Tekstivastine: Podcast 21.10.2022

[Kanat ja kukko ääntelee]  

 Arja Lappalainen:  Kuuntelet Muutos-hankkeen eli muutoskyvykkyys hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu ja ODL Liikuntaklinikka ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen kautta, Lähitapiola ja toteuttajat. Olen Arja Lappalainen Muutos-hankkeen projektipäällikkö.  

Arja Lappalainen: Tänään meillä aiheena on omasta hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen ja mukana meillä on tänään maatalousyrittäjä Eija Seppälä Pärjänsuolta Pudasjärveltä. Hei Eija! Olet ollut Elintavat tukemassa maaseudun yrittäjän jaksamista-ryhmässä. Kerrotko alkuun hieman, että kuka olet, millaista työtä teet ja millainen tila sinulla on? 

Eija Seppälä: Juu, mä olen tosiaan Eija Seppälä ja olen maatalousyrittäjä. Tällä hetkellä kylläkin osatyökyvyttömyyseläkkeellä, koska me tässä kohta kolme vuotta sitten jouduimme panemaan lehmät pois ihan tämmöisistä terveydellisistä syistä ja sitä omaa hyvinvointia ajatellen. Niin teimme sen ratkaisun, että jatketaan vain kasvinviljelytilana. Ja sitten mun miehellä ja kahdella pojalla on tämmöinen Farmariagentit OY firma, joka korjaa, asentaa, huoltaa. Niin lähdettiin niinku sitä kautta sitten hakemaan sitä leipää. Ja tosiaan tilanviljely jatkuu. Pojat tekee ne viljelyhommat. Me Jounin kanssa huolehdimme siitä muusta. 

Arja Lappalainen: Maaseudun yrittäjät ovat tänä päivänä kova paineen alla ja jaksaminen on varmasti aika monella koetuksella. Paineet näkyvät myös arjessa niin sekä fyysisessä että psyykkisessä hyvinvoinnissa. Mikä sinun mielestäsi kuormittaa tällä hetkellä eniten maaseudun yrittäjien hyvinvointia? 

Eija Seppälä: No yksi on varmaan tämä ja melkeinpä isoin haaste tänä, pidän tämä taloustilanne. Että kun kustannukset nousee. Ja sitten nämä isot tilat, jossa työpaineet sitten niinku on paljon suuremmat. Onhan ne pienelläkin. Ja tuota sitten työvoiman saanti on yks semmoinen isoilla tiloilla. Ja siihen vaikuttaa tänä päivänä myös tämä Ukrainan sota. Ei ole niitä ulkomaisia työntekijöitä mahdollisuus saada. 

Arja Lappalainen: Meillähän on ollut tää koronapandemia ja sehän toi mukana paljon haasteita maatalousyrittäjille. Miten sinun arjessa koronapandemia tuomat haasteet näkyvät? 

Eija Seppälä:  Joo, se oli aika mielenkiintoista, kun tämä korona tuli. Ja siihen jamaan sitten meillä lähti lehmät. Ja minä sitten: jes nyt tässä niinku tuota niin, saa erilaisen vapauden tehdä asioita. Ja meillä oli tietenkin suunnitelma sitten, että miten me jatketaan tätä tilanpitoa ja miten toimeentulo saadaan sitten meille. Niin Farmariagenttien työ tyssäsi siihen. Koska ei voinut mennä minnekään tilalle, kun oli se koronan pelko, että me viedään tai me saadaan itse. Niin kevätkausi meni siinä ihmetellessä ja sitten tuli vaan semmoinen, että pakkohan tässä on jotain tehdä. Ja mulla tuli se, kun on pitkä työura karjanhoidossa ja maataloudessa, niin tuli semmoinen toimettomuuden tunne, että tässäkö tämä nyt oli. Että mä haluan tehdä oikeasti jotakin. Ja sitten mä sain ystävän kautta tiedon, että olisi Syötteellä siivoojan paikka. Niin minä, että jes. Minä hotellisiivoojaksi, joka on minun unelma-ammatti ollut lapsesta asti. Ja lähdin sinne. Ja vuoden päivät olin, mutta sitten mun terveys ei sitä kumminkaan pidemmän kestänyt. Ja joudun niinku sieltä kautta sitten sinne osatyökyvyttömyyseläkkeelle taikka kuntoutusrahalle, mikä se halutaan olla. Se sitten minut vapautti tavallaan sillä tavalla, että jäin sitten ihan tähän kotiin. Ja teen tässä sitten näitä kotihommia. Pyöritän tilan paperipuolen yhdessä Jounin kanssa. Semmoinen vaikutus koronalla oli meidän tilalle. Että en tiedä, onko se hyvää vai huono? 

