Tekstivastine: Podcast 29.11.2022

[Kukko ja kanat ääntelee] 

Tea Flankkila: Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan Muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan eli Muutos-hankkeen yritysjohtamisen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu sekä ODL. Rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto, Pohjois-Pohjanmaan Elyn kautta, Lähitapiola sekä itse toteuttajat. Olen hanketyöntekijä Tea Flankkila, talousasiantuntija ProAgria Oulusta. Tänään haastattelussa minulla on ProAgrian Keskusten Liitosta talouspalveluiden kehityspäällikkö Petri Koivisto ja ProAgria Oulusta talouden ja johtamisen asiantuntija Saana Tanskanen-Niemi. Kertokaahan lyhyesti itsestänne ja työnkuvastanne.

Saana Tanskanen-Niemi: Minä oon tosiaan Saana, toimipistehän mulla sijaitsee tällä hetkellä tuolla Nivalan toimistolla ja työkenttään oikeastaan kuuluu vähän kaikki semmoiset asiat mitkä vähänkään liippaa johtamiseen, ja sitten varsinkin, jos vielä yhdistetään siihen meidän talouttamme, niin ollaan hyvinkin pitkällä. Elikkä teen asiakkaiden yritysten kanssa töitä johtamisen, talousjohtamisen, henkilöstöjohtamisen ja yrityskokonaisuuden hallinnan saralla ja sitten ihan perinteistä kirjanpitoa ja laskelmia siihen myös tueksi. Hyvin laaja kenttä sieltä taloudelle johtamisen konsultoinnista sitten ihan siihen käytäntöön.

Petri Koivisto: Minun nimeni on Petri Koivisto ja toimin ProAgria Keskusten Liitossa talouspalveluiden kehittämispäällikkönä. Mun toimenkuvaan kuuluu, niinku tittelistäkin jo saattaa arvata, talouspalveluiden kehitys valtakunnallisesti ProAgriassa ja sitä kautta huolehdin siitä, että asiakkaalla olisi parhaat mahdolliset talouspalvelut käytössä ProAgrian kautta, ja sitten taas toisaalta pidän huolen siitä, että meidän asiantuntijoillamme olisi semmoiset työkalut käytössä, mitkä tukisivat sitten tätä asiakastyötä. Teen myös jonkun verran talouden ja johtamisen asiantuntijan töitä asiakastiloille edelleenkin, ja mun taustani on sillä tavalla, että oon toiminut ennen tätä nykyistä tehtävää ProAgria Oulussa talouden ja johtamisen asiantuntijana viitisen vuotta muistaakseni.

Tea Flankkila: Eli laajaa osaamista meillä siis täällä on paikalla! No, lähdetäänpä sitten heti syvään päähän. Elikkä kun me voimme niitä yrityksiä johtaa monella eri tavalla ja johtaminenhan voidaan myös laittaa pienempiin osa-alueisiin, niin jos nyt Saana mietitään ihan tavallista maatilaa tai sitä maaseutuyritykseen arkea, niin miten se johtaminen näkyy arjen toiminnassa?

Saana Tanskanen-Niemi: Tuohan on hyvin yrityskohtainen kysymys, että kun meillä on hyvin monenlaisia yrityksiä Suomen maassa On niitä, joissa käytännössä siellä tilalla on vaan se yksi henkilö, niin silloin puhutaan pitkälti itsensä johtamisesta eli laitat sen herätyskellon aamulla soimaan ja mietit, että mitä se päivä tuo tullessaan ja onko mahdollisesti jotain yhteistyökumppaneiden vierailuja tai tai muuta eläinlääkärin käyntiä tai vastaavaa. Sitten on näitä isoja yrityksiä, joissa oikeasti puhutaan jo niin kun useiden kymmenienkin henkilöiden johtamisesta. Kyllä se on hyvin laaja se kenttä, että ei voi oikeastaan summata, että mitä se on ja miten se näkyy siinä, että onko semmoisia yhteneväisiä piirteitä millään tavalla havaittavissa.

Tea Flankkila: Toki tilakoot ja yritysosastot on erilaisia, mutta onko niissä jotain samoja elementtejä siis nähtävissä?

Saana Tanskanen-Niemi: No ainakin se, että kun ollaan luonnon ja eläinten kanssa tekemisissä, niin se on hyvin kausiluontoista tietyt asiat siellä mitä pitää tehdään mihinkin aikaan vuodesta, ja se menee myös säiden mukaan tosi paljon. Joudutaan reagoimaan asioihin, ja mitäs siellä nyt muuta. No sitten se tietysti, että monesti ne yrittäjät on sitten hyvin itsenäisiä, toimivat keskenään hyvin kentässä ja keskustelivat paljon ja tuntevat toisensa, mutta kuitenkin sen oman yritys ja yrityksen johtaminen on hyvin kapeaa siinä mielessä, että siinä ei tavallaan ole semmoista erityistä hallitusta. No sitten semmoinen tietysti varmaan mikä tavallaan yhdistyy aika lailla kaikissa yrityksissä ja kaikkien yrityksien johtamisessa, niin voidaan ajatella, että ihan yksinkertaisuudessaan niin se on sitä suunnittelua, sen suunnitelman käytäntöön panoa ja sitten seurantaa sitä kautta. Ja sitten taas aina seurannan kautta tehdään muutoksia suunnitelmiin ja tavallaan sen suunnittelun kautta vaikka me meillä ei sitä kristallipalloa olekaan mistä me voitaisiin nähdä, että miten maailma makaa seuraavaan vuoden tai seuraavan kuukauden päästä niin se, että jos meillä jonkunlainen suunnitelma on niin meillä on tietynlainen ankkuri sinne tulevaisuuteen, että me sitten jos toimintaympäristö muuttuu ympärillä niin me pystytään sitten suhteuttamaan sitä siihen meidän omaan suunnitelmaan. Voisi ihan oman podcastinsa pitää sitten tästä strategiasta, että minkälaisella strategialla mikäkin yritys on.

