Tekstivastine: Podcast 2.1.2023

[Kukko ja kanat ääntelee]

Tea Flankkila: Tervetuloa kuuntelemaan Muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan eli Muutos -hankkeen kirjanpitoaiheista podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu sekä ODL Liikuntaklinikka ja rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, LähiTapiola sekä toteuttajat. Olen hanketyöntekijä Tea Flankkila, talousasiantuntija ProAgria Oulusta. Tänään podcastissa mukanamme ovat talousasiantuntijat Janna Mäkinen sekä Lauri Tölli ProAgria Oulusta. Kertokaahan hieman itsestänne ja työnkuvastanne.

Janna Mäkinen: Hei vain kaikille. Olen Mäkisen Janna ProAgria Oulun verotuksen ja kirjanpidon osaamisvastaava. Olen siirtynyt vuonna 2017 ProAgria Ouluun valtion leivistä, ja mulla on tosi laaja osaamisalue ja toimenkuva ylipäätään. Lähinnä siihen kuuluu maatilojen kirjanpidot ja tilinpäätökset, verosuunnittelu ja siihen liittyvät kaikenlaiset tehtävät, esimerkiksi budjetointia. 

Lauri Tölli: Tervehdys kaikille. Olen Lauri Tölli talousasiantuntijana ProAgria Oulussa. Olen kotoisin Nivalasta, missä asunkin tällä hetkellä. Olen ollut ProAgrialla syksystä 2011 saakka. Toimenkuvaan kuuluu maatilojen omistajanvaihdosten suunnittelu, maatilojen investointien suunnittelu ja laskenta sekä investointitukihakemukset, monenlaiset lyhyen ja pidemmän aikavälin taloussuunnittelulaskelmat. Teen jonkin verran myös maatilojen veroilmoituksia ja EU-tukihakemuksia. 

Tea Flankkila: Tänään puhutaan Jannan lempilapsesta eli maatalouden kirjanpidosta ja verotuksesta. Kirjanpitoa tehdään, koska laki sen maatalousyrittäjiltä vaatii ja tämän vuoksi kirjaamistapoja on monia. Miten kirjanpitoa voidaan hyödyntää osana maatilan arjen johtamista? 

Janna Mäkinen: Ensinnäkin verohallinnon päätöksen mukaan maatalouden harjoittajat ovat muistiinpanovelvollisia. Eli virallisesti kirjanpitovelvollisia ei koske maa- ja metsätalouden harjoittajia. Tämä keventää jonkin verran kirjanpitoa ja sille asetettuja vaatimuksia. Ohjeistuksen mukaan muistiinpanot tulee säilyttää määrä ajan ja tuloista ja menoista tulee tehdä sellaiset muistiinpanot, joista ja joihin liitettävistä tositteista voidaan riittävästi eriteltynä saada selville tulot, menot, alv, ja veron perusteet sekä tulonhankkimistoimintaa varten saadut tuet. Toki puhumme koko ajan kirjanpidosta, mutta virallinen ohjeistus on se, että kyseessä on muistiinpanovelvollisuus.  Muistiinpanot on myös oltava aikajärjestyksessä ja numeroituina. Itse käytän ohjenuorana ajatusta, että mitä jos verottaja tekisi verotarkastuksen, tai mitä jos joku ulkopuolinen katsoo asiakkaan aineistoa. Onko se mappi kuinka selkeä, saako siitä mitään selvää. Sitten, jos sieltä sattuisi vaikka verotarkastus tulemaan, niin mappi on valmiina saman tien, niin se voidaan verottajalle antaa, että se tehdään kerralla kuntoon. 

Kirjanpidossa lähden asiakkaiden kanssa liikkeelle siitä, että he toimittavat minulle maatilan tiliotteen ja kaikki kuitit. Erityisesti tiliote on tosi tärkeä, koska ilman sitä sieltä saattaa herkästi jäädä jotain pois, tuloja tai menoja. Välttämättä kaikkea ei aina muisteta. Mielellään tietysti aineisto olisi myös järjesteltynä tiliotteen mukaiseen järjestykseen, mikä tietysti on kustannustehokasta asiakkaalle. Mikäli asiakas ei sitä ole tehnyt niin minä järjestelen tiliotteen mukaan, mutta täytyyhän siitä sitten lisäveloitusta ottaa. Kun asiakas järjestelisi aineiston itse niin hän huomaisi, jos sieltä välistä puuttuu jotain, esimerkiksi kuitti, ja voisi saman tien laittaa sen siihen mukaan. Käyn aina tiliotteen tarkasti läpi ja pyydän puuttuvat tositteet, eli niitä täytyy usein olla karhuamassa vielä jälkikäteen. Sitten aineisto niin sanotusti lyödään koneelle eli tallennetaan ja tositteet numeroidaan. Numeroiden täytyy olla aina aikajärjestyksessä, koska jos meidän täytyy esimerkiksi löytää tosite numero sata, niin sen täytyy olla sellaisessa järjestyksessä, että se sieltä löytyy. Käytän tuplaleimausta eli tositteessa on juoksevat numerot ja sama numero on tiliotteessa. 

Tea Flankkila: Tuohan helpottaa tosi paljon sitten sitä tiedon etsimistä, löytämistä ja tarkistamista. 