Arja Lappalainen: Sä olet toiminut pitkään maatalousyrittäjänä. Miten sä olet aikaisemmin huolehtinut omasta jaksamisestasi työssä ja vapaa-ajalla? Haluaisitko jakaa vinkkejä maaseudun yrittäjille niin arkeen? 

Eija Seppälä: Siis pitkään. Monet on varmaan pitempäänkin toiminut kuin minä. Niin ihan maatalousyrittäjänä olen ollut niinku omalla tilalla sen 2004 vuodesta asti elikkä kahdeksaantoista vuotta. Mutta sitä ennen olen ollut maatalouden kanssa tekemisissä ihan lapsesta asti. Karjanhoitajana olen toiminut eri koulutiloilla ja oltiin Suitiassa Helsingin yliopiston tutkimustila. Ihan siis käytännön työtä tehnyt. Ja neuvontatyössä olin karjan tarkkailijana aikoinaan. Niin sieltä on kertynyt semmoista kokemusta. Niinku se, että miten vieraan työssä. Siellä sulla on työajat. Siellä sulla on työvälineet. Kaikki on niinku OK. Niin se oli sitten hirveän hyvä oppi. Niinku kun alettiin omaa tilaa pyörittämään, niin tehdä se aikataulutus sinne. Ja sitten navetassa se, että mulla on tuota niin pelit ja vehkeet siellä. Ja se että työvälineet on semmoiset asianmukaiset. Ja tuota se oli niinku sen hyvinvoinnin kannalta hyvä. Ja tuota koin aina mielekkääksi sen tekemisen ja työn siellä navetassa. Ja tietenkin meillä oli iso perhe siinä. Lapset oli päivähoidossa, kun mä olin töissä. Se on minusta hyvin tärkeätä ollut mulle. Ja tuota se varmasti sitten se uni- ja ruokarytmi. Ja ulkoilu on ollut minulle, lenkkeily niinku aina sellainen tärkeä. Ja luonnossa liikkuminen. Ja sitten nämä erilaiset kurssit. Mitähän se oli silloin? Me käytiin Rokualla. Oliko joku parisuhdekurssi tai tämmöisiä silloin alkuun, kun Jounin kanssa tässä oltiin. Niin sieltä sai niinku aina semmoista, että seurattiin sitä omaa kuntoa ja omaa hyvinvointia ja niitä luentoja. Ne vaan niinku aina antoi semmoista vinkkiä. Ja siltä pohjalta oli niinku hyvä huolehtia siitä omasta hyvinvoinnistaan. 

Arja Lappalainen: Elikkä kannattaa lähteä tällaiselle erilaisille? 

Eija Seppälä: Kannattaa. Ja hankkia tietoa ja tehdä niinku itse niitä pieniä asioita. Pienillä askelilla ei voi… No ,kuntosaliryhmä esimerkiksi oli semmoinen Maitoa-mjölkkiä-milkkiä, joskus tuossa kuntosalilla Pudasjärvellä. Niin mä kävin siellä. Ja siellähän on.. voi niinku nostaa painoja niin paljon kuin jaksaa. Mutta se että aina sen oman kehoon mukaan. Että ei sitä, että jos siellä ohjaaja sanoo, että ei kun lisää, lisää, lisää. Ei mun keho ainakaan sitä kestänyt. Enhän mä aamulla päässyt lypsylle, jos mä olisin niinku siellä rehkinyt. Mutta sillälailla on pienin askelin. Ja sitä kun käytiin niinku kevätluku… tai syys ja kevätkausi. Niin kyllä siinä huomasi, että vaikka vain sitä liikettä teki, niin se ylläpiti sitä kehon hyvinvointia. Ja sitä kautta sitten siellä työssäkin oli mukava, kun ei ahdistanut eikä kolottanut.  