Tea Flankkila: No nyt kun sanoit tästä kristallipallosta, niin nythän meillä on melkoinen muutos tapahtunut, vaikka nyt mietitään muutamaa vuotta, elikkä tämä koronapandemia muutti meidän yritysmaailmaamme aivan älyttömän paljon ja muutenkin meidän elämäämme aika paljon ja nyt sitten vielä tähän on lisätty tämä inflaatio ja sitten käytännössä yrityksen kustannukset kasvavat koko ajan, niin olisiko tämmöiseen nopeaan kustannusten nousuun voitu reagoida jollakin tavalla?

Petri Koivisto: No oikeastaan mä näkisin näin, että kaikessa erityisesti yritysten johtamisessa pitäisi pyrkiä siihen, että pidettäisiin jonkunlainen pelivara. Elikkä silloin, jos me mennään koko aika, vaikka talouden näkökulmasta ihan veitsen terällä, eli pärjätään aina niin sanotusti tiliväli sillä, että nyt tulee seuraava tili niin rahat ovat loppu ja niin edespäin. Elikkä tavallaan, että huolehditaan siitä, että on esimerkiksi rahoitusta riittävästi. Mä nyt puhun tietysti tälleen hyvin pitkälti talousasiantuntijan näkökulmasta, mutta että huolehditaan siitä, että sitä rahoitusta on riittävästi niin silloin tämmöiset yllätyksetkin, niihin jää tietyllä tavalla aikaa myös reagoida. Elikkä jos ei mennä koko aika veitsen terällä, niin se yllättävä isku ei ole se viimeinen isku sitten, vaan on aikaa hetki puhaltaa ja katsoa, että hetkinen, mihin tää nyt meneekään, ja sitten tehdään niitä tarvittavia muutoksia. Ainakin itse ajattelen näin, että vaikka viitteitä esimerkiksi tästä keväällä alkaneesta Ukrainan sodasta oli ilmassa jo viime vuoden puolellakin, niin hyvin harva tosissaan uskoi, että se oikeasti se sota syttyy ja hyvin harva todennäköisesti pystyi tai osasi reagoida siihen, että mitä vaikutuksia sillä sodalla on sitten tietyllä tavalla. Se että on perillä koko aika siitä, että mitä maailmassa tapahtuu ja mitä omassa yrityksessä tapahtuu, niin se on ehkä parasta varautumista tämmöisiin yllättäviin tilanteisiin.

Saana Tanskanen-Niemi: Niin ja sitten ehkä itse lisäisin vielä sen, että tiedostaa sen, että mihin asioihin pystyy itse omassa toiminnassa yrityksessään vaikuttamaan. Kun tiedät, että sinä pystyt tämän asian tekemään toisin tehokkaammin tai muuta, niin sä pystyt sitten käyttämään sitä sieltä työkalupakista myös sitten siinä tilanteessa, kun iskee se kriisi päälle.

Tea Flankkila: Mutta puhutaanpa sitten täällä yleisesti muutenkin tästä, kun itsensä johtamisesta minkä Saana meille jo mainitsit, että minkälaista se sitten on? Kun yleensä vaan esimies sulle sanoo työpaikoilla, että mitä sinä teet, mutta nyt pitäisi johtaa itseään, niin miten se tehdään?

Saana Tanskanen-Niemi: No joo, ensinnäkin sun pitäisi tunnistaa se, että minkälainen tyyppi sä olet, minkälaisista päivistä sä tykkäät ja mitkä hommat ovat sulle niitä kivoja ja mitkä hommat ovat niitä vähän semmoisia epämiellyttäviä. Sehän lähtee siitä ihan, että tunnet itsesi ja se, että sä tunnet sen persoonan, sen tavat toimia. Sitten se on pitkälti sen jälkeen, kun sä tiedostat sen, minkälainen ihminen olet, niin sitten toimit niiden omien vahvuuksien mukaan samalla tehden töitä niiden heikkouksien eteen. Paljonhan varsinkin meidän yrittäjämme, jotka on ollut mukana meidän hankkeessamme niin tietää tämmöisen inside analyysin divarianalyysin, ja puhutaan paljon eri persoonaväreistä, niin on ollut yksiä keinoja siihen, että tunnistetaan itsemme ja miten me teemme töitä. Ja sitten on mietitty sitä arjen rutiinia sitä kautta, että esimerkiksi lähdetäänkö me oikeasti kalenteroimaan ja miettimään, että mitä tapahtuu minäkin päivänä ja aikatauluttaa sitä päivää ja ajatellen silleen, että me olemme kahdeksasta kuuteen töissä ja sen jälkeen ei tehdä ylimääräistä. Vai lähdemmekö me enemmän ajattelemaan sitten silleen, että meidän pitää tietyt asiat rutinoida sinne arkeen. Ne, jotka pakko tehdä joka viikko, ja sitten muu on vähän semmoista isoimmalla pensselillä maalailua.

Tea Flankkila: No tuohan on sitten aika olennaista tämmöistä itsestään huolta pitämistä ja sitä hyvinvointia, että jos osaa ruveta miettimään, että kuka sä oot, mitä sä haluat tehdä ja mitkä ovat just heikkoudet ja vahvuudet, niin sekin kuitenkin sitten vielä oikein korostuu tuossa, että jos löytää ne itsestään niin sittenhän sitä pystyy helpommin kehittämään sitä hommaa.