Janna Mäkinen: Kyllä! Silloin tiliotteelta on hirveän helppo katsoa, että tammikuun 3. päivä on maksettu lasku ja mikä kuitti siihen liittyy. Voi käydä niin, ettei asiakas toimita kaikkia kuitteja kerralla, niin sitten tammikuun kuitti löytyykin loppuvuodesta ja sen tositenumero onkin 363. 

Tea Flankkila: No mites maksumuistutukset ja muut? 

Janna Mäkinen: Meidän täytyy aina pyytää asiakkaalta alkuperäiset laskut. Mikäli aineistossa on pelkästään maksumuistutus jostain laskuta niin pyydän aina myös alkuperäisen laskun jossa näkyy mitä ostettu ja arvonlisäveron määrä. Pelkkä maksumuistutus ei oikein kerro muuta kuin summan, mikä on maksettu sinne yritykselle, mutta eihän me nähdä, mikä se peruste on, eli mitä sinne yritykselle on maksettu ja paljonko maksussa on arvonlisäveroa ja maksumuistutusta. Me joudutan aika paljonkin muistuttelemaan asiakkaita ja karhuamaan puuttuvia kuitteja. Eli kun kaikki on valmista ja tilinpäätös tehty voin luovuttaa asiakkaalle mapin joka verotarkastajalle voidaan luovuttaa sellaisenaan, eli sieltä ei puutu mitään. 

Sitten päästään siihen mitä näin aineistosta saadaan irti. Eli ensinnäkin kirjaamisvaiheessa tulee selkeästi olla näkyvissä mitä on ostettu ja keneltä, pelkkä ”tarvikkeita” ei riitä. Se ei asiakkaalle kerro yhtään mitään. Merkitään tarkasti mitä ostetaan ja esimerkiksi maidontilityksistä kirjaan aina litrat. Tilijöintikin on tietysti tärkeää, ja joka asiakkaan kanssa räätälöidään, että minkälaisia tilejä käytetään. Ei tietenkään kannata alkaa repimään yhtä kuittia kovin pieniin osiin, siitä ei asiakaskaan hyödy. Täytyy eritellä tarpeeksi, että kirjanpidosta selkeästi katsomaan tarvittavat asiat. Ne ovat semmoisia asioita, joita asiakkaiden kanssa yhdessä räätälöidään. 

Tea Flankkila: Helpottaahan tuo, jos laitetaan kaikki litrat ja kilovatit niin ne saadaan energiaveronpalautuksiin suoraa, niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä, että paljonkos näitä olikaan käytetty ja paljonko ostettu. 

Janna Mäkinen: Kyllä, ja tässä vaiheessa yleensä seurataan asiakkaan kanssa myös niitä kertymiä, eli esimerkiksi maidon tilityksiin laitetaan litrat. Näin on helppo vertailla eri vuosien välillä, miten meijeriin myydyt maitolitrat ovat muuttuneet vuosien aikana. Kyllähän se kertoo paljon enemmän kirjanpidosta ja antaakin enemmän. 

Tea Flankkila: Eli voisi tiivistää, että kirjanpito antaa meille työkaluja arkeen, kun sitä vain hyödynnetään oikein 

Janna Mäkinen: Kyllä, se ei ole vain verottajan keksimä välttämätön paha. Ajan tasalla oleva ja tarkka kirjanpito auttaa yrittäjää kehittämään toimintaa ja pitämään talouden hallinnassa. 

Tea Flankkila: Mietitäänpäs vielä arvonlisäveroasiaa ja tätä vuosittaista vertailua, kun on mahdollista kuukausi- tai vuosi- tai neljännesvuosialvissa, niin mitä tapaa sinä Lauri suosittelet, ja mitä eroja näissä on? 

Lauri Tölli: Maatalouden harjoittajat ovat alkutuottajia ja silloin on mahdollisuus olla arvonlisäverojen osalta vuosimenettelyssä. Muualla yrityksessä se on sidottu enemmän siihen liikevaihtorahaan. Perusmaatalouden harjoitusta ei ole osakeyhtiömuotoinen maatalous. Vuosimenettely sopii erityisen hyvin, jos maatalouden liikevaihto on pientä, toiminta on sivutoimista ja liiketapahtumia on vähän. Myös vakiintuneessa liiketoiminnassa ja kassan ollessa kunnossa voi maatilayrittäjä olla vuosimenettelyssä. Vuosimenettelyssä ollessa on hyvä tiedostaa, että arvonlisäverojen maksu tai palautus tapahtuu kerran vuodessa ja viimeistään 2 kk tilikauden päättymisestä. 

Tea Flankkila: Eli voisiko ajatella, että kuukausi- ja neljännesvuosiarvonlisäverotukset olisivat enemmän sellaisia, että jos tarvitaan kassaan rahaa, niin ne olisivat parempia vaihtoehtoja? 

Lauri Tölli: No joo! Neljännesvuosiarvonlisäverotuksessa alv laskenta ja ilmoitukset tehdään neljä kertaa vuodessa. Tämä tasoittaa mahdollisia alv maksuja tai palautuksia, jolloin rahan kierto nopeutuu eikä pääomia sitoudu arvonlisäveroon niin pitkäksi aikaa kuin vuosimenettelyssä. Pitää myös kirjanpitoa paremmin ajan tasalla. Esimerkiksi yhden robotin kokoluokan tilalle erittäin hyvä vaihtoehto, jos ei ole isompia investointeja suunnitteilla. Kuukausi alv menettelyssä alv ilmoitus annetaan 12 kertaa vuodessa ja joka kuukaudelta erikseen. Kuukausi alv on paras vaihtoehto silloin, kun liiketapahtumia on paljon ja etenkin investoivalla tilalla se on käytännössä ainut vaihtoehto. Esimerkiksi miljoonan euron hankkeeseen tarvitaan 240 000 euroa arvonlisäverotukseen rahaa lyhytaikaisesti. 

