Tekstivastine: Podcast 30.1.2023

[Kukko ja kanat ääntelee]

Arja Lappalainen: Hei! Kuuntelet Muutos-hankkeen eli muutoskyvykkyys hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu ja ODL Liikuntaklinikka ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen kautta, Lähitapiola ja toteuttajat. Olen Arja Lappalainen, Muutos-hankkeen projektipäällikkö. 

Tänään meillä on aiheena metsäkoneyrittäjän akuutit haasteet ja miten metsäkoneyrittäjä jaksaa näissä kustannuspaineissa. Haastateltavana meillä on tänään Ämyri Metsäalan yritysten tietoverkkohankkeen- ja Katse vesiin metsänkäsittelyn Pohjois-Pohjanmaalla- hankkeen projektipäällikkö Ari Kangas. Kertoisitko hieman ensin itsestäsi? 

Ari Kangas: Hei vaan kaikille kuuntelijoille! No minä olen tämmöinen reilu nelikymppinen metsätalousinsinööri ja olen työskennellyt alalla vajaa parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä työskentelen Metsäkeskuksessa projektipäällikkönä. On hienoa olla mukana tässä podcastissa. 

Arja Lappalainen: Lähdetäänkö viemään asiaa eteenpäin? Minkälaisia metsänkäsittelyn tapojen muutoksia on ajan saatossa tullut? 

Ari Kangas: Ehkä aikaisemmin metsätaloudessa toiminnassa on ollut enemmän semmoista kaavamaisuutta. Jos jotakin esimerkkiä ajatellaan, niin kun metsä ollu kehityskaarensa tietyssä vaiheessa ja siinä on ollut esimerkiksi tarpeen tehdä hakkuita, niin ne on tehty tietyn kaavan mukaan mukaisesti. Esimerkiksi päätehakkuun vaiheessa olleet metsät, niin ne tehtiin useimmiten avohakkuina. Avohakkuiden jälkeen suoritettiin maanmuokkaus ja maanmuokkauksen jälkeen sitten se hakattu alue viljeltiin. Ehkä joissakin ravinteisuudeltaan karummissa kohteissa saatettiin käyttää luontaista uudistamista. Mutta tänä päivänä yhä useammin avohakkuun vaihtoehtona on jatkuvan kasvatuksen malli, mikäli metsänomistaja on tämmöisestä kiinnostunut. Se soveltuu hyvin ravinteikkaille kasvupaikolle, jossa on valmiina kehityskelpoinen taimikko/aliskasvupuita. Ja tän vaihtoehdon hyviä puolia on se, että metsä säilyy peitteisenä koko ajan. Toisaalta ei myöskään uudistamiskuluja synny.  

Arja Lappalainen: Miten se tuohon hiilinieluun vaikuttaa? 

Ari Kangas: Kyllähän se sillä tavalla on myöskin tän ilmastonsuojelun näkökulmasta hyvä vaihtoehto. Kun metsä säilyy peitteisenä ja jos se koko ajan pysyy semmoisessa hyvässä kasvukunnossa, niin sitä kautta tämmöinen metsä myöskin on tehokas hiilensitoja. 

Arja Lappalainen: Millaisia muutoksia toimialalla on tapahtumassa ja miten ne vaikutat metsäkoneyrittäjyyteen? 