Petri Koivisto: Ja tässä voisi oikeastaan nostaa myös esille sen, että kun me puhutaan johtamisesta niin Suomessa ehkä saattaa olla tai suomen kielessä johtaminen -sana helposti mielletään siitä, että joku johtaa sinua tai johtaa yritystä. Ja meillä ei ole oikeastaan ole, kun se yks johtaa -sana, mutta sitten taas englannin kielessä tähän löytyy eri sanat niin kun management ja leadership ja tavallaan jos mennään ihan sinne management sanaan, vaikka sinne ihan alkulähteelle eli manage, niin sehän tarkoittaa paljon muutakin kuin sitä johtamista. Se on asioiden järjestelemistä ja niitten järjestykseen laittamista ja tavallaan sitähän se itse itsensä johtaminen on, että laittaa itselleen aikataulut kuntoon ja asiat järjestykseen sillain, että tietää milloin ollaan mitäkin tekemässä.

Tea Flankkila: Siinähän on teille Keskusten liitolle pieni pala purtavaksi, että tarvittaisiin uusia suomenkielisiä sanoja, että saadaan hyvät termit meillä käyttöön.

Petri Koivisto: Ehkä me emme lähde Agricolan jalanjälkiin kuitenkaan.

Tea Flankkila: No puhutaan sitten seuraavasta aika kuumasta perunasta, elikkä yrittäjien jaksamisesta, kun se on ollut nyt tosi paljon näkyvillä ja tuntuu, että se on koetuksella entistä enemmän. Siitä puhutaankin paljon enemmän ääneen ja nyt avoimia työpaikkojakin on aivan siis älyttömän paljon tällä hetkellä, mutta samaan aikaan sitten puhutaan työvoimapulasta, niin mitenkäs sitten tehdään maaseudun Pk-yrityksessä hyvä rekrytointi?

Saana Tanskanen-Niemi: Se kokonaisuudessaan lähtee siitä, että tunnistetaan tarve elikkä se, minkälaisen henkilön me tarvitsemme siihen meidän yritykseemme, miten pitkäksi ajaksi ja mihin hommiin. Eli se pitää sen lähtötilanne tavallaan kartuttaa sieltä ja sitten yrittäjän itsekin asennoitua siihen, että tänne on tulossa ulkopuolinen henkilö tekemään töitä. Ja sitten, kun on mietitty se, että mihin tehtäviin ja minkälaisen tyypin me tarvitsemme mikä tähän tiimiin kuuluu, niin sitten ruveta ihan konkreettisesti miettimään mitä me haluamme sieltä työntekijältä, mitä me voimme tarjota sille työntekijälle ihan käytännön juttuja kaikista työvaatteista, työoloista, suojaimista, vakuutuksista ja tämmöisistä asioista lähtien. Elikkä tehdään tavallaan se taustatyö sinne kunnolla ensin ennen, kun alamme ajattelemaan sitä rekrytointia sen pidemmälle. Ja sitten, kun nää on nää palaset lyöty oikeisiin lokeroihin ja laitettu kohdalleen, niin sitten vaan rekrytoimaan.

Tea Flankkila: No mitä kanavia sitten voidaan käyttää tähän rekrytointiin, että kun tuntuu, että niitä Duunitoria ja kaikkia muita on niin paljon, niin mitä on puhtaasti maaseutuyrityksille semmoisia hyviä paikkoja?

Saana Tanskanen-Niemi: Ensimmäinen on puskaradio. Elikkä lähdetään sitten siitä liikenteeseen, että siinä saattaa olla joku naapurin Ossi kiinnostunut ajamaan traktoria, ja monestihan se on tämmöinen se lähtökohta. Mutta on sitten ihan olemassa Facebook ryhmiä, esimerkiksi Renkejä ja piikoja -ryhmässä paljon ilmoittavat sekä työntekijät että työnantajat työpaikkoja ja kiinnostusta töihin. Ja sitten on semmoinen Töitä Suomesta -sivusto ja ihan on näitä Duunitoria ja muidenkin kautta kyllä näitä työilmoituksia laitettu, että se on myös se, että just lähdetään liikkeelle siitä, minkä tyyppisiä tekijöitä sä tartteet. Sitten on myös olemassa ihan ulkomaisiakin kanavia sitten, jos halutaan sitä työvoimakenttää laajentaa myös sinne. Kyllä varmasti myös nämä maatalouden ja maaseudun kausityöntekijät, niin kyllähän kuitenkin myös ulkomailta sitä porukkaa meille tulee.

Tea Flankkila: No mietitäänpä sitten sitä, että kun me on saatu se mahtava rekrytointi tehtyä ja meillä on nyt se uusi työntekijä, vaikka siellä lypsykarjatilalla, niin mites me sitten saadaan se pidettyä talossa, että minkälainen on hyvä työnantaja?

Saana Tanskanen-Niemi: Niin, siinähän voisi lähteä kysymään myös siitä näkökulmasta, että minkälaista työnantajaa sinä itse itsellesi haluaisit, minkälainen olisi se sun mentori ja hyvä tyyppi siinä. Yleensä se on meillä helpompi lähteä sitä kautta miettimään ja ihan omaakin käytäntöö ja kokemusta siihen. Haluatko sä että sä oot turpa rullalla koko ajan niinku sulle ollaan, tai sua neuvota niissä asioissa mitä on ja ei oteta tiimiin jäseneksi eikä anneta vastuuta. Tälleen vähän ehkä negatiivisesta näkökulmasta lähestyen, mutta että se monesti herättää parhaiten siinä vaiheessa miettimään, että hei, ne uudet ihmiset oikeasti tarvii sitten opastusta ja perehdytystä työkuvaan ja luottamusta siihen myös, että osataan tehdä ja se, että siinä se oikeastaan lähtee yhteishengen nostatuksesta ja siitä puolin ja toisin avoimuudesta ja keskusteluista. Se tulee se välitön ilmanpiiri, jonka kautta pysytään helpommin talossa. Sitten on toki ne palkkaukset, vapaat, lomat ja tämmöiset. Mutta ne ovat monesti niitä käytännössä pienempiä asioita kokonaisuuden kannalta.