Tea Flankkila: Entäpäs sitten, kun tätä kirjanpitoa voidaan tehdä manuaalisti tällä mappityylillä, mistä olikin äsken puhetta, mutta nyt se sähköinen kirjanpito on asiakkaiden huulilla. Mitä hyötyä siitä on, ja miten se käytännössä toimii? 

Janna Mäkinen: Sähköisen kirjanpidon suosio kasvaa koko ajan. Tähän syynä on varmaan tilakokojen kasvu. Tositteiden määrä alkaa monella tilalla olemaan jo niin valtava, että sähköinen kirjanpito on aivan välttämätön. Toki pienempien tilojenkin kannattaa miettiä sähköistä kirjanpitoa sen hyötyjen takia. Ensinnäkin sähköisen kirjanpidon aloitus on helppoa. löytyykö kotoa tietokonetta tai älypuhelinta? Oletko tähän asti hoitanut laskujen maksun verkkopankin kautta? Todennäköisesti vastasit kysymyksiin myöntävästi, joten olet lähempänä sähköistä kirjanpito, kun arvaatkaan ja tämä perusosaaminen riittää. Sähköisen kirjanpidon paras hyöty on selkeys ja taloushallinnon nopeus. Sähköisen taloushallinto vähentää virheiden riskiä ja tositteet ovat yrittäjän nähtävissä koko ajan. Paperisessa kirjanpidossa tositteet voivat olla tilitoimistossa vuodenkin. Sähköisessä kirjanpidossa ne ovat koko ajan nähtävillä niin yrittäjällä kun kirjanpitäjälläkin. 

Tea Flankkila: Ja onhan tuossa sekin, että kun laskut tulee järjestelmään, niin ei käy sitä tilannetta, että esimerkiksi tammikuun kuitti löydetäänkin vasta joulukuussa, vaan ne ovat kaikki siellä heti valmiina. 

Janna Mäkinen: Kyllä, ne ovat periaatteessa aikajärjestyksessä ja löytyvät kirjanpito-ohjelmasta. Siellä ne ei ainakaan mene hukkaan! Kuinka monesti käykin niin, että posti ei toimitakaan jotain laskua ja perässä tulee karhuava kirje. Tämä helpottaa huomattavasti, kun on kaikki sähköisessä muodossa, niin ne löytyvät sieltä aina. Sieltä voi tarkastella tunnuslukuja reaaliaikaisesti, missä ja milloin vain. 

Tea Flankkila: Miten sähköinen kirjanpito aloitetaan? 

Janna Mäkinen: Käytännössä sähköinen kirjanpito aloitetaan keskustelemalla kirjanpitäjän kanssa. Eri kirjanpito-ohjelmilla on omat vaatimukset mutta käytännössä kaikille on yhteistä se, että pankin kanssa tehdään sopimus pankkiyhteydestä pankin ja kirjanpito-ohjelman välillä. Jotta tämä on mahdollista niin asiakkaalla tulee olla oma tili ja maatilalla oma tilinsä. Se on paljon selkeämpää jatkon kannalta. 

Tämän lisäksi asiakkaan tulee hankkia asiakaslisenssi ohjelmaan eli hän saa omat käyttäjätunnukset ja salasanan kirjanpitoon. Kun yhteys on muodostettu ja pankista saatu verkkolaskutusosoite niin tätä osoitetta lähdetään ilmoittamaan laskuttajille. Näin kirjanpito ohjelmaan alkaa tulla sähköisesti laskuja ja kirjanpito-ohjelman kautta nämä laskut maksetaan. Periaatteessa yhtä simppeliä, kun e-laskutkin. 

Tea Flankkila: Eli siinä käyttöönottovaiheessa on vähän aikaa haasteena saada laskut oikeaan ohjelmaan, kun niitä ei ole siellä verkkopankissa sun muuta. Kyllä ainakin itse näkisin, että pankeista ohjeistetaan tätä aika paljon, ja totta kai kirjanpitäjä auttaa myös. Yksinään tässä hommassa ei tarvitse jäädä, ja todennäköisesti maksumuistutusten määrä vähenee. 

Janna Mäkinen: Joo, ehdottomasti pankin ja kirjanpitäjän kanssa voi olla aiheesta yhteydessä. Vaikka asiakkaalle tulee uutena hivenen isommat pankin palvelumaksut ja kirjanpito-ohjelman lisenssi, niin puhutaan kuitenkin vain muutaman kympin noususta. Kokonaisuudessaan noin sadan euron panostus. Vastaavasti laskut eivät mene hukkaan ja kaikki saadaan verotukseen, eli tulee verohyötyjä. Paperilaskulisät poistuvat sähköistymisen myötä, plus maksumuistutusten määrä voi vähentyä ja asiakkaalle ei tule enää laskutuskuluja. Toki kaikkia paperilaskuja ei välttämättä saada muutettua sähköiseksi, mutta nekin voidaan saada kirjanpitoon. On esimerkiksi olemassa oma kirjanpito-ohjelman sovellus, joka ladataan puhelimeen ja otetaan sen avulla kuva paperilaskusta. Sillä tavalla paperilasku saadaan kirjanpitoon, eikä tositetta tarvitse enää sen jälkeen, kun näet, että se on siellä sovelluksessa. Paperilaskun voi laittaa vaikka silppuriin sen jälkeen. 

