Tekstivastine: Podcast 21.11.2022
[Kukko ja kanat ääntelee]
Arja Lappalainen: Hei! Kuuntelet Muutos-hankkeen eli Muutoskyvykkyys hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan-hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu ja ODL Liikuntaklinikka. Ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan Ely -keskuksen kautta, LähiTapiola ja toteuttajat. Tänään meillä on mukana podcastissa Saija Oittinen Yrittäjän kriisikeskuksesta. Kertoisitko Saija ensin itsestäsi hieman?
Saija Oittinen: Tervehdys ja ihana olla täällä tänään kanssasi. Olen Saija Oittinen. Kriisityöntekijänä toimin tuolla Yrittäjän Kriisikeskus-hankkeessa. Minulla on taustana maatalousyrittäjien kanssa toimiminen myös Kuopion Kriisikeskuksella maatalousyrittäjien tukena. Elikkä siinä hankkeessa tehtiin 3 vuoden ajan töitä maatalousyrittäjien kanssa. Ja jalkauduin sitten ympäri Savoa tapaamaan yrittäjiä silloin, kun oli haastavia vaiheita tai elämäntilanteita. Ja sen hankkeen päätyttyä sitten olen muuttanut Kainuuseen. Ja Yrittäjän kriisikeskus-hanke alkoi valtakunnallisesti, niin tällä hetkellä sitten olen siellä töissä.
Arja Lappalainen: Mikä on Yrittäjien Kriisikeskus ja milloin se on perustettu? Ja miksi?
Saija Oittinen: Yrittäjän Kriisikeskus on perustettu alkujaan koronavuoden tilanteesta johtuen Sastamalassa puolen vuoden hankerahoituksella. Ja sen kokeilun myötä sitten jatkohankerahoitusta haettiin. Ja siihen lähti sitten muitakin kriisikeskuksia eli toteutetaan Yrittäjän Kriisikeskusta yhteistyöstä Rovaniemen , Kainuun ja Sastamalan Kriisikeskusten kanssa. Me vastataan valtakunnallisesti ihan mistä päin vaan yrittäjät on. Niin annetaan tukea etäyhteyksiä avulla eli videovälitteisesti tai puhelimitse. Totta kai sitten, jos on paikallisesti lähellä niin voi tulla tapaamaan myös kasvokkain.
Arja Lappalainen: Kuinka monta työntekijää teitä on tässä hankkeessa?
Saija Oittinen: Eli meitä on 3 työntekijää tällä hetkellä hankkeessa.
Arja Lappalainen: Onko heillä kaikilla osaamista tähän maatalousyrittäjäyyteen?
Saija Oittinen: Eli me ollaan tosi erilaisilla taustoilla ja meillä on sosiaali- ja terveysalan koulutuksia. Itse olen sosiaalipsykologiasta valmistunut yhteiskuntatieteilijä. Ja sitten olen kiinnostunut tunnetaito-ohjauasioista. Ja neitsyvalmentaja olen myös. Siihen liittyen ja nyt valmistutaan taideterapiaohjaajaksi. Meillä on tosi erilaisia taustoja ja pohjia, mutta se ydin kriisityön tekeminen ja sen toteuttaminen tapahtuu kuitenkin yhtenäisesti, mutta hyvin omista taustoista ja omalla tavoin totta kai. Jokainen asiakas tuo sen oman.. Siitä rakentuu ikään kuin semmoinen yhteinen tanssi, jota tanssitaan. Eli että jos yhdessä kohdataan, niin kohtaamisesta tulee sitten aina omanlainen. Ja jotenkin virittäydytään asiakkaaseen, että mikä hänen.. mitä hän tarvitsee ja mitä hän toivoo. Onko se hengitysharjoituksia? Onko se taideterapeuttista työskentelyä? Vai onko se sitä kuulluksi tulemista? Tai sitten voi olla niitä rentoutusharjoituksia tai muuta. Eli hyvin erilaista. Ja totta kai me toimitaan myös tiimissä. Elikkä jos on jotain, niin sitten otetaan yhteyksiä. Ja sillä tavalla meillä voi olla hyvin yksilöllisiä, ne kokemukset ja työhistoriat kyllä.