Petri Koivisto: Joo ja sitten varmaan semmoinen iso juttu on erityisesti maatalousyrityksissä tai maaseutuyrityksissä, jossa yrittäjä on siihen palkkaukseen asti työskennellyt yksin, niin se henkinen loikkaus on aika iso, kun tullaan siihen tilanteeseen, että siellä onkin joku ulkopuolinen tekemässä sitä työtä ja hän ei voi tehdä töitä niinku yrittäjä tekee. Monet yrittäjäthän tekee todella pitkiä päiviä ja tunteja tulee paljon, mutta työntekijää ei voi jo lainkaan puitteissa, niin kun teettää niin paljon töitä. Ja tavallaan joskus saattaa tulla semmoinen ajatus, tai itse ainakin oon törmännyt, että jos työntekijä haluaakin pitää omista oikeuksistaan huolta, niin pidetään jopa huonona työntekijänä. Mutta se on tosi tärkeä niin kun yrittäjänkin huomata se, että lakikin määrittelee tiettyjä asioita ja sitten taas se työntekijä ei ole sama asia kuin yrittäjä. Tuohon Saanan mainitsemaan perehdytykseen myös, että jos sinä yrittäjänä tai yrittäjä on tehnyt töitä, vaikka kymmeniä vuosia parhaassa tapauksessa mutta ainakin useita vuosia työtä siellä omalla tilalla ja elää sitä koko aika sataprosenttisesti, niin se työntekijä, kun tulee sille niin ne kaikki asiat ovat sille uusia ja asioita voidaan tehdä hyvin eri tavalla. Ja siinä vaiheessa on huolehdittava siitä, että se työntekijät tietävät, että miten juuri tässä yrityksessä toimitaan.

Tea Flankkila: On kyllä aika monenlaista, mitä yrittäjien pitää ottaa huomioon, että pitää saada hyvät rekryt ja perehdytykset ja johtamiset ja muuta, mutta oikeastaan suurimmat muutokset arjessa tapahtuu yleensä siinä sukupolvenvaihdostilanteessa. Niin mitenkäs tämmöisiin muutoksiin pitäisi varautua, ja minkälaisia sudenkuoppia on hyvällä suunnittelulla mahdollista välttää?

Petri Koivisto: Oikeastaan tuossa ihan alussa jo, kun puhuttiin tästä johtamisesta mitä se tarkoittaa, niin mainitsin siinä sen suunnittelun ja sitten sen suunnitelman toteutuksen ja sitten vielä seuranta. Oikeastaan samat asiat koskevat tätäkin ja näitä isoja muutostilanteita ja erityisesti, jos puhutaan investointitilanteisiin siitä, että vaikka laajentamisen investointi. Missä tuon kokoluokan, vaikka eläinmäärä kasvatetaan tai tehdään semmoisia päätöksiä, minkä vaikutukset ovat vähintään 15 vuotta eli se näkyy todella pitkään sen yrityksen taloudessa, niin silloin on kyllä hyvä käyttää aikaa ihan reilusti siihen suunnitteluun, että se tulisi mahdollisimman monelta kantilta se asia käytyä läpi. Ihan samalla lailla sukupolvenvaihdostilanteissa niin tietysti tämmöiset juridiset asiat, että menee lain mukaan kaikki oikein ja tulee hyödynnettyä kaikki mahdollisuudet, vaikka verotuksellisesti. Mutta sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyy myös todella paljon näitä henkisiä asioita tai henkisen tason asioita, että ne ei ole niin yksinkertaisia vaan sillä luopujalla on tietty suhde siihen yritykseen, ja se voi joskus olla kipeäkin irtautua siitä yrityksestä. Nämäkin asiat on käytävä läpi ja niille on varattava riittävästi aikaa. Hyvin harvoin se, että jos joku tuntuu päässä, että ”joo, tämä on helppoa tuosta vain tekaista, niin se on sillä hyvä” niin hyvin harvoin se onnistuu. Aina päästään parempaan lopputulokseen, kun varataan riittävästi aikaa, punnitaan eri vaihtoehtoja esimerkiksi investointitilanteessa, niin ei välttämättä kannata aina suinpäin vaan että ”ei muuta kun rakennetaan tai laajennetaan” vaan voi olla ihan järkevää pysähtyä sen strategian kautta miettimään, että mitäs me muuten oikeasti halutaan tehdäkään meidän elämällä ja tässä yrityksessä, että se ei ole se investointi kuitenkaan ainut kehittämismahdollisuus yrityksessä ja on todella paljon muitakin vaihtoehtoja. Ja mä en ainakaan tiedä muuta keinoa välttää niitä sudenkuoppia, kun käyttämällä riittävästi aikaa siihen suunnitteluun. Ja sitten kun se suunnitelma on tehty niin toteuttaa sen. Jokainen suunnitelma, jota ei toteuteta semmoisena, kun se on tehty, niin se on täysin turha.

Tea Flankkila: No miten kauan aikaa sitten siinä hommassa menee? Mikä on se tarpeeksi aikaa?

Petri Koivisto: No tää on tietysti hyvin tapauskohtainen asia, mutta joskus voi olla, että jos on joku yksinkertainen asia niin mennään ihan muutamassa kuukaudessa, mutta erityisesti jos puhutaan isoista investoinneista sukupolvenvaihdoksessa niin näihinhän pitää esimerkiksi rahoitukset miettiä, että miten se rahoitus toteutetaan. Ja hyvin harvalla on perstaskusta ottaa sitä rahoitusta näihin juttuihin, vaan tarvitaan sitten se pankki kaveriksi. Pankeilla on pidemmät ajat, että he pystyvät lainoitus tai rahoituspäätöksiä tekemään niin sekin on otettu jo huomioon. Silloinkin puhutaan kuitenkin kuukausista, että sen saa ihan varmasti vietyä maaliin. Mutta kyllä mä sanoisin, että tuommoinen, otetaan nyt vaikka lypsykarjapuolelta navetta, niin kyllä se on ennemmin vuosia kuin kuukausia se suunnitteluaika mitä siihen vaaditaan, että tulisi kaikki huomioitua ja ei tulisi sitä semmoista niin sanotusti kiireen tuntua, mitä tarvitsee sitten jälkikäteen murehtia. Joskus on törmännyt muun muassa semmoiseen asiaan, että yks yrittäjä sanoi, että ”siinä tuli niin kiire rakentaa, että eipä tullut tuota otettua huomioon”, ja sitten sitä kannetaan se niin kauan aikaa, kun on sen esimerkiksi navetan takaisinmaksuaika.