Tea Flankkila: Mites yksityiskäytöt? Miten ne näkyvät kirjanpidossa ja miten ne kannattaa sinne merkitä? 

Janna Mäkinen: Siinä on käytännössä sellainen tilanne, että niitä ei välttämättä tiliotteelta yksityisottoja kirjata. Tapauskohtaisesti mietitään asiakkaan kanssa, että jos se yksityistalous on hallinnassa, niin niitä ei sen kummemmin mietitä. Mutta varsinkin jos tuntuu, että yksityistalouteen valuu vähän liian paljon rahavaroja, niin voidaan vaikka räätälöidä tilikarttaan omat yksityiskäyttötilit, ja tiliotteelta merkitä kaikki, mitä yksityistalouteen on siirretty sieltä maatilan tililtä. Täytyy muistaa se, että ei pelkästään se raha mitä omalle pankkitilille siirretään, vaan sieltä maatalouden tililtä maksetaan maatilavakuutuksen yhteydessä yksityistalouden omakotitalot, ne ovat siinä samassa. Toki tilinpäätösvaiheessa ne tuloutetaan maatalouden lomakkeelta pois, mutta konkreettisesti asiakkaanhan ei tarvitse omalta tililtä maksaa, kun ne menevät maatilan tililtä. Samoten vesi-, sähkö- ja puhelinlaskut. Siinä helposti hämärtyy se raja, että paljonko sieltä yksityistalouteen siirretäänkään niitä rahavaroja. Monesti tulee asiakkaalle yllätyksenä, kun niitä ruvetaan konkreettisesti seuraamaan. 

Tea Flankkila: Kannattaahan tässä miettiä sekin, että jos vaikka tilaa Valion maitotilistä tilaa itselle meijerituotteita, niin sekinhän on yksityiskäyttöä. 

Janna Mäkinen: Ne kirjataan aina kirjanpitoa tehdessä yksityistilille D590, ja toki sitä kannattaa tilinpäätösvaiheessa seurata, että miten paljon sillä tilillä on. Toki sillekin tilille voidaan kirjata ihan ne yksityisotot, sillä saadaan kokonaispaketti. 

Lauri Tölli: Sitten jos kirjanpidossa tarkkaan seurattu yksityiskulutus helpottaa esimerkiksi maatilan taloussuunnitelman laadinnassa. 

Tea Flankkila: Että kun sanotaan, että se oma firman tili ja oma käyttötili on aika ehdottomia. Juuri niin kuin Janna sanoi, että se niiden raja hämärtyy. 

Lauri Tölli: Aloittaville yrittäjille laitetaan heti niin, että maatilan yritystili on pankissa omansa ja yksityistilit omansa niin heti pysyvät omat ja liiketoiminnan rahat erillään. 

Janna Mäkinen: Ja varmaan korostuu myös tässä taloustilanteessa, että pienistä puroista muodostuu isompi virta. Ne ei ole mitään pikkujuttuja ne yksityisotot, ne ovat aika iso osatekijä yrityksen taloutta. 

Tea Flankkila: Minkälaisia tärppejä Lauri nostaisit järkevään verosuunnitteluun meidän maatalousyrittäjillemme? Mitä he itse voivat tehdä, ja mihin he itse voivat vaikuttaa? 

Lauri Tölli: Verotuksessa on hyvä pyrkiä tasaiseen tulokseen, koska progressiivisen verotuksen takia maksettavien verojen määrä pysyy silloin maltillisempana kuin tuloksen vaihdellessa jatkuvasti.  Myös kassanhallinta helpottuu, kun verotus pysyy mahdollisimman tasaisena. Veroennakotkin pyritään saamaan riittämään siihen lopulliseen verojen määrän maksuun. 

Tea Flankkila: Eli käytännössä veroja on maksettava halusi tai ei jos firma tulosta tekee. 

Lauri Tölli: No joo, jos jatkuvasti tuottaa tappiota, niin jossain vaiheessahan loppuu rahat. Sitten täytyisi jatkuvasti pääomittaa jollain muilla varoilla. 

Tea Flankkila: No entä ne poistot, mitä ne ovat ja miten niitä olisi hyvä käyttää tässä suunnittelussa? 

Lauri Tölli: Poistothan koostuvat maatiloilla kiinteän omaisuuden osalta salaojista ja rakennuksista ja irtaimistosta koneista. Ihannetilanteessa lainojen lyhennykset ja verotuspoistot ovat tasapainossa. Jos lainat ovat pääosin maanhankintalainoja ja poistopohjat ovat pienet, niin lainojen lyhennystä pitää tehdä verotetulla tuloksella, jolloin yksityiskäyttöön ja tuleviin investointeihin ei jää rahaa niin paljon kuin poistojen ja lyhennysten ollessa tasapainossa. 

Tea Flankkila: Vaikuttaako nämä menojäännökset esimerkiksi SPV tilanteessa millään tavalla? 