Eija Seppälä: Ja työergonomia. Että sulla on hyväntuntoiset ne työvälineet ja oikean mittaiset. Aina apuvälineitä siihen, jos on raskasta. Mihin vaan suinkin pystyi ottamaan. Että monesti sanotaan sitä, on niin kiire, ettei ehdi. Voisi ihan joskus kellon kanssa aikatauluttaa, että mihin se, mitä se on se kiire. Kyllä mä sen ymmärrän ja oon sen verran seurannut ja katsonut, että isoilla tiloilla, jossa on vähän työväkeä ja isot peltoalat, isot karjat, niin siellä voi se kiirekki olla monesti. Että se on.. ei ole itse aiheutettu. Että se tulee niinku ja sitten, kun koneet ei aina pelaa. Se on todella hankalaa siellä arjessa.  Niinku sitten mutta että niinku näistä taukoliikuntanoista puhutaan miehillekin. Siellä traktorin hytissä ja työvaiheessa, että voisi vähän ottaa ja venytellä niitä raajoja ja käsiä ja pyöritellä päätä. Huokailla välissä. 

Arja Lappalainen: Niin se on sitä mielen hyvinvointia.  

Eija Seppälä: Koska me ollaan kokonaisvaltaisia kiireestä kantapäähän. 

Arja Lappalainen: Mistä kuulit muutoshankkeen hyvinvointi ohjauksesta ja mikä sai sinut liittymään elintavat tukemassa maaseudun yrittäjän jaksamista ryhmään? 

Eija Seppälä: Mä en kyllä oikeasti muista. En mä sitä mistään kuullut, mutta minä jostakin näin semmoisen. Tuliko sähköpostiin tai olinko mä netissä jossakin semmoisella sivuilla, missä…? Mulle varmaan tulee sähköpostia jostakin. Niin se on. Ja sieltä mä huomasin, että: Hei että täällä on hyvinvointi. Ja paljon siellä oli muuta. Mutta mä niin kun nappasin sen. Ja ihan panin kalenteri, että mä muistan. On todella mielenkiintoista niinku ollut olla mukana. 

Arja Lappalainen: Mutta varmaan voit suositella että voi lähteä mukaan? 

Eija Seppälä:  Ihan varmasti. Että jos on tietokone ja se Teams-yhteys, niin tää on tosi helppoa. Ja se pari tuntia päivässä niin, kuunnella ja katsoa sinne ja tavata muita ihmisiä, saman ammatin ammatinharjoittajia. 

Arja Lappalainen: Elintavat tukemassa maaseudun yrittäjän jaksamista-ryhmässä käsitellään unta ja palautumista, arjen aktiivisuutta ja liikuntaa sekä ravitsemusta. Lisäksi myös sitä, että miten arjen valinnoilla voi lisätä ja ylläpitää omaa hyvinvointia sekä työssä jaksamista. Saitko sinä ryhmästä vinkkejä, miten huolehtia omasta hyvinvoinnistasi? 

Eija Seppälä: Joo niinku tossa aikaisemmin sanoin, että mä oon ollut aina kiinnostunut siitä oman oman kehon hyvinvoinnista. Niin sieltä… se oli niinku semmoista vanhan kertausta. Mutta todella niinku hoksaa siitä, että mitkä on ne osa alueet on niinku jäänyt vähemmälle. Niin sitten ottaa niitä. Esimerkiksi tässä oli tämä kuntotesti.. olihan se kuntotesti.. 