Saana Tanskanen-Niemi: Kyllähän tuossa on myös tärkeä huomioida se, että missä asioissa sinä itse olet hyvä ja mitä sä pystyt tekemään investoinnin aikana jo siinä suunnitteluvaiheessa ottaen huomioon, että et sä välttämättä ole kaivinkone kopissa kymmentä tuntia, kun sulla on siinä vieressä navetta missä sun pitäis myös lypsää. Just tämmöiset asiat sekä se resurssi ja sitten mitä sä pystyt yrittäjän itse hoitamaan tai huolehtimaan ja mitä et pysty ja mihin sun oikeasti ne resurssit riittävät. Ei pelkästään ne työtunnit päivässä vaan myös henkinen kantti.

Petri Koivisto: Mutta erittäin hyvä näkökulma ja juuri näin, että varsinkin jos puhutaan nyt tämmöisestä kotieläintaloudesta niin se, että aika huonot lähtökohdat ovat sille uudelle investoinnille, jos siellä on siemennys tekemättä ja sitä on hoidettu huonosti sitä karjaa. Pitää arkiset työt pystyä hoitamaan yhtä hyvin, kun ne on hoidettu siihen investointiin mennessä.

Tea Flankkila: No mietitäänpä nyt sitten, että me on saatu se navetta, tai mikä ikinä onkaan, investointi tehtyä tai vaikka se SPV kauppa tehtyä, niin meillä on sitten se homma niin sanotusti paketissa ja arjen pitäisi lähteä rullaamaan. Mutta mites se muutos näkyy yrittäjän arjessa, kun yleensä se ei välttämättä mene niinku alun perin suunniteltiin?

Petri Koivisto: Tässäkin tietysti on erilaisia tilanteita, että minkälaisesta vaikka investoinnista tai minkälaisesta sukupolvenvaihdoksesta ja tilasta on kysymys. Mutta pääsääntöisesti mulla on muistiin jäänyt itsellä mieleen opiskeluajoilta semmoinen pitkän linjan yrittäjä, joka mietti tuotantosuunnan muutosta niin hän silloin sanoi, että ”muutenhan tuota voisi vaihtaa, mutta kun aina on oppirahat maksettava”. Ja aika useinhan käy niin, että erityisesti jos tulee todella iso muutos investoinnin myötä siihen päivittäiseen tekemiseen, niin ne uudet toimintatavat on opeteltava ja usein myös joudutaan jonkun verran maksamaan oppirahoja ennen kuin hoksataan, että miten tämä homma pyörii. Ja ei voida jatkaa, esimerkiksi jos me siirrytään parsinavetasta robottinavettaan, meillä on tämmöisiä vähän maitoisia nämä esimerkit, mutta jos siirrytään varsinaista tähän robottinavettaan, niin sehän tekeminen muuttuu ihan tyystin. Ei voida toimia enää samalla tavalla, kun on toimittu parsinavetassa, vaan on pystyttävä sitä omaa tekemistä ja mahdollisesti siinä investoinnin yhteydessä myös palkataan uusi työntekijä, niin myös pitää oppia sitä työntekijän johtamista.

Saana Tanskanen-Niemi: Onneksi sitä oppimista ei enää tehdä yksin, on ihan olemassa hyviä verkostoja toisista maatilayrittäjistä ja asiantuntijoista. Me tehdään ihan päivittäin monien asiantuntijoiden kanssa töitä, ja se on yleensäkin kaikista parasta se, että ottaakin siihen jonkun kaveriksi lukemaan ja katsomaan niitä toimia. Miettimään jo alusta asti niitä oikeille urille niin sanotusti, ja sitten että asennoituu siihen, että minä en tätä osaa kunnolla mutta minä opettelen. Ja just esimerkiksi sukupolvenvaihdos niin se on tosi iso prosessina tiloille, ja sitten se, että siinä on vielä oikeasti edellisen sukupolven pitää oppia päästämään niistä ohjaksista irti, ja sen nuoren ihmisen täytyy oppia ottamaan ne ohjeet ja ruveta itse kannattelemaan itse sitä yritystä. Niin siinä on monenlaisia rekiä vedettävänä eri suuntiin.

Petri Koivisto: Vielä tähän voisi lisätä semmoisenkin asian, että nytkin me on puhuttu vähän ehkä negatiivisista asioista, mutta sanoit tuon SPV tilanteen, niin usein siinä SPV tilanteessa myös sillä uudella yrittäjällä on valtavasti virtaa kehittää sitä yritystä. Kyllä ja se kannattaa hyödyntää ja etsiä siihen ne sopivat kumppanit, jos tuntuu, että ei oikein itse tiedä miten sen oman intonsa saisi ohjattua oikein.

Tea Flankkila: Puhutaanko nyt näistä nuorista sitten ihan puhtaasta mielenkiinnosta vielä lisää, koska nythän tosissaan tämä kaupungistumisen trendi on ollut jo kauankin aikaa ja maatilojen tilakoot kasvavat, ja samallahan sitten myös maaseutuyritykset joutuvat vähän muuttumaan mukana. Niin miten me saataisiin näitä nuoria lisää tänne maaseutukannalle? Intoahan niillä kyllä riittää tai sitten se, että kun tuntuu, että osaaminen arjen työtehtävissä, mistä nyt on puhuttukin, digitalisaatiosta talouden johtamisesta kohta varmaan rahoituskuviotkin pitäisi tietää täysin, niin kun paineet kasvavat ulkopuolelta koko ajan.