Lauri Tölli: Joo, siinäkin on karkeasti jaettuna kolme eri mallia. Maatilan sukupolvenvaihdostilanteessa poistopohjaan vaikuttaa kauppahinnan suhde käypään arvoon. Kun kauppahinta on yli 75 % verotuksellisesta käyvästä arvosta niin poistokelpoisen omaisuuden, kuten salaojat, rakennukset ja koneet, poistopohjana on hankintameno. Samoin kotieläimet vähennetään verotuksessa hankintamenostaan. 

Jos kauppahinta on alle 75 % käyvästä arvosta niin omaisuusosien poistopohjat kertyvät hieman eri tavalla. Rakennukset ja salaojat poistopohjaksi hankintameno lisättynä lahjan osuudella omaisuusosan menojäännösarvosta. Koneet ja kotieläimet käyvästä arvosta, kun kauppahinta alle 75 %. Eli jatkaja saa laskennallista poistopohjaa ja tiedot verotukseen saadaan verottajan kauppahinnan jakolaskelmasta. 

Myyjän näkökulmasta on tärkeä huomioida, että tällaisessa alle 75 % kauppahinnassa joudutaan maksamaan veroja esim. kotieläinten osalta koko käyvästä arvosta. Jatkaja saa tässä erittäin hyvän mahdollisuuden silloin, kun kauppahinta saadaan tuonne alle 75 %. 

Sitten on myös paljon yleistynyt puhtaat maatilojen lahjoitukset etenkin tällaisilla pienillä kasvinviljelytiloilla. Puhtaassa lahjoituksessa jatkaja jatkaa samoista menojäännöksistä mitkä luopujalla on jäljellä. Sellainen yksittäinen tärppi, että peltojen perustukioikeudet lakkaavat niin on tärkeää huomioida, että perustukioikeuksille ei enää tule arvoa pellon ostotilanteessa. 

Tea Flankkila: Eli käytännössä voisi sanoa, että kun SPV tilanteita ja vaihtoehtoja on niin monia, että nämä ovat kyllä useamman vuoden suunnitteluja. Ei kannata ehkä vuodessa rytkäyttää isoa tilakauppaa oli se sitten minkä luontoisena, lahjoituksena tai vaikka ulkopuoliselle myyntinä. 

Lauri Tölli: Siihen olisi hyvä varata ihannetilanne, eli kolmesta viiteen vuotta. Tietysti meillä joskus tulee tilanteita mille me emme mahda mitään, mutta silloin me ehdittäisi reagoida siihen ja esimerkiksi luopuja voisi vaikkapa sitten purkaa tasausvarauksia etukäteen. 

Tea Flankkila: Verosuunnittelun yhtenä keinona on mahdollista käyttää tasausvarauksia, jos yrittäjällä on tiedossa esimerkiksi koneinvestointeja. Kertokaapa lyhyesti mitä tasausvaraukset ovat, miten niitä käytetään ja milloin niitä on järkevää käyttää? 

Janna Mäkinen: Tasausvaraus tarkoittaa käytännössä sitä, että osa maatalouden verotettavasti tuloksesta voidaan siirtää syrjään, eli tavallaan varastoon. Seuraavan kolmen vuoden aikana tämä varasto tulee purkaa joko suoraa maatalouden tuloksi tai uusiin laite-, kone-, rakennus-, tai salaojainvestointeihin. Eli esimerkiksi voi olla tilanne, että joku vuosi tulee viljasta erityisen hyvä tulos ja tiedetään, että seuraavana vuonna maatalouden verotettava tulo voi olla pienempi. Tasausvarauksen avulla hyvästä vuodesta voidaan siirtää tuloja huonomman vuoden tuloksi, jolloin verotus pysyy tasaisempana eri vuosien välillä. Ja jos esimerkiksi maatalouden harjoittaja suunnittelee miljoonia maksavaa navettaa, niin kannattaa jo kolme vuotta etukäteen alkaa tekemään tasausvarauksia ja purkaa niitä rakennuskustannuksiin. Se on verotuksellisesti edullisinta, kun kiinteistövero pienenee ja verotettava tulo on kolmen vuoden aikana ollut pienempi. Tasausvarausta ei voi tehdä niin suurena kun huvittaa, siinä on tietysti omat sääntönsä. Varuksen määrä saa olla maksimissaan 40 % maatalouden puhtaasta tuloksesta. Varauksen on oltava vähintään 800 euroa ja enintään 13 500 euroa. 

Tea Flankkila: Miten puolestaan toimii hankintamenojen tai tulojen jaksottaminen? 

Janna Mäkinen: Menojen ja tulojen jaksottamisessa yleisin on eläinten myyntitulojen tai hankintamenojen jaksottaminen kolmelle vuodelle, eli esimerkiksi isä myy kaikki eläimet ja saa siitä 90 000 euroa. Tämä voidaan jaksottaa niin, että ensimmäisenä vuonna tuloja 30 000, seuraavana 30 000 ja sitä seuraavana 30 000. Näin saadaan verotusta kevennettyä mukavasti, mutta toki asiaa joudutaan miettimän tilannekohtaisesti, että miten asiakkaan tulot muuttuvat eläinten myynnin jälkeen. Samoin on SPV kaupoissa, kun mietitään, että jaetaanko kolmelle vuodelle se eläinten hankintahinta. 

Lauri Tölli: Sitten, jos on sellainen tilanne, että on vaikka lopettamassa ja myy eläimet 90 000 eurolla, niin niihinhän tulee vielä arvonlisävero päälle, ja sitä ei voi jaksottaa. 