Arja Lappalainen: Kuka voi olla yhteydessä? Ja minkälaisia yrittäjiä voi olla yhteydessä?
Saija Oittinen: Joo. Elikkä Yrittäjän Kriisikeskus oikeastaan se perustettiin just sen takia, kun huomattiin että yrittäjät ei näy kriisikeskusverkoston asiakkuuksissa. Elikkä haluttiin sitten tukea sitä, että tulisi tietoisuuteen, että yrittäjille on olemassa tällaista tukea. Yrittäjät voi ottaa yhteyttä ihan silloin, kun itsestä siltä tuntuu. Ja että kaipaa kuulluksi tulemista. Vähän semmoista niinku pohdintaa elämän suuntaviivoista. Eli monesti se kriisi saattaa tuntua isolta sanalta. Mutta itse asiassa se on tosi sateenvarjokäsite. Eli siihen voi liittyä isommat ja pienemmät muutokset. Yleensä kun me koetaan muutoksia, niin se nostaa meistä stressitasoja ja me ollaan.. voidaan olla tosi hämillämme ja epävarmoja ja jotenkin järkyttyneitäkin. Ja myös keholliset reaktiot voi olla tosi vahvoja, että niitä saattaa jopa säikähtää. Voi tulla semmoisia erilaisia ahdistusoireita tai sydämentykytyksiä tai muuta semmoista. On haastavaa vaikka nukkua. Tai on jotenkin huono olla, niin sitten silloin voi hyötyä siitä, että ottaa yhteyttä ja saa keskustella toisen ihmisen kanssa. Ja vähän niin kun purkaa sitä kuormitusta, mitä on olemassa. Ja yleensä kun ihmiset tulee meitä tapaamaan, niin meidän työskentelyn lähtökohta on… Meidän sloganikin on, että aika, paikka ja tilaa tulla kuulluksi. Me tarjotaan se kuulluksi tulemisen kokemus ja pysähdytään yrittäjän äärelle. Ja yrittäjä saa itse määritellä sen, missä asiassa hän haluaa yhteyttä ottaa. Ja mistä asioista me keskustellaan. Ja voi olla hyvin erilaisia tapaamisia. Ja käytetään erilaisia asioita sen jaksamisen tueksi. Eli se kuulluksi tuleminen on yksi pääasia. Ja totta kai, sitten ihan semmoiset, että miten saa sitä.. Jos se keho on semmoisessa uhkastressitilassa, niin miten me voidaan rauhoittaa sitä meidän oloa. Yhdessä mietitään, mikä helpottaisi minua juuri nyt. Miten minä tästä selviän. Mitä apuja minä tarvitsen. Eli tosi tiiviisti työskennellään yrittäjäverkoston kanssa. Elikkä ohjataan sitten niin kun yrittäjää oikeiden palveluiden pariin, mistä hän hyötyisi. Mutta ihmiset on ottanut siis yhteyttä hyvin erilaisista asioista. Meillä ei ole mitään määritelmiä, missä asiassa voi ottaa yhteyttä. Toivotaan, että mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Mutta se on hyvin normaalia, että ihminen sopeutuu siihen stressitilanteeseen ja ei huomakaan, miten se jotenkin vie voimavaroja, ennen kuin alkaa tulla ihan vaikka uupumisoireita. Että se on myös hyvin luonnollista meille ihmisille. Se vaan, että tietää ja tunnistaa omaa vointia. Ja tietää, mistä voin saada tukea ja apua. Meillä on matalan kynnyksen tuki eli ei tarvitse mitään lähetteitä. Ei tarvitse antaa edes oman nimeä tai henkilötunnusta. Ei mitään kerätä henkilötietoja ylös. Eli hyvinkin vain semmoinen, että silloin kun tuntuu, että haluaa apua, niin sitä on tarjolla. Ja tukea on saatavilla. Ja lähetään yhdessä sitä tilannetta aukomaan.
Arja Lappalainen: Meidän hankkeen kohderyhmää on maatalousyrittäjät. Ja tuossa kerroitkin, että oot itse ollut semmoisessa maatalousyrittäjien hankkeessa. Niin näetkö, että hekin voisivat hyötyä tästä?