Ari Kangas: No tuossa edellisessä kohdassa olikin jo puhetta siitä, että tämmöinen erilaisten metsänkäsittelymenetelmien kirjo on monipuolistunut. Lisäksi tässä Pohjois-Pohjanmaan alueella metsäteollisuus on parhaillaan tekemässä merkittäviä investointeja ja nämä investoinnit tulee lisäämään metsien käyttöä täällä Pohjois-Suomen alueella. On selvä asia, että merkittävä osuus noista lisähakkuu mahdollisuuksista on suometsissä. Ja miten nää tekijät sitten vaikuttaa metsäkoneyrittäjyyteen, niin ensinnäkin kaluston osalta tänä päivänä ja tulevaisuudessa yhä enemmän tarvitaan puunkorjuuseen monenlaista kalustoa. Eli me tarvitaan toisaalta koneita, joilla pystyy liikkumaan pehmeissä maastoissa. Ja toisaalta sitten tässä jatkuvaan kasvatukseen perustuvassa mallissa, tarvitaan järeitä koneita, koska se hakkuutoiminta kohdistuu niissä suurimpiin puihin. Toisaalta sitten metsäkoneyrittäjyyden ja heidän palkkaamien kuljettajien ammattitaidon näkökulmasta, niin se tuo semmoista lisähaastetta siinä mielessä, että pitää siinä omassa toiminnassa entistä enemmän toimia tapauskohtaisesti ja metsänomistajan toiveita kuunnellen. Jos ajatellaan vielä noita muutoksia, mitä alalla on tapahtumassa, niin me pidettiin jokin aika sitten kysely Pohjois-Pohjanmaan alueella toimiville suurille metsäalan toimijoille. Joita tässä yhteydessä suuret toimijat käsittää metsäteollisuusyhtiöt, suuret sahat ja metsänhoitoyhdistykset. Siinä kysyttiin muun muassa siinä kyselyssä, että mitä palveluita he ovat ostaneet metsäalan yrittäjilä, niin kaksikymmentäviisi prosenttia vastanneista oli ostanut metsätalouteen liittyvää suunnittelupalvelua. Eli se on hyvä esimerkki siitä, että alan suuret linjat on kääntymässä siihen, että isot toimijat haluaa ostaa yrittäjiltä yhä kattavampia palvelukokonaisuuksia. Tämä on tietysti iso mahdollisuus niin metsäkoneyrittäjille kuin muillekin metsäalalle yrittäjille.   

Arja Lappalainen: Puhuit tuossa työntekijöiden ammattitaidosta. Millainen se on tällä hetkellä? Ja nyt pakko kysyä, että tukeeko pelien pelaaminen kuljettajien ammattitaitoa?  

Ari Kangas: Metsäkoneenkuljettajan työtehtävä on hyvin tämmöinen käytännönläheinen työtehtävä. Ja sen takia kuljettajien ammattitaito kehittyy pikkuhiljaa koneen käyttötuntien myötä. Toiset tarvitsee sitten niitä käyttötunteja enemmän, toiset vähemmän. Haastetta lisää tuossa ammattitaidon kehittymisen näkökulmasta se, että metsäalan yrittäjyydessä ja metsäkoneyrittäjyydessä, niin siinä myöskin on valitettavasti tämmöistä kannattamattomuuden ongelmaa. Se taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vastavalmistuneen koneenkuljettajan niin tulisi olla tuloksen tekijä mahdollisimman nopeasti. Mutta tässä ei oikein semmoista oikotietä onneen ole. Että se tulee vaan näiden koneen käyttötuntien myötä se ammattitaito. Ja no miten sitten tuo pelaaminen, että tukeeko se kuljettajan ammattitaitoa, niin koneen kuljettajan työssään tämmöinen silmän ja käden koordinaatio on tärkeä. Ja näin ollen voisi olettaa, että pelien pelaaminen voisi tukea tätä kehitystä. Osa metsäkoneen käyttöharjoituksesta tapahtuu tänä päivänä simulaattoriilla. 

Arja Lappalainen: Millaisia oppilaitosyhteistyötä metsäkoneyrittäjät tekevät? 

Ari Kangas: No jotkin oppilaitokset ostavat metsäkoneyrityksistä esimerkiksi koneiden siirtopalveluita, hakkuutyötä, kaluston huoltoon ja kunnossapitoon liittyviä tehtäviä. Tietysti ehkä se keskeisin on se, että metsäkoneet yrittäjät tarjoaa työharjoittelupaikkoja alan opiskelijoille. Lisäksi oppilaitokset ja yritykset käy semmoista aktiivista vuorovaikutusta esimerkiksi siitä, että mihin suuntaan sitä koulutusta kannattaisi kehittää ja mihin panostaa, jotta se palvelisi mahdollisimman hyvin sitten sitä metsäkoneen yritysten tarpeita.  

Arja Lappalainen: Olisiko oppisopimusmalli yksi mahdollisuus, ja mitkä olisi tämän mallin miinukset ja plussat? 

Ari Kangas: Oppisopimusmalli on yksi mahdollisuus. Ja olinkin yhteydessä tuonne Oulun seudun ammattiopistoon ja he kertovat siellä, että heillä on tällä hetkellä yli 30 oppisopimuslaista metsäkoneen kuljettajakoulutuksessa olevista henkilöistä. Oikeastaan semmoisia niinku miinuspuolia on hankala löytää tuohon oppisopimuskoulutukseen. Mutta keskeisimpänä semmoinen plussana on se, että kaikki oppisopimuskoulutukseen päässeet opiskelijat ovat kyllä olleet hyvin motivoitunut. 