Saana Tanskanen-Niemi: Lähtökohtaisesti se avoimuus siitä omasta työstä ja se, että kun yrittäjät tuo realistisesti ja avoimesti mutta myös sen positiivisen kautta esiin omaa ammattiaan, että meillä vaan on ihan paras ammatti, että me tuotamme ihmiselle ruokaa ja ne ihmiset vaan syö joka päivä. Oikeastaan asenteesta se niin kun lähtee. Ja sitten jo se, että avoimuus siinä, että otetaan sitten niitä nuoria tettiläisiä ja harjoittelijoita katsomaan mukaan touhuihin. Ajatellaan sitä, että jos ei välttämättä omasta lapsikatraasta ole niitä jatkajia, niin jos vaan myydään se tila kokonaan ulkopuolelle. Annetaan se mahdollisuus jollekin toiselle. Yrittäjän asenne siinäkin näkökulmassa.

Tea Flankkila: Ja tuolta mitä kans puhuttiin, että kaikkia ei tarvitse tehdä yksinään. Kumppaneita löytyy niin sitten se, että tekee itse sen minkä hyvin osaa, on se sitten vaikka se viljely tai karjanhoito tai vaikka se kirjanpito, mutta siis se, että jos tuntuu siltä, että on jotain mitä haluaa ulkoistaa niin antaa sillekin mahdollisuuden. Yhteistyökumppanit ovat kuitenkin aika tärkeässä roolissa meidän yrityksemme arjessa.

Petri Koivisto: Ja sitten tietysti on valitettavaa se, ja myös tosiasia, että maatalouden kannattavuus on heikentynyt vuosien saatossa ja siitä myös uutisoidaan. Kyllä mä uskon, että jos me siinä vaiheessa, kun keväällä ylioppilaita valmistuu ja ammattiin valmistuu ihmisiä niin uutisoidaan, että tässä ammatissa voit tienata näin ja näin paljon pelkällä perustutkinnolla, tai niin kuin tämä ja tämä ammatti on se, mistä tienaat näin ja näin monta euroa. Ja samaan aikaan toinen otsikko huutaa vierestä, että maatalouden kannattavuus on heikko, niin se on varmasti mikä vaikuttaa. Mutta mä voisin oikeastaan omasta kokemuksesta sanoa, kun mulla ei tavallaan kotona ole taustaa maatalouteen, mutta onneksi olen saanut olla silloin kun on ollut pikkuinen vaahtosammutin tai isompi, niin siitä asti on saanut olla sitten naapuritiloilla tekemässä sitä maataloustyötä, ja kyllä se kiinnostus maataloutta kohtaan on syttynyt siellä. Ja tosi moni varmasti allekirjoittaa myös sen, että maataloudessa on myös paljon muusta kyse, kun siitä euroista.

Tea Flankkila: Ja nyt aika moni maatilayrittäjähän miettii, että jos vaihtaisi tuotantosuuntaa, kun tuntuu, että ostoehdot ja muut tuotantopanokset on nyt niin kauheasti kallistunut. Niin mitäs kaikkea meidän pitäisi Petri tämmöisessä tilanteessa ottaa huomioon? Kuitenkin kaikki tilaathan ovat yksilöitä ja yrityksiä, mutta onko tässä taas semmoista yleispätevää ohjetta?

Petri Koivisto: No joo sama patenttiratkaisu, että hyvä suunnittelu ja niin kun siitä lähdetään liikkeelle. Mutta lähtökohtaisesti varmaan sanoisin näin, että usein tärkein ja ensimmäinen asia on, että laittaa jäitä hattuun. Ei ole oikeastaan semmoista tuotantosuuntaa, joka automaattisesti tekisi siitä yrityksestä kannattavan. Jos semmoinen tuotantosuunta olisi, niin meillä olisi sellaisia tuotantosuuntatiloja aika paljon täällä Suomessa. Eli joka ainut tuotantosuunta vaatii sen, että sä hallitset sen tuotannon ja myös se, että uutta tuotantosuuntaa miettiessä se, mikä se oma kokemus ja osaaminen on. Eli jos sä käyt katsomassa jonkun, joka on tehnyt niin kun pitkään tietyn tuotantosuunnan kanssa töitä, niin ammattilaisten tekeminenhän näyttää aina helpolta. Mutta se, että siinä vaiheessa, kun siirtyy itse siihen uuteen tuotantosuuntaan, niin täytyy olla selvillä, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Kannattaa myös tutustua siihen tuotantosuuntaan hyvin, koska kyllä se käytännön tekemisestä sitten lähtee ja sieltä se kannattavuus sitten lopulta tulee ihan niin kun käytännön tasolla. Myös se semmoinen asia mitä usein multakin on pyydetty, että tuota kerro mitä mun kannattaa ruveta tekemään, niin yleensä sanon, että tee mikä sua itseä kiinnostaa eli yrittäjän täytyy olla itse kiinnostunut siitä tuotantosuunnasta. Jos haluaa menestyä, niin täytyy olla kiinnostunut siitä tuotantosuunnasta, mitä on lähdössä tekemään.

Tea Flankkila: No tuohan on ihan luonnollista ajatella, että kuitenkin se on yrittäjän oma yritys, ja jos sinä et omassa työpaikassa viihdy, niin et sinä välttämättä omassa yrityksessäkään viihtyisi, jos se tuotantosuunta ei kiinnosta.