Saija Oittinen: Joo kyllä! Ehdottomasti! Että ne tilanteet voi olla hyvin erilaisia, missä se hyöty voi olla. Mä ymmärrän… Monesti voi olla, että ne jos ne tilanteet on isosti solmussa. Niin voi tuntua, että ei mua tässä nyt mitkään keskustelutkaan auta. Että minä tarvitsen rahaa tai työntekijää tai jotain konkreettista apua. Ja sekin on erittäin tärkeää niin kuin tilanteessa, että saa sitä konkreettista apua. Mutta jotta ensin itse tiedostaa, että mitä minä kaipaan ja mistä mä lähden liikenteeseen ja kuka voisi mua tässä auttaa. Niin se tarvitsee sitä, että ne asiat alkaa jäsentyä omassa mielessä. Ja sen takia se puhumisen etu on erittäin oleellinen. Eli se toinen ihminen kysyy kysymyksiä ja se auttaa jäsentämään, kun puhuu ääneen niitä asioita. Saa vaikka tunteille nimiä: mua pelottaa, mä koen turvattomutta, mulla on epävarma olo tai just jopa sitä häpeää, epäonnistumisen tunnetta. Saa sille möykylle ja huonolle ololle vähän semmoista jäsentynyt kosketusta, yhteyttä itseensä. Että miltä musta tuntuu ja mitä ajatuksia tää tilanne herättää. Mitä uhkakuvia se ehkä tuo suhteessa tulevaisuuteen. Ja myös menneisyyteen.. Vahvasti on ne meidän historiaa. Että miten on tehty ja toimittu. Ja minun kohdalla, miten tämä tilanne nyt menee. Ja olenko pilannut jotain. Tai siellä voi olla monenlaisia ajatuksia ja tunteita, mitkä jotenkin nostaa sitä kehon uhkatilaa ja skanneria. Että nyt on hätätila ja sittenhän me ollaan valmiudessa toimimaan. Koska on jotenkin ihmisluonnolle niin kuin vaarallista levätä tai mennä nukkumaan tai rauhoittua, jos on tämmöinen iso stressitekijä päällä tilanteessa. Elikkä se että jäsentelee sitä, puhuu, antaa nimiä asioille ja tunnistaa, että mistä voin hakea nyt tähän tilanteeseen vaikka yrittäjänä apua. Niin se etu on siinä keskustelutuen hakemisessa.
Arja Lappalainen: Tosiaan meillä on maatalousyrittäjät ja aika moni on nyt sellaisessa tilanteessa, että on kahdestaan puolison kanssa siinä yrittäjänä, niin voiko se puolisokin sitten ottaa yhteyttä?
Saija Oittinen: Ehdottomasti! Eli yrittäjät ja yrittäjän läheiset on meidän kohderyhmänä. Ja ehdottomasti voi ottaa yhteyttä. Meillä on kuitenkin kriisikeskusverkossa kaksikymmentäkaksi kriisikeskusta. Elikkä sinne omaan paikalliseen kriisikeskukseen myös, jos kaipaa, että haluaa kohdata jotenkin kasvokkain. Niin joillekin voi olla tärkeää, että tulee semmoinen kohtaaminen. Voi lähteä myös siitä videovälitteisesti tai puhelimitse olevasta yhteydestä. Ja erityisesti, totta kai, ne läheisetkin siinä niin huomioidaan ja tukea tarjotaan.
Arja Lappalainen: Paljonko se maksaa?
Saija Oittinen: No, tämä on tässä onkin hienoa, että meillä on maksuton meidän palvelu. Eli me saadaan rahoitukset tuolta Veikkauksen varoista STEAlta eli Sosiaali- ja terveysalanjärjestöjen tuen kautta toimitaan. Eli meillä on semmoinen lyhytkestoinen kriisitukipalvelu. Ja lyhytkestoinen tarkoittaa keskimäärin 5 kertaa. Ja sitten katsotaan sitä palvelun tarvetta. Jos on pitkäkestoiselle tuelle tarvetta, niin ohjataan sitten eteenpäin.