Arja Lappalainen: Puhuit tuosta kannattavuudesta vähän aiemmin ja nyt mietinkin, että millainen kustannusten kehitys on ollut ja miten tulevaisuudessa käy, mikäli tilanne jatkuu tämmöisenä niinkuin se nyt on? 

Ari Kangas: No jos tuossa vertailukohtaa, siis kustannusten kehityksessä käyttää vuoden kaksikymmentäkaksi loppupuolta ja vertaa sitä siis vuoden kaksikymmentäyksi lopun puoleen eli siihen kustannuskehitykseen on vaikuttanut myöskin sitten jo tämä Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Niin kustannukset on noussut tänä ajanjaksona metsäalan kone-ja kuljetusyrityksissä tommoinen pikkuisen vajaa 20%. Eli kyllä metsäalan kone- ja autoyrittäjille alan valitettavan kehnon kannattavuus on huolen aihe. Ja jos tää tilanne jatkuu samanlaisena.. Siis haasteena on se, että näin voimakasta kustannusten nousua on haastava saada siirrettyä sinne urakointihintoihin riittävän nopeasti. Eli jos tää tilanne jatkuu tämän tyyppisenä kovin pitkään, niin siinä on riskinä se, että ensinnäkin tää kaluston uusimista tahti hidastuu, ihmisten saaminen alalle vaikeutuu ja pahimmassa tapauksessa sitten kannattamattomuusongelma uhkaa myöskin sen alan yritysten olemassaoloa. Tää on tietysti siinäkin mielessä hankala tilanne, että tää tyrehtynyt puun tuonti edellyttäisi kotimaassa puunkorjuun ja kuljetusten lisäämistä. Eli yrittäjiltä investointeja kalustoon, olemassa olevan työvoiman pitovoiman lisäämistä ja toisaalta sitten uuden työvoiman rekrytointia.  

Arja Lappalainen: Millaisia verkostoja on metsäkoneyrittäjille? 

Ari Kangas: No alta löytyy esimerkiksi puutavara-autoilijoista ja metsäkoneyrityksestä muodostuneita verkostoja. Näin ollen se verkosto pystyy toimittamaan puutavaran kannolta tehtaalle. Tän tyyppinen toimintamalli, niin se tarjoaa mahdollisuuden kustannustehokkaaseen, monipuoliseen ja laadukkaaseen kokonaisurakointiin läpi sen tuotantoprosessin. No sitten miten Metsäkeskus pyrkii tällä hetkellä lisäämään tätä metsäalan yrittäjien verkostoitumista, niin muun muassa sillä tavalla, että on käynnissä tämä Ämyri-metsäalayritysten tietoverkkohanke. Tässä hankkeessa on avattu Teamsiin tiimitila, johon sitten avattu eri aihepiirien mukaisia kanavia. Kanavilla on julkaistu sitten näiden aihepiirien mukaisia julkaisuja ja on mahdollisuus käydä keskusteluja. Sitten myöskin osana tätä hankkeen toteutusta on pidetty erilaisia webinaareja, maastoretkeilyjä ja verkostoitumistilaisuuksia.  

Arja Lappalainen: Miten siihen hankkeeseen pääsee mukaan ja kauanko tämä hanke on vielä toiminnassa? 

Ari Kangas: Hankkeelle on haettu jatkoaikaa ja hanke on ja sitä on haettu tämän vuoden loppuun. Hankkeeseen pääsee mukaan sillä tavalla, että on minuun yhteydessä. Minä lähetän sitten kutsun siihen tiimitilaan liittymiseksi ja tällä tavalla se prosessi etenee.  

Arja Lappalainen: Onko se maksutonta vai maksullista palvelua yrittäjälle?  

Ari Kangas: Tää on ihan maksuton palvelua. 

Arja Lappalainen: Miten tuulivoimapuistot vaikuttavat metsätalouteen? 