Arja Lappalainen: Energiatesti 

Eija Seppälä:  Energiatesti niin. Niin se oli semmoinen mielenkiintoinen, että sitä tulee harvemmin mitattua. Niin olin ihan yllättynyt sillälailla, että minun ikäisellä ihmisellä, mitä tarvii tehdä. Niin minä kykenin ne vielä tekemään. Että silleen on aikaa mennyt, että en ole tehnyt mitään tämmöistä. Niin olin toisaalta niinku hämmästynyt, että: Hups heijaa, että eikö enää menekään kymmenen kertaa niinku punnerrukset. Mutta tuota sitten huomasi, että: Hei mutta mulla on tullut ikää. Ja sekin on niinku semmoinen, että täytyy hyväksyä ne rajat tavallaan. Että ei mun tarvitsekaan tehdä enempää. Niin se oli semmoinen. Ja se uni on ollut semmoinen jotain minä oon niinku joutunut  silloin kun olin työelämässä aktiivisesti tuolla navetassa kävin. Niin minun täytyy huolehtia illalla se, että mä menin ajoissa nukkumaan, että mä jaksan tehdä sen työn. Koska väsyneenä ei ole yhtään mukavaa tehdä. Siellä sattuu niitä tapaturmia ja haavereita paljon enemmän. Niin minä minä nukuin ne yöt, vaikka meilläkin oli perhe siinä vaiheessa, että illalla ei sitä rauhoittumista välttämättä nuorilla tullut. Niin tehtiin semmoinen yhteinen sopimus, että kun äiti menee nukkumaan, niin sitten pannaan volyymeja vähän pienemmällä. Ja sitten jossain vaiheessa tuli myös se, että mä oon nukkunut päiväunet. Mä sanoinkin, että jos tämä maailma siihen kaatuu, että minä menen nukkumaan, niin ole se kyllä vaan mahtava kuulla se romina. Se oli kanssa ihan hyvä niinku sitä huomata, että se on tärkeä edelleen. Ja tämä ruokailurytmi sitten, että meilläkin nyt, kun on miehet käy.. saattaa olla kaksi kolme päivää pois tästä. Ja täällä on vähempi väkeä. Niin se ruokailu on sitä, että otetaan jääkaapista ja lämmitetään mikrossa. Ja näin ettei niinku ole ruoka-aikoja välttämättä, niin on kivaa sitten hoksata, että: Hei, meillä on nyt aamupala. Sitten on lounas ja sitten on päiväpala ja päivällinen ja vielä iltapala. Niin tätä mä tein ihan niinku tietoisesti. Niin sepä elimistö niinku kaipasikin puolenpäivän: Hei että se lounas. Tänä aamuna kyllä sanoin, että Kekkonen on syönyt lounaan.  Sitä ei tule. Mutta syökää sen verran reipas aamupala. Ja tänä aamuna oli tosi hieno aamupala, kun mä sain olla viime viikonlopun Kuopiossa semmoisessa tukihenkilökoulutuksessa. Niin siellä sitten hotelliaamiainen taas innosti minua siihen, että miten voi laittaa kotonakin niinku tarjolle erilaista. Ja tuota, niin siitä otetaan vähän niinku lähinnä niinku keräily… tai mikä se on seisova pöytä. Tämmöisiä. 

Arja Lappalainen: Teillä on ryhmänä vielä pari tapaamista jäljellä. Olettekin näiden ryhmätapaamisia lisäksi olleet toistenne kanssa tekemisissä, niin koetko, että tällainen ryhmätoiminta virkistää maaseudun yrittäjän arkea ja työssä jaksamista? 

Eija Seppälä: No ilman muuta. Just se, että me tavataan siellä toisiaan samassa ammatissa olevia ihmisiä. Ja ite koen kyllä sen, että vaikka meilläkin, siis tämä perhe, on tässä ja näin. Ettei yksin tarvitse olla, mutta semmoista tietynlaista yksinäisyyttä tuntee monesti. Ja sitten kun tehdään yksin sitä työtä siellä navetassa, niin niitäkin ajatuksia ihan siitä työstä ja tosin siitä jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Voi niinku tuommoisessa suljetussa tapaamisessa niinku avoimesti keskustella. Sitä pidän kyllä tosi tärkeänä, koska se just se lähteminen jonnekin, kun ne on aina kaukana. Niin niillä vähillä voimilla ja kalliilla bensan hinnalla. Niin tuota, nämä on tosi hyviä ja suosittelen kyllä, että kannattaa ottaa niinku näitä ohjelmaan ja merkata ihan kalenteriin.  Nyt mulla on ollut kaksi: tää tukihenkilökoulutus ja tämä rinnan, niin silloin on pitänyt todella sanoa niinku jossain välissä sitten, että nyt ei muuta. Että on ollut tosi semmoiset täydet nämä pari kuukautta. Mutta mielenkiintoiset. Katotaan sitten mitä jatkossa. Oon jo varannut yhen. Ilmoittautunut yhteen. En kyllä muista, mikä se oli. Mutta se oli ihan mielenkiintoinen juttu. Joskus marraskuun alussa on sitten. Tää lokakuun ehkä semmoinen helppo. 

