tilavaatimuksen neliömäärä kasvoi. Sitten tuli tää termi maidon osaamisen tärkeys ja muuta, niin kaikki on semmoisia asioita millä on todella hyvä vaikutus sinne eläinten hyvinvointiin ja terveyteen elikkä niihin todella kannattaa panostaa ja nimenomaan se, että saataisiin sitä eläinten hyvinvointia entistä paremmaksi ja lehmien käyttöikää nykyistä korkeammaksi, jolloin sitten taas vastaavasti ei tarvita niin paljon sitä uudistuskasvatusta. Mä sanoisin, että tänä päivänä meillä tuotannossa ja maidontuottajilla on äärettömän hyvä ammattitaitoinen porukka. Elikkä hirveän paljon eroa enää ei saada sellaisiin asioihin, että karjan geneettinen taso tai tuotantoruokinnan osaaminen tai muut asiat mitä osataan. Esimerkiksi Uudessa Seelannissa on tosi paljon tutkittu nyt tätä eläinten hyvinvointia ja eläinten käsittelyä. Ne käyttävät kommunikointia eläinten kanssa ja tämmöistä, että sitä saadaan vielä nykyistä helpommaksi ja todettu että tilat, jotka näitä systeemejä ottavat käyttöön pystyvät jopa 30 % parantamaan vielä nykyisestään. Se ei vaadi sitä, että sun tarvitse investoida johonkin koneeseen tai mihinkään tämmöiseen vaan entistä enemmän opiskella sitä kommunikointia niiden eläinten kanssa.

Tea: Mutta jos me mietitään tässäkin, että tää on tämmöistä pellolta pöytään olevaa hommaa, että jos viljely ei ole kunnossa, jos siellä tukipuolella joku meni pieleen, niin se on äkkiä suuri menetys siinä vaiheessa ja juuri navetta puolella, että jos säilörehu on heikkoa, se näkyy heti tuotoksessa. Jos on heikko kuivatus, sekin näkyy heti tuotoksesta, elikkä tämä on tämmöistä käsi kädessä kulkevaa laaja-alaista hommaa, mitä ei välttämättä meidän tavan kuluttajat edes oikeasti ymmärrä.

Tiina: Tämä on totta, ja tää on kans semmoinen asia, mihin itse olen miettinyt, että meidän pitäisi panostaa entistä enemmän. Oikeasti viestiä kuluttajille semmoisella formaatilla, mitkä kuluttajat ymmärtävät ilman, että kummallakaan puolella nousee aggressiot tai puolustusreaktion, vaan nimenomaan kerrotaan, että kuinka äärettömän hyvin meillä tiloilla eläimiä hoidetaan. Esimerkiksi laiduntamisesta on tullut uusia ajatuksia, kun me on erilaisissa työryhmissä mietitty sitä, että me haluamme nähdä eläimiä laitumella ja muuta, mutta kyllä me monta kertaa tilalla pohditaan, että entä jos eläimet ei halua mennä ulos. Eli siellä navetassa on hyvä ruoka tarjolla, siellä on optimaalinen ilma, kun sinne on laitettu esimerkiksi näitä puhaltimia ja muuta, niin ei lehmät välttämättä halua mennä sinne auringon paahteeseen kärpästen kiusattavaksi. Aina mietitään myös se, että onko ihmisen näkemä hyvinvointinäkökulma sama asia, minkälaisena eläin se kokee. 

Marika: No oikeastaan tähän loppuun voisi vielä kannustaa kaikkia tiloja ottamaan selvää niistä oman tilan kasvien tuotantokustannuksista. Ne ovat kuitenkin siellä aina olemassa – halusi niitä tarkastella tai ei. Mutta kuitenkin kun ne ovat tiedossa, niin pystyy sitten paremmin hahmottamaan, että minkälaista korjausliikettä se kokonaisuus mahdollisesti vaatisi. Ei ruveta korjaamaan semmoista mikä jo toimii, mutta että jos sieltä voidaan löytää jotain ohjenuoraa, että minkä kehittämiseen seuraavaksi voitaisiin paneutua niin se on semmoinen minun kannustin ja toisaalta sekin, että haetaan rohkeasti tietoa myös tilan ulkopuolelta. Jos ei meinaa päästä eteenpäin jonkun asian kanssa, niin Koittaa sitten saada siihen jonkun keskustelukaverin, että olisi sitten helpompi päästä eteenpäin ja keksiä joku ratkaisu siihen tilanteeseen. Niitä asioita mihin voi itse vaikuttaa niin koittaisi vaikuttaa niihin ja ei murehtisi sitten liikaa semmoisia asioita, jotka eivät ole omassa vaikutuspiirissä.

Tea: Saako yrittäjät olla teihin yhteyksissä, jos joku asia jäi mietityttämään? 

Tiina: Totta kai saa ottaa yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät meidän nettisivuiltamme ja ensisijaisesti toivon aina, että se ensimmäinen kontakti otettaisiin aina puhelimitse, että pääsee keskustelemaan. Sitten voidaan jatkaa sähköpostikeskustelua tai mikä ikinä se sitten onkaan se jatkumo, mutta luuri käteen ja soittamaan niin mielellään keskustellaan asioista. 

Tea: Minä kiitän meidän haastateltavia, mutta kiitän myös meidän kuuntelijoitamme, että tänne saakka jaksoitte kuunnella. Toivotaan, että tästä jotain käteen jäi, niin nähdään ja kuullaan seuraavissa podcasteissa.