Ari Kangas: No tässä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyviä puolia on se, että tuulivoiman rakentamista ja ylläpitoa varten tarvitaan hyvä tieverkosto ympärivuotiseen käyttöön. Sitten nää tuulivoimaloiden pitkät ja leveät osaat ja pystytyksessä käytettävät koneet ja laitteet edellyttävät huomattavasti kannattavampia ja leveämpiä teitä kuin tämmöinen tavanomainen metsäautotien liikenne vaatisi. Eli näiden pitkien ja painavien kuljetusten takia, niin tieympäristöä, teiden kaarteita ja liittymiä joudutaan raivaamaan ja myöskin kantavuutta parantamaan. Sehän tarkoittaa sitä, että niinku metsätalouden näkökulmasta, niin nää tiet palvelee entistä paremmin puunkuljetuksia ja helpottaa sitten myöskin muuta virkistyskäyttöä. Tieosakkaan näkökulmasta syntyy merkittävää säästöä esimerkiksi teiden perusparannuskustannuksissa sekä kunnossapitokuluissa. Koska nyt tuulivoimatoimija sitten vastaa ja huolehtii käytännössä näistä asioista seuraavat 25- 30 vuotta. Jos ajatellaan huonoja puolia, niin voisi mainita se, että huoltotiestä ja voimaloiden rakentaminen vie hankealueen talousmetsän pinta-alasta keskimäärin pari prosenttia. Se on tietysti sitten pois siitä puuston kasvupintaan. 

Arja Lappalainen: Hintaa tulee sille tielle, kun joutuu omasta metsästä luopumaan.  

Ari Kangas: No toki tuulivoimayhtiöt maksaa vuokraa tai kertakorvauksena maanomistajille maapohjan hyödyntämisestä ja lisäksi kaadettavista puista yhtiöt maksavat erikseen markkinahinnan mukaan.  

Arja Lappalainen: Nyt kyllä nousee kysymys, että millaisia metsänsuojelutoimia on nykyisin? 

Ari Kangas: No, metsän monimuotoisuuden kannalta kaikkein merkittävimmät luontokohteet, on suojeltu metsälailla ja luonnonsuojelulailla. Jos jotakin esimerkkikohteita mainitsee, mitä metsälailla on suojeltu, niin on esimerkiksi lähteiden, purojen lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut, kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla. Luonnonsuojelulailla on sitten suojeltu muun muassa jalopuumetsät, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet. No sitten tän lainsäädännön lisäksi metsien monimuotoisuutta turvataan vapaaehtoisten suojelukeinoin. Ja esimerkkinä voisi mainita esimerkiksi Metso-ohjelman. Tässä Metso-ohjelmassa metsänomistaja voi sopia Metsäkeskuksen kanssa tämmöisen 10 vuoden mittaisen määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Tässä määräaikaisessa sopimuksessa metsä pysyy metsänomistajan omistuksessa, mutta se jätetään talouskäytön ulkopuolelle. Siitä suojelusta maksetaan metsänomistajalle korvaus. Ja korvaus perustuu puuston laskennalliseen arvoon. Sitten toisena esimerkkinä tästä vapaaehtoisesta suojelukeinoista voisi mainita Helmi-elinympäristö ohjelman. Kyseenomaisen ohjelman avulla suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikoita. Sitten tehdään myöskin erilaisia luonnonhoitohankkeita Kemera-rahoituksella. Tuo Kemera on lyhenne sanasta kestävän metsätalouden rahoituslaki. Ja sen päätyttyä tämän vuoden lopussa, niin tilalle on tulossa Metka-rahoitus, joka on taas lyhenne sanasta metsätalouden kannustinjärjestelmä. Ja tällä rahoituksella tehdään esimerkiksi purojen tai metsälampien ennallistamista. 

Arja Lappalainen: Niitähän onkin yllättävän paljon. 

Ari Kangas: Niin kyllä siinä nykypäivänä niin on. Tosiaan erityisen ilahdutavaa musta on nää vapaaehtoisuuden keinot. Siinä säilyy myöskin sen maanomistajan tahto. Että miten hän haluaa omien metsiensä suhteen toimia. 

Arja Lappalainen: Ostaako teollisuusmaita kuin kuusi- ja mäntytukkia? Ajatuksena on tietysti se, että käyttääkö ne lehtipuita ollenkaan? 