Petri Koivisto: Ja tavallaan ei voi mennä pelkästään eurot edellä, että vaikka nyt joku tuotantosuunta, että sen kannattavuus on näin ja näin hyvä. Jokaisella tuotantosuunnalla löytyy niitä, joilla on huono kannattavuus ja jokaisesta tuotantosuunnasta niitä, joilla on hyvä kannattavuus. Ja ne hyvät erottuu sillä, että he tekevät asiat paremmin, kun ne huonot. Eli usein ainakin oma kokemus on se, että nämä hyvin pärjäävät yrittäjät on myös erittäin kiinnostuneita siitä, että mitä he tekevät ja miten he onnistuvat tässä työssä.

Saana Tanskanen-Niemi: Niin ja siitä toimintaympäristöstä. Hyvin tuntee sen, miten se toimintaympäristö toimii, ja tietää ne, joissa ei ole itse paras.

Tea Flankkila: No miten sitten rahoittajat suhtautuvat tuotantosuunnan vaihdoksen?  Kuitenkin se kulurakenne muuttuu, todennäköisesti liikevaihto muuttuu ja muutenkin se arkihan muuttuu ihan täysin, niin onko rahoittajilla jotain mielipiteitä tämmöisiin asioihin?

Petri Koivisto: Rahoittaja on totta kai kiinnostunut siitä, että laskelmien kautta rahoittajalle osoitetaan se, että miten uudella tuotantosuunnalla pystytään, vaikka näistä velvoitteista sitten selviämään. Ja joskushan voi olla tilanteita, että ollaan pakonkin edessä, että on pakko vaihtaa tuotantosuuntaa ja se vaatii keskustelua rahoittajan kanssa, että mikä on rahoittajan näkökulma ja mitä asioita on rahoittajan näkökulmasta otettava huomioon. Ja oikeastaan ihan kaikessa tekemisessä se rahoittaja on yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneista maatiloilla, jossa pääomaa on sidottuna tosi paljon, niin sen rahoittaja mukana pitäminen koko ajan ja rahoittajien ajan tasalla oleminen, että rahoittaja tietää, missä mennään, niin se on aivan olennaista. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tuntuu, että nyt alkaa tulla seinä vastaan, niin puhalletaan niin sanotusti peli poikki sillä tavalla, että istutaan rahoittajien kanssa saman pöydän ääreen ja mietitään, että mitä vaihtoehtoja on jatkaa, ja mitkä voisi olla niitä potentiaalisia vaihtoehtoja. Ja sitten tutkitaan sitä laskelmien kautta ja joudutaan sitten miettimään niitä, että miten vaikka tilan ympäristö siihen sopii, tai onko rakennukset tai muut, paljonko tarvitaan investointeja tuotantosuunnan muutokseen. Saattaa olla myös, jos on semmoinen tilanne, että niin sanotusti pakon edessä joudutaan vaihtamaan tuotantosuuntaa, niin jäljelle jäisi sen verran velkaa, että uudella tuotantosuunnalla se saadaan hoidettua.

Petri Koivisto: No mietitäänpä sitten tätä toista vähän ikävämpää asiaa, että entä jos sitten mietitään kokonaan sitä tuotannon alasajoa. Siinä totta kai pitää ottaa se rahoittaja huomioon. Pitää ottaa huomioon, miten se yrittäjä ja yrittäjä perheineen tulee selviämään, ja siihen varmasti liittyy myös sitä niin kun häpeää, kun tämä meidän suomalainen maataloutemme on aika lailla tämmöistä perheviljelmien hommaa, sukupolvien jatkumo, niin kyllähän siinä tulee se, että se kaikki katkeaa minuun. Se kuitenkin kuulostaa ja tuntuu pahalta. Onko meillä sitten siihen antaa apua?

Saana Tanskanen-Niemi: No kyllä epäilen. Just se, että jää sen asian kanssa ensinnäkin yksin. Keskustellaan, tai otetaan yhteistyökumppanit siihen mukaan ja mietitään, että miten se olisi kaikista järkevintä tehdään. Pyritään siihen, että ajatellaan sitä yritystä yritystoimintana. Meillä on yrityksiä, joka vaan syystä tai toisesta ei menesty, ja sitten ne ajetaan alas. Siitä se oikeastaan lähtee. Ja sitten ajatellaan sekin, että se voi olla oikeastaan kaiken pelastus.

Tea Flankkila: Ja kyllä kuitenkin, kun ajattelee, niin kyllähän se on sen yrittäjän omaa päätös, jos se hallitusti vedetään sen tuotanto alas, että kuitenkin pitäisi saada sitä ymmärrystä tänne kenttään senkin taustan lisättyä etenkin se, että ajatellaan yritystä nyt yrityksenä eikä maatilaa kotina tässä tilanteessa. Mutta se, että pitäisi kuitenkin myös kunnioittaa sitä yrittäjää, mitä hän on tehnyt elämässään.

Saana Tanskanen-Niemi: Kyllä, ja tämä henkinen kynnys on todella korkea siinä tilanteessa, että mietitään yrityksen myymistä ja erityisesti jos on niin, että joudutaan vaikka taloudellisista syistä miettimään sitä realisointia. Sillekin vaan pitää antaa se aikansa kypsymiselle ja puntaroida niitä eri vaihtoehtoja, että mitä ne ovat ja mitä se tarkoittaa, jos vielä yritetään jatkaa, tai mitä se tarkoittaa, että jos nyt tässä todetaan, että meidän rahkeemme ei yksinkertaisesti riitä. Siinä kumminkin voi olla joskus jopa ihan ihmiselämästä kyse siinä, että jos vaan yrittää sinnitellä ja pinnistellä eteenpäin. Ja ainakin oma kokemus on se, että hyvin usein, kun saa sen päätöksen tehtyä, niin se myös parantaa elämänlaatua, vaikka se voi olla todella vaikeaa se tekeminen ja parhaassa tapauksessa voi olla vielä niin, että saa jatkaa asumista siinä omassa tutussa talossa vaikka pellot menisi, ja on vielä mahdollista jotakin jäädä jäljelle, jos riittävään ajoissa ollaan liikkeellä.