Arja Lappalainen: Elikkä webinaari yksinäisyydestä ja työssä jaksamisesta tai työssä uupumisesta oli tämä. 

Eija Seppälä: Todennäköisesti. 

Arja Lappalainen: Koska se oli siinä marraskuun alussa. 

Eija Seppälä: Tämä on tämä yksinäisyys.. niin semmoinen kanssa, joka ei nyt.. En mä niinku ole tänne ihan hautautunut, mutta semmoinen aihe, joka kiinnostaa.  

Arja Lappalainen: Tota, puhut tuosta maaseudun tukihenkilöverkosta. Minkälainen se on niin kun vapaaehtoisen silmin? 

Eija Seppälä:  Joo siis mä oon vapaaehtoisena siellä. Ja semmoinen.. kiinnostuin siitä, kun taas jostakin netistä näin tämän ilmoituksen, että etsitään jelppi-toimintaan uusia toimijoita ja koulutus alkaa elokuussa. Ja ilmoittautuminen oli, että jos olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä. Jelppi-toiminta niinku on lähinnä maaseudun asukkaille tarkoitettua. Ei yksistään maatalousyrittäjälle, mutta maaseudulla asuville ihmisille. Mä kiinnostuin siitä Jelppi-toiminnasta. Ja sitä tehdään niinku vapaaehtoistyönä sitten.  

Arja Lappalainen: Elikkä ihmisten auttamista.  

Eija Seppälä: Ihmisten auttamista arjessa. Ja semmoisissa monesti kriisitilanteissa ja uupumisisssa. Että toivoisi, että ihmiset olisi niin kun sillä tavalla valmiita ottamaan sitä apua vastaan.  

Arja Lappalainen: Niin ottaa rohkeasti sitä apua vastaan. 

 Eija Seppälä: Niin kysellä, mistä sitä saapi ja miten tästä eteenpäin. Koska meillä jokaisella on elämässä niitä vaiheita, että me uuvutaan ja meijän pitää tehdä erilaisia suunnitelmia. Miten tästä eteenpäin. Niin sitä on yksin niinku aikaa semmo kysymysmerkki. Ja tulee, että ei tää niinku mikään kannata. Ja sitten kun talous sakkaa ja muuta, niin meillä on hirveä hyviä verkostoja tässä yhteiskunnassa, mitä kautta me saadaan niinku tukea, apua siihen toimintaa ja päästään eteenpäin.  

Arja Lappalainen: Niitä vaan pitää osata hakea. 

Eija Seppälä: Kyllä ja tuota niin uskaltaa niin kun ottaa yhteyttä. Kannattaa ottaa yhteyttä. Välitä viljelijä- verkosto on todella tärkeä tänä päivänä ollut. Viime vuosina. 

Arja Lappalainen: Kiitos, kun olit mukana, Eija! Muutoshankkeessa meillä on tarjolla hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tueksi erilaisia ryhmiä ja myöskin ne henkilökohtaiset ohjaukset. Ja hankkeen nettisivuille muutosmaaseudulla.diak.fi päivitetään uusien ryhmien aikatauluja. Tuota, loppuvuodelle on tulossa monenlaista erilaista ryhmää muun muassa tavoitteellisen kuntoliikunnan aloittaminen ja palautumista tukeva ryhmä. Sen lisäksi meillä on myöskin vertaistukitoimintaa ja sitten muutosvalmennusta. Sillä muutosvalmennuksen ajatellaan sellaista, missä yrittäjä miettii omaa tulevaisuutta esimerkiksi. Mihin haluaa lähteä, niin meillä on tavallaan työnohjausta siihen. Että omia ajatuksiaan saa selkeytettyä ja voi ehkä tuotantosuunnanmuutosta tai tällaista käsitellä tai sukupolvenvaihdoksia. Se on yrityskohtaista.  

Eija Seppälä: Tosi mielenkiintoista 

Arja Lappalainen: Paljon podcasteja on tulossa ja webinaareja. Ja hanke aika loppuu vasta tuossa ensi vuoden elokuussa.  

Eija Seppälä: No niin. Ei muuta kun webinaaria bongaamaan tuolta. 

Arja Lappalainen: Kannattaa katsoa sivuilta. 

Eija Seppälä: Kyllä 

Arja Lappalainen: Kiitoksia. 

 Eija Seppälä: Kiitos