Ari Kangas: Joo, mä muistan joskus minua vanhemmat metsätoimihenkilöt on kertonut, että joskus menneinä vuosikymmeninä saattoi olla, että kaikki koivut kaadettiin harvennuksen yhteydessä pois. Ja jätettiin sinne metsään lahoamaan. Koivulla ei ollut teollisuudelle silloin mitään arvoa. Tänä päivänä kauppa käy koivukuidusta ihan siinä kuin havukuidusta. Metsän käsittelyllä pyritään turvaamaan lehtipuiston kasvuedellytyksiä. Koivutukkia Pohjois-Suomessa ei osteta lähinnä, koska tukin laatuvaatimukset ei koivutukin osalta täyty. Mutta havupuiden osalta kauppa käy kaikissa muuta puutavaralajeissa. Nää merkittävät investoinnit, joihin tuossa jo aikaisemminkin viittasin, joita ollaan siis parhaillaan tekemässä tässä Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Lapin alueella, niin takaa kyllä hyvän puun markkinatilanteen myös jatkossa. 

Arja Lappalainen: Puhutaan nyt vähän metsäkoneyrittäjän jaksamisesta. Miten hän jaksaa, kun on poissa kotoa viikot ja mahtaako hän kokea yksinäisyyttä? 

Ari Kangas: Joo tää on hyvä kysymys. Se mitä olen metsäkoneyrittäjien kanssa keskustellut tästä teemasta, niin kyllä varsinkin perheellisille metsäkoneyrittäjille ja metsäkonekuljettajille tilanne on haastava. Eli se työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen saatetaan kokea työläänä. Sitä haastavuutta lisää se, että yrittäjäthän on usein kiireisemmillään talviaikaan, koska silloin on parhaat puun korjuukelit. Ja toisaalta sitten myöskin talvikuukaudet on intensiivistä aikaa lasten koulunkäynnin kannalta. Saattaa hyvinkin olla tilanne, että molempien vanhempien tuki lapsen koulunkäynnille olisi tärkeätä. Toisaalta siinä asetelmassa on haastavaa myöskin se, että sitten kun metsäkoneyrittäjä on reissuhommissa, niin hän palaa sitten viikonlopun viettoon kotiin, niin hänellä on tietysti tarvetta lepäämiseen ja työviikosta palautumiseen. Mutta kuitenkin pitää sitten antaa ja jaksaa antaa huomiota myös lapsilleen ja toki osallistua muutenkin sitten sieltä kodin pyörittämiseen. Mutta he on kokeneet, että puolisoiden rooli on myös tässä hyvin oleellinen. Useat ovatkin sanoneet, että menestyvä yritys lähtee puolisosta.  Eli että hän jaksaa pyörittää sitä kotia silloin, kun yrittäjä on reissuhommissa. 

Arja Lappalainen: Tuossa puhutkin, että ollaan viikot pois, niin sehän tarkoittaa, että työalue on hyvin laaja. Mitkä on tämä hyvät ja huonot puolet? 

Ari Kangas: No huonoiksi puoliksi voisi mainita sen, että silloin kun toimitaan laajalla alueella, niin näihin siirtymisiin kodin ja kohteen välille menee paljon aikaa. Saattaa olla puoli päivääkin, että saattaa suuntaansa mennä aikaa, kun tätä väliä liikutaan. Sitten hyvänä puolena on se, että työkautta pystytään pidentämään. Esimerkiksi jos ajatellaan vaikka Pohjois-Pohjanmaata, joka on kuitenkin valtavan laaja alue. Niin sanotaan, että keskiosassa Pohjois-Pohjanmaata, kun kevään edetessä käynnistyy kelirikko, niin pohjoisosassa saattaa olla vielä ihan hyvät puunkorjuukelit.  Kun siellä pohjoisosassa käynnistyy kelirikko, vaikka nyt jossakin Koillismaan alueella, niin sitten taas etelämpänä alkaa olemaan jo kelirikkoaika ohi. Näin yrittäjä kykenee lisäämään koneiden vuotuista käyttöastetta toimimalla laajalla alueella. 

Arja Lappalainen: Olisiko vielä jotain, mistä haluaisit kertoa, Ari? 

Ari Kangas: No ehkä tämmöisenä loppukaneettina voisi vielä tähän todeta, että nyt kun tuossa aikaisemmin oli puhetta noista metsänkäsittelymenetelmien muutoksista ja luonnonhoidollisista asioista, mitä on tapahtunut ja mitä on alalla tapahtumassa, niin on tärkeätä, että töiden toteuttajat omaksuu nämä muutokset ja vievät omaan työhön kannattavalla tavalla. 

Arja Lappalainen: Kiitoksia Ari. Tulipas taas hyvää tietoa  

Ari Kangas: Kiitos!