Tea Flankkila: Aikaisemmin sanoitkin, kun on niin pääomasidottua hommaa, sitä pitää kuitenkin hoitaa se lainojen maksu pois, mutta onhan siinä myös ystävämme verottaja aina kuitenkin, että kaikki myynnistä tulevat verot ja muut vastaavat pitää ottaa huomioon. Jos saadaan tarpeeksi ajoissa se päätös tehtyä, että nyt ruvetaan tätä hommaa selvittämään, niin antaahan se ihan puhtaasti myös pelivaraa sinne arkeen.

Tea Flankkila: Aloitetaanpa sitten miettimään nyt ihan puhtaasti tätä lopettamista- Ei puhuta kuitenkaan koko päivää, niin varmasti minä uskon, että meidän kuulijakunnallemme on tullut tuttuja asioita ja varmaan uuttakin asiaa. Sanokaapa jotakin, että mitä on tässä keskusteltu, että mitkä olisivat semmoisia hyviä alkua askelia matkalla kohti sitä parempaa yritysjohtajuutta. Tuo oli hyvä minkä sanoit, että seuraa sitä taloutta, hyvää rekrytointia oli mitä Saana painotti, mutta nyt semmoisia, mistä on helppo ja hyvä lähteä liikkeelle.

Petri Koivisto: Oikeastaan mä sanoisin ensimmäisenä, että jos sulla on semmoinen olo, että ei mulla ole aikaa, niin silloin on aika vetäistä käsijarrua ja hetkeksi pysähtyä. Sille yrityksen johtamiselle pitäisi olla aina aikaa, ja kyllä juuri näin elikkä se on jopa tärkeämpää työtä, kun jossain määrin mitä se päivittäinen tekeminen, jota siellä tilalla tehdään. Mun mielestä ensimmäinen askel on se, että pysähdy ja mietin, mihin ollaan menossa, miksi mä tätä teen ja mikä on olennaista, mikä on epäolennaista. Sitä kautta löytyy myös sitten ne askeleet, mikä meidän yrityksessämme tärkeintä sen johtamisen näkökulmasta. Jossain yrityksessä ensimmäisenä asia voi olla, että saadaan taloushallinto kuntoon. Kirjanpidossa voi olla sellainen malli, miten me saamme sieltä riittävästi oikeaan dataa. Toisessa yrityksessä voi olla, että se on se henkilöstöjohtaminen, kun henkilöstö ei oikein viihdy. Toisessa voi olla, että vaikka taloutta seurataan, niin tuotanto vähän laahaa ja joudutaankin laittamaan sinne niitä panoksia.

Saana Tanskanen-Niemi: Joo, Petri vähän tyhjensi pajatsoa tuossa. Itse sanoisin, että kun pysähdytään, niin sen jälkeen kalenteroidaan sille johtamiselle aika. Eli otetaan vaikka viikkopalaverit. Se, että pidätkö ne viikkopalaverit yksin, nii se tarkoittaa, että kalenteroit sen ensiviikon ja katsot, mitä siellä on konkreettisesti tehtävää, mitä mun pitää tehdä, mitä on sovittu ja mitä sinne väliin pitää laittaa. Tai sitten, jos sulla on siinä yrittäjäpuoliso, nii sen kanssa varaat ajan, että istutte alas perseelles ja mietitte, että missä tässä nyt mennään. Ja sitten, jos siellä on henkilöstöä, nii sitten otetaan perinteisiä valkotaulupalavereita ja käydään viikoittain läpi, että mitä tällä viikolla tapahtuu, mikä on tämän viikon tärkein tehtävä saada maaliin, mikä menee kaiken muun edelle. Ja siitä se oikeastaan lähtee. Työkaluja kyllä on ja löytyy, ja sitten on meitä rinnalla kulkijoita, että onnistutaan niissä asioissa yhdessä.

Tea Flankkila: Eli käytännössä voisi tiivistää tämän mitä sanoitte, että pitäisi istua yksin tai yhdessä alas ja käsitellä, että missä mennään nyt, mihin me haluamme mennä ja sitten löydetään niistä hirvittävän monista työkalupakeista ne omaan yritykseen sopivat työkalut, vai mitä Petri?

Petri Koivisto: Joo, lyhykäisyydessään näin. Ja vielä lisäisin, että meillä on semmoinen vanha sanonta, että ei kannettu vesi kaivossa pysy. Se että se täytyy yrittäjästä itsestään lähteä se halu muutokseen, vaikka Saana tulisi neuvomaan tai laittamaan alulle valkotaulupalaverit, mutta jos yrittäjä itse kokee, ettei se ole se juttu, nii se on ihan turhaa se Saanan työ. Eikä Saana voi tulla johtamaan sitä yritystä, vaan sen on yrittäjän itse oltava kiinnostunut ja valmis muutokseen.

Saana Tanskanen-Niemi: Eli käytännössä voidaan todeta se, että muutos lähtee loppujen lopuksi itsestä.

Tea Flankkila: Ja itsensä tuntemuksesta. Mutta tämä oli erittäin hyvä keskustelu ja mahtavia tärppejä, varmaan asian vierestäkin ja asiaanhan se kuuluu. Minä kiitän sekä Petriä että Saanaa ja toivotaan, että meidän kuulijakuntamme saa tästä hyvin vinkkejä omaan arkeen. Ja saa meille varmaan soittaa, jos tulee lisäkysymyksiä. Voin luvata kaikkien puolesta.

Petri Koivisto: Ehdottomasti, verkkosivuilta löytyy puhelinnumero ja sähköposti.

Tea Flankkila: Kiitos kuulijakunnalle ja palataan seuraavissa podcasteissa!