Arja Lappalainen: Tämä on siis hanke. Mihin asti tää hanke on voimassa? Ja onko siinä ajatuksena hakea sitten jatkorahoitusta?
Saija Oittinen: Kyllä eli hanketoiminnalla aina lähdetään kehittämään uutta tapaa toimia. Ja tällaista toimintaa ei ole ollut nyt tässä hetkessä. Joten sen takia aina kehittämishankkeen kautta lähdetään työskentelemään. Ja meillä on nyt ollut 3 vuoden hankerahoitus eli vuoden kaksikymmentäkolme loppuun asti toimitaan. Ja jatkoja katsellaan… Tänä keväänä ne tulevat jo hakuun. Eli katsomme sitten, miten muotoutuu. Mutta toki se kriisikeskusverkosto on edelleen olemassa siellä. Joten sekin että yritys saa tietoonsa tästä verkostosta, niin sieltä saa apua ihan samalla tavalla.
Arja Lappalainen: Kuinka paljon on oltu nyt yhteydessä teihin?
Saija Oittinen: Hankkeen tehtävänä on tosiaan lisätä tietoisuutta siitä, että olemme olemassa. Koska tiedämme, että tarvetta on. Ja ihmiset on alkaneet löytämään meidän tukea. Eli asiakkaita on kyllä ollut ja totta kai teemme koko ajan työtä siihen, että se kynnys ottaa yhteyttä madaltuisi. Eli monesti tietysti siellä voi olla niitä isoja ajatuksia tai tunteita, jotka estävät ottamasta yhteyttä. Ja sinnitellään, että kyllä minä pärjään ja täytyy itse selviytyä. Mutta sekin on semmoista arvotyötä, että jotenkin.. että se on rakkauden teko itseään kohtaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja itsestään. Että jos on vaikka mitään vaan asiaa, mikä pohdituttaa, niin voisi ottaa jo yhteyttä. Niin ei ole oikeaa tai väärää aikaa olla yhteydessä. Ja ne syyt on ollut mitään erinäisempiä. Monesti talousasiat kulkee siellä mukana. Ja sitten voi olla parisuhdeteemaan liittyviä asioita. Tai sitten sukupolvenvaihdostilanteeseen liittyviä asioita. Ylipäätään vuorovaikutustilanteisiin ihmisten välillä. Tai sitten jos on jotakin sairastumisia. Tai läheisen kuolemaan liittyviä tilanteita. Hyvin monenlaisia asioita, ja totta kai ihan siis semmoiset sitten isommatkin kriisitilanteet. Vaikka jos läheinen tekee itsemurhan. Tai sitten jos on lähisuhdeväkivaltaa. Ja ne on semmoisia myös aika tabuaiheita, mistä pyritään ja halutaan keskustella ja tuoda esille. Se häpeä estää ottamassa sitä yhteyttä ja puhumasta näistä asioista. Mutta miten tärkeää se on, että niistä pystyy juttelemaan ja keskustelemaan ja hakemaan sitä tukea.
Arja Lappalainen: Miten sä näet tulevaisuudelle maaseutuyrittäjille?
Saija Oittinen: Nyt ollaan eletty aikamoisia aikoja edelliset vuodet. Ja kyllähän se semmoinen murroskausi on menossa ihan. Ja nämä maailman tilanteet on ollut meille kaikille todella yllättäviä. Ja vaikea ennustaa kristallipallosta, että mitä siellä näkyy. Ja siksi oikeastaan niin kuin tietenkin aina toivotaan hyvää. Ja että miten asiat lähtee menemään. Että jotenkin myös se kyky olla läsnä tässä hetkessä. Että emme voi tietää kaikkia asioita. Emme osanneet ennustaa näitä tulevia haastavia tilanteita esimerkiksi just juurikin koronaa tai sotatilanteita. Eli emme tiedä, mitä on tulossa. Mutta rakenteellisesti myös, että miten maatalousyrittäjät tekee arvokasta ja tärkeää työtä. Ja esimerkiksi niin kun se oma ruokahuolto. Että meillä on puhdasta kotimaista ruokaa saatavilla kaupoissa. Niin se on iso arvo ja erittäin tärkeä asia. Ja tietenkin toivoisin, että siihen sitä tukea ja apua saisi, että se myös mahdollistuisi tulevaisuudessa ja jatkossa. Nämä ajat on varmastikin haastavat ja moni joutuu siihen tilanteeseen, että minkä edessä ollaan. Että täytyy pohtia sitä omaa tulevaisuutta ja jatkoa. Ja pystyykö jatkamaan sitä, mitä tässä hetkessä on. Vai onko se aivan jotain uutta. Nämä on isoja tilanteita varmastikin monen kohdalla sitten.