Janna Mäkinen: Kyllä, eli tämä on ainoastaan tuloverossa tämä jaksottamismahdollisuus. Sitten on tietysti vielä tulon tasaus, mistä aika vähän puhutaan. Tätä voidaan soveltaa toiminnan lopetuksen yhteydessä syntyvään kertatuloon, joka on eroteltava maatalouden normaalista vuotuisesta tulosta. Tulontasausta ei voida soveltaa karjan myyntiin koska sitä koskeen eläinten myyntitulojen jaksotusta koskevat säännökset. 

Tulontasauksessa tulo katsotaan kertyneeksi maksimissaan 5 vuoden ajalta ja verohyödyn saa vähennyksenä kuluvan vuoden verotuksessa. 

Tea Flankkila: Näin vuodenvaihteen lähestyessä ruvetaan yleisestikin miettimään tulevia tilinpäätöksiä ja veroilmoituksia. Minkälaista verosuunnittelua tai muita toimenpiteitä on mahdollista tehdä näin loppuvuodesta vai pystyykö yrittäjät tekemään enää suurempia liikkuja suuntaan tai toiseen? 

Janna Mäkinen: Kyllä on paljonkin tehtävissä. Ennen vuoden vaihdetta kannattaa tehdä välitilinpäätös varsinkin nyt, kun kustannukset on noussut ihan älyttömästi. Siinä hahmotellaan, minkälainen tulos maatilalle on muodostumassa. Tämän jälkeen voidaan miettiä, onko tarvetta tehdä ratkaisuja tuloksen nostamisen tai laskemisen kanssa. Laskutetaanko urakointitulot vasta seuraavan vuoden puolella, tai maksetaanko iso lannoitelasku kumman vuoden puolella. Sekä tulojen että menojen kanssa voidaan miettiä vuoden vaihteessa, kumman vuoden puolelle niitä siirrellään. Monesti mietitään tilinpäätösostoina pelkästään konehankintoja. Niissä on hyvä muistaa, ettei turhia koneita kannata ostaa kalustoon seisomaan. Vain tarpeelliset ja järkevät koneinvestoinnit kannattaa ja niiden vaikutus verotukseen on maksimipoiston verran eli koneissa 25 %. Jos konetta ei ole käyttöönotettu niin poistoa ei voi tehdä. Esimerkiksi puimurin osto 30.12.2022 vaikuttaa kyllä arvonlisäveron määrään mutta poistoa siitä ei voi tehdä. 

Kannattaa myös ehdottomasti kysyä kirjanpitäjältä tsekkilistaa, että mitä täytyy ennen tilinpäätöstä toimittaa. Siellä on meijerin yhteenvetoja, ajopäiväkirjat ja muut vastaavat. Eipä niitä tahdo välttämättä muistaa 

Lauri Tölli: Jos yrittäjänä koet, että on jotain murheita, niin ei kannata jäädä yksin. Siitä on tosi paljon kokemuksia, että asiat on saatu järjestettyä, kun on ensin laitettu kirjanpito ajan tasalle ja sitten esimerkiksi kassabudjetti ensi vuodelle. Kun on todettu, että tietyt kuukaudet ovat tiukkoja taloudellisesti, niin sitten on päästy yhteisymmärrykseen myös järjestelyjen osalta. 

Tea Flankkila: Millaisia vinkkejä Lauri antaisit joko SPV kauppaa suunnitteleville tai jo tehneille uusille yrittäjille? 

Lauri Tölli: Lähdetään vaikka liikkeelle tilakauppaa suunnittelevista luopujista ja jatkajista. SPV:n suunnittelu on hyvä aloittaa 3–5 vuotta ennen varsinaista tilakauppaa. Silloin on myös aikaa suunnitella kauppahintaa sellaiselle tasolle, että sekä luopujat että jatkajat pärjäävät. Maatilan kauppahinnassa kannattaa pyrkiä kohtuullisuuteen, koska tuottoarvot ovat matalat ja SPV:n jälkeen on useimmiten tarve lisäinvestoinneille. Maatilojen taloustilanne on heikentynyt vuosien saatossa ja se näkyy väistämättä näissä maatilakaupoissa. Kauppoja toteutuu vähemmän, rahoittajia ei tahdo löytyä. Maatilan sukupolvenvaihdos ja kauppahinta ovat yrityskohtaisia ratkaisuja. 

Tea Flankkila: Vähän voi ajatella tätä yrittäjämäisyyttäkin sillä tavalla, että tietäis tulevasta maatilastaan edes suurin piirtein sitä tulojen ja menojen pohjaa, että osataan vastata niihin tiukkoihin kysymyksiin, mitä pankissa saattaa tulla. 

Lauri Tölli: Ennen maatalousyrittäjäksi ryhtymistä olisi hyvä, jos ehtii olla edes jonkin aikaa tilan ulkopuolella töissä. Se tuo näkökulmaa myös mahdolliseen yrittäjänä toimimiseen. Olisi hyvä olla siinä tilan toiminnassa mukana, että ymmärtää tulojen ja menojen kehityksen. Laskelmilla selvitetään sitä, mikä on tilan lainanhoitokyky, investointikyky ja paljonko sieltä voi saada yksityistalouteen. 