Arja Lappalainen: Haluaisitko vielä jotakin kertoa?
Saija Oittinen: Joo. Tuntuu, että paljonkin olisi varmasti mielenkiintoista sanottavaa. Mutta ehkä sitä, että mitä niin kun ylipäätään mielenterveyttä ja kriisit tarkoittaa. Niin mielenterveydestä kun puhutaan, niin olisi ihana, että me suhtauduttaisiin neutraalisti siihen termiin. Tai että paljon puhutaan kehon hyvinvoinnista ja meidän kehollisesta terveydestä, miten siihen voidaan vaikuttaa. Että liikutaan ja syödään ja huolehditaan levosta ja palautumisesta. Niin ne samat keinot auttaa meidän mieltä voimaan hyvin. Eli mieli ja keho ovat pitkälti yhtä. Elikkä keho reagoi siihen, mitä me mielessä pyöritellään. Ja toisaalta meidän keho hyvinvoinnin tila vaikuttaa myös meidän mieleen. Mielenterveys… Siihen pystyy vaikuttamaan ja sitä pystyy tukemaan. Ja se tarkoittaa monia eri asioita. Kykyä pitää itsestä huolta. Kykyä rakastaa. Kykyä tehdä osallistumista. Tehdä esimerkiksi jotain työtä tai osallistua yhteisön toimintaan. Se tarkoittaa niinku monia asioita, se mielenterveys. Ja sitä voidaan jumpata, mielen jumppaa. Ja juurikin nämä arkiset asiat, että pidetään itsestään hyvää huolta kaikenkin keskellä. Niihin läsnäolon taitoihin, kun sitä tulevaisuutta ei voida tietää, niin jotenkin rauhoittaa mieltä myös tähän hetkeen hengitellen ja ollen ihan rauhassa. Myös ehkä sitä, että mitä se kriisityö on. Niin kriisityön tarkoitus on tukea sitä mielenterveyttä silloin, kun meillä on niitä haastavia elämäntilanteita. Koska siellä voi olla, että on haastava tuntea sitä hyvinvointia. Tai löytää kiitollisuuden aiheita. Tai nauttia tästä läsnäolevasta hetkestä sillä tavalla, että ei tarvitse jotenkin pohtia, onko tämä liian isoa tai pieni asia ottaa yhteyttä. Vaan että erittäin monesta eri asiasta saa ottaa yhteyttä.
Arja Lappalainen: Kerrotko vielä, että miten teihin voi ottaa yhteyttä?
Saija Oittinen: Meihin voi ottaa yhteyttä tuolta nettisivujen kautta www.yrittajankriisikeskus.fi. Ja sieltä löytyy ajanvarauslomake, minkä voi täyttää. Ja me olemme yhteydessä sitten yrittäjään päin. Tai sitten voi ottaa myös yhteyttä suoraan työntekijään. Jotku laittaa viestiään tai sähköpostia tai soittaa. Ja sitten katsotaan sopiva ajankohta ja tavataan. Ja meillä sillä tavalla, että mitä se kriisityö on niin juurikin sitä että me asetutaan kuuntelemaan. Me ei anneta ohjeita, sillä tavalla, että näin sinun tulee tehdä, tietenkään. Vaan yrittäjä itse on se asiantuntija ja me tuetaan siinä niin kuin jotenkin löytämään itse itsestään niitä voimavaroja ja selviytymisen keinoja ja juurikin niitä vastauksia.
Arja Lappalainen: Kiitos Saija! Ja laitan tekstivastineeseen teidän nettisivut, että sieltä pääsee suoraan klikkaamaan sitten teidän sivuille.
Saija Oittinen: Kiitos ja pidetään itsestä hyvää huolta!