Tea Flankkila: Jannan kanssa puhuttiin sähköisestä kirjanpidosta, niin sehän olisi aika kätevä työkalu ottaa heti käyttöön aloittamisvaiheessa. 

Janna Mäkinen: Kyllä, ehdottomasti heti alusta alkaen sähköiseen kirjanpitoon, niin taloushallinnon ja talouden seuraaminen on reaaliaikaista ja tehokkaampaa. 

Tea Flankkila: Entä puolestaan toinen ajan trendi eli maatilan osakeyhtiöittäminen – mitä kaikkea siinä pitää ottaa taloushallinnon sekä verotuksen näkökulmasta huomioon? 

Lauri Tölli: Periaatteessahan sen voi rytkäyttää kolmessakin kuukaudessa mutta en suosittele, koska maatilan toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi on aika lopullinen ratkaisu, koska mahdollinen yhtiön purku on sen verran arvokas prosessi. Osakeyhtiöittämisen pääpointit ovat riskienhallinta, ulkopuolinen työvoima ja tasainen verotus. Jos yrityksen kehitys on voimakasta ja tulosta on muodostumassa, niin monesti ollaan siinä tilanteessa, että maksuvalmiuden turvaamiseksi on parempi ratkaisu, että maatila on osakeyhtiönä. 

Tea Flankkila: Tuleeko sitten taloushallinnon näkökulmasta jotain, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos perustaa osakeyhtiön? On puhuttu muistiinpanovelvollisuudesta, niin mitä se kahdenkertainen kirjanpito sitten on? 

Lauri Tölli: Joo, siellä tulee nämä velvoitteet, kun on palkattua työvoimaa ja liikevaihto yli 100 000 euroa ja tase 200 000 euroa. Kun yksikin näistä täyttyy, niin ollaan kuukausiarvolisäverotuksellisessa ja kirjanpito tehdään kahdenkertaisena ja suoriteperusteisena. Vain tilinpäätöstilanteissa verotusta varten muutetaan maksuperusteet. Yleensä kirjanpidon kustannus on kuitenkin niin mitätön niissä kokonaiskuluissa, että suositellaan sen teetättämistä tilitoimistoilla, koska siinä on aina oma opettelunsa ja pysyä lainsäädännön mukana. 

Janna Mäkinen: Ja varmaan yhtiökokouksia täytyy pitää osakeyhtiössä? 

Lauri Tölli: Osakeyhtiökokoushan on pakollinen, mutta sitten kaikki investoinnit ja muut, niissähän täytyy olla hallituksen kokous. Esimerkiksi ennen investointitukihakemusta täytyy pitää hallituksen kokous, jossa on päätetty siitä investoinnista. 

Tea Flankkila: Voisiko olla jotain nyrkkisääntöä, minkälainen yritys kannattaisi yhtiöittää? Puhuit velanhoitokyvystä, se voi parantua, mutta lähtisitkö yhtiöittämään esim. pientä kasvinviljelytilaa? 

Lauri Tölli: Hyvin tarkkaan kannattaa harkita, jos toiminta on hyvin pientä. Kyllähän tietysti, jos se tulos on 50 000–60 000 euroa verotettavaa tuloa per osakas esimerkiksi maatalousyhtymässä, jossa on kolme osakasta, niin senhän pitäisi olla yli 150 000 euroa verotettavaa tulosta yhteensä. Taloushallintokustannukset kasvavat, myös tilintarkastus tulee pakollisena. Mutta sitten myös jonkin kokoisia kasvinviljelytiloja on sen takia osakeyhtiöitetty ja yrittäjällä on myös muualta muita tuloja, niin se kokonaistulos on niin korkea, jolloin pienenkin tilan yhtiöittämiseen voi olla perusteita. Näissä suositellaan hakemaan verottajalta ennakkoratkaisua, jotta se toimintamuodon muutos menisi niin, kuin on itse ajatellutkin. 

Tea Flankkila: Mitä tapahtuu metsävähennykselle, jos lähdetään tekemään osakeyhtiötä? 

Janna Mäkinen: Käytännössä metsävähennystä ei voida käyttää osakeyhtiöillä, eli se käytetty metsävähennys pienentää metsän hankintahintaa ja siltä osin osakeyhtiön taseeseen menee pienempi metsän hankintahinta. Joutuu varmaan miettimään ennen yhtiöittämistä, että onko siellä minkälainen tase muodostumassa osakeyhtiöllä, tehdäänkö puukauppa ennen yhtiöittämistä vai sen jälkeen. 

Tea Flankkila: Onko mahdollista jättää metsät osakeyhtiön ulkopuolelle? 

Lauri Tölli: Kyllä se mahdollista on siltä osin, jotka ovat selkeästi erillisiä metsäkiinteistöjä joissa ei ole peltoja mukana. Pääsääntöisesti niin, että jos on sellaisia kiinteistöjä, joissa on sekä peltoa että metsää, niin ne viedään yhtiöön. Yksittäiset metsäpalaset jätetään jossain tapauksessa yksityisomaisuuteen. Mutta tässä tullaan siihen, mikä hyöty on ennakkoratkaisusta, kun siinä käydään nämä ennakkoon. 

Janna Mäkinen: Semmoinen tuli vielä mieleen, kun mietitään yksityistalouden rahan tarvetta. Jos se tarve on 50 000 euroa, niin siitähän verohyöty häipyy saman tien. 

Tea Flankkila: Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä yhtiöittämistä miettivän maatalousyrittäjän olisi hyvä tietää? 

Janna Mäkinen: Kannattaa varmaan lähteä miettimään yhtiöittämistä niin, että onko sinun yrityksessäsi tarvetta sille ja onko siinä mitään järkeä. Laskelmien tekijöitä kyllä löytyy, esimerkiksi meiltä täältä ProAgriassa yhtiöittämisselvityksiä tehdään. 

Tea Flankkila: No entä sitten, kun se yritystoiminta loppuu? 

Janna Mäkinen: Monestihan on se tilanne, että on vaikka SPV, ja sehän on sellainen tilanne, että toiminta loppuu melkein, kun seinään. Silloin täytetään y-lomake, joko y6 tai y5. Y6 on maataloudenharjoittajille ja y5 yhtymänä toimintaa harjoittaneille. Täyttämällä y-lomake saadaan lopetettua toiminta. Kannattaa lopetusvaiheessa käydä www.ytj.fi sivustolla katsomassa, että mihinhän rekistereihin olen aikanaan ilmoittautunut. Monesti käy niin, että asiakkaat yrittävät lopettaa toimintaansa, mutta sitten käykin niin, että unohdetaan vaikkapa ennakkoperintärekisteriin ilmoittaa. Kyllähän siellä toiminnan lopettamisen jälkeen tulee niitä laskuja, että ihan SPV päivämäärään en ihan lopettaisi sitä toimintaa. Saattaa myös olla, että ennen SPV kauppaa on myyty vaikka viljoja, niin kyllähän ne viljanmyyntitulot kuuluu vielä sille myyjälle. Eli rauhassa odotellaan viimeiset tulot, ja sen jälkeen kun toiminta on kokonaan lopetettu, niin siellä ei veroilmoituksia tarvitse antaa muuta, kuin viimeisenä verovuotena. Mutta sitten voidaan tarvittaessa myydä osissa koneita ja kalustoa, ja silloin ei kannata tehdä rekistereihin muutoksia vaan odottaa aivan rauhassa toiminnan alasajoa. Menojäännökset pyörivät siellä niin kauan, kunnes toiminta lopetetaan, ja tuleehan siellä aina tämä yksityiskäyttöönotto ja se on sitä, mitä verottaja vaatii. Toki usean vuoden ajan voi olla ns. uinuva tilanne jostain syystä, mutta sittenhän siellä tulee vuosittaisia ylläpitokustannuksia kuten vakuutusmaksuja ja muita, mutta jos siellä ei ole tuloja niin verottaja aika nopeasti kiinnostuu siitä. Mutta jos on oikein hyvä syy, niin kyllähän siellä voidaan muutama vuosi uinuvana mennä, ja sitten lähdetään jatkamaan toimintaa täydellä teholla. Toiminnan lopettaminen kannattaa suunnitella useampi vuosi etukäteen. Lasketaan ihan tarkasti, että mitä varallisuutta on ja mietitään se, mitä lähdetään missäkin vaiheessa myymään. Jos siellä on ne Laurinkin mainitsemat 3 vuoden purkamattomat varaukset niin aikanaan varauksilla saavutettu verohyöty menee kyllä kankkulan kaivoon. Tasausvarauksia ei kannata edellisen kolmen vuoden aikana purkaa kalustoon, koska tilakaupassa ne usein tuloutuvat myyjän veronalaiseksi tuloksi, riippuen tietysti siitä, miten se kauppahinta määrittyy. 

Tea Flankkila: Nyt ei puhuta koneista, vaan miten menestyä metsien ja peltojen myynnissä, jos lähdetään myymään koko hommaa? 

Janna Mäkinen: Jos tilalle ei ole jatkajaa ja omaisuutta lähdetään myymään palasina, voidaan miettiä omaisuuden luovutukset porrastetusti usean vuoden ajalle. Siinä on kyse luovutusvoittoverosta silloin, kun maanpohjia lähdetään myymään. Siinä on progressiivisuus tullut pääomatuloihin, eli pääomatuloissa voitosta 30 000 euroa verotetaan 30 % mukaan ja ylimenevä osa verotetaan 34 % mukaan. Kauppakirjojen allekirjoituspäivä on olennainen. jos halutaan siirtää luovutusvoittoja verotettavaksi eri vuosien puolella, tulee kauppakirjat allekirjoittaa eri vuosina. Tällä tavalla voidaan mahdollisesti säästää tuo 4 %. Se on tietysti siitä voitosta, ei myyntihinnasta. Myyntihinnasta vähennetään aina alkuperäinen hankintahinta ja näin saadaan laskettua konkreettisesti voitto, joka jaetaan myyjien kesken. 

Lauri Tölli: Semmoista positiivista mielialaa, tämä toimiala on tämmöistä ja nousuja ja laskuja tulee. Kyllä tästäkin mennään uuteen nousuun. 

Tea Flankkila: Yksinään ei näitä tarvitse pohtia. Mutta uskon, että jos lupaan, että meidänkin asiakkaamme saa teille soitella niin se on varmaan sallittua, kun numerot ovat kuitenkin julkisia. 

Lauri Tölli: Kyllä saa soittaa, autetaan mahdollisuuksien mukaan. 

Tea Flankkila: Kiitoksia meidän kuulijoillemme, palataan seuraavissa podcasteissa ja webinaareissa mitä vielä hankkeen tiimoilta saadaan aikaan!