Tekstivastine: Podcast 12.1.2023

[Kukko ja kanat ääntelee]

Arja Lappalainen: Hei! Kuuntelet Muutos-hankkeen eli muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu ja ODL Liikuntaklinikka ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen kautta, Lähitapiola ja toteuttajat. 

Arja Lappalainen: Tänään meillä on aiheena Arkirytmin merkitys yrittäjän palautumisessa ja hyvinvoinnissa. Tästä meille on kertomassa meidän hankkeen asiantuntija Roosa Luusuaniemi. Tervetuloa Roosa! 

Roosa Luusuaniemi: Moi vaan Arja! Tämä aihe on itselleni erittäin läheinen ja ajankohtainen, sillä työskentelen palkkatöiden.. huom monikossa palkkatöiden ohessa  myös fysioterapiayrittäjänä ja arki on ajoittain erittäin hektistä ja aikatauluttaminenkin on jopa hankalaa. Ja uskon, että maatalousyrittäjillä on varmasti samankaltaisia haasteita, etenkin keväällä ja kesällä. Kiireisen arjen keskellä olisikin hyvä muistaa se palautuminen. 

Arja Lappalainen: Palautumisesta puhutaan tänä päivänä tosi paljon ja moni maaseudun yrittäjä ja työntekijä ovat erittäin kuormittuneita ja kaipaavat vinkkejä siihen palautumiseen. Mitä se palautuminen ihan konkreettisesti tarkoittaa? 

Roosa Luusuaniemi: No lyhykäisyydessään palautumisella tarkoitetaan sitä, että energia palautuu fyysisen tai psyykkisen kuormituksen jälkeen. Eli ihan konkreettisesti ladataan akut. Palautuminen koskettaa sekä kehoa, mieltä että hermostoa. Eli palautuminen ei tarkoita pelkkää unen aikaista palautumista, vaan sitä palautumista olisi hyvä tapahtua ihan myös työpäivän aikana. 

Me olemme lähettäneet hankkeeseemme osallistujille hyvinvointikyselyt, ja kyselyyn vastanneista vain noin viidesosa koki jaksamisensa hyväksi. Se on aika huolestuttavaa. Ja kyllä sen on huomannut ihan yleisestikin, että palautuminen on nyt se päivän sana ja siihen halutaan lisää tietoutta ja työkaluja. 

Arja Lappalainen: Ihan varmasti. Mistä tietää, jos ei ole palautunut?  

Roosa Luusuaniemi: Kyllä se keho alkaa usein ihan oireilla. Oireet toki vaihtelevat yksilöittäin mutta yleisimpiä oireita ovat muun muassa väsymys ja unihäiriöt, unohtelut, ruokahaluttomuus tai jatkuva nälkä, vatsavaivat ja muut stressioireet, yleinen sairauden tunne tai semmoiset infektiokierteet, jatkuvasti koholla oleva syke, hormonaaliset häiriöt, suorituskyvyn lasku tai jopa pysähtyminen, liikuntahalujen muutos tai sitten voi tulla ihan psyykkisiä oireita. 

Arja Lappalainen: Enpä ole ajatellutkaan. Kuinka sitten ihan perus arkirytmi ja palautuminen ovat yhteydessä toisiinsa? 

Roosa Luusuaniemi: Arkirytmillähän on tosi suuri merkitys palautumisen kannalta etenkin maatalousyrittäjän näkökulmasta, sillä oman haasteensa luo se, että usein se kotiympäristö on myös työpaikka. Työntekijäsuhteessa on usein helpompi erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan, kun pystyy ihan  fyysisesti siirtymään työpaikalle ja sitten se työaika on rajattu. Yrittäjänä näin ei usein ole. Työt tulevat helposti mukaan myös kotiin, vaikka olisikin erillinen työtila olemassa. Yrittäjänä pitää muutenkin nykyään olla tavoitettavissa lähestulkoon ympäri vuorokauden. Tämä luo myös haasteita työn ja vapaa-ajan rajaamiseen sekä aiheuttaa varmasti sitä stressiä. Ja sitten ne tauot saattavat unohtua työn lomassa, kun tehtävää on niin paljon tai työ on niin innostavaa ja mielekästä. 

Arja Lappalainen: Tämän minäkin tunnistan. Miten arkirytmillä voidaan vaikuttaa palautumiseen? 

Roosa Luusuaniemi: No ensinäkin on hyvä olla jokin selkeä vuorokausirytmi tai arkirytmi. Siitä vuorokausirytmistä, että herätään suurin piirtein samaan aikaan aamuisin, myös viikonloppuna ja lomilla olisi hyvä noudattaa tätä ja mennään myös nukkumaan suurin piirtein samaan aikaan. Unihan on sitä aikaa, jolloin yleisesti keho ja aivot palautuvat päivän kuormituksesta. Mikäli unirytmi sekoittuu tai uniaika jää liian lyhyeksi, jo se vaikuttaa siihen palautumiseen ja työssäjaksamiseen merkittävästi. 

Työaika olisi hyvä erotella vapaa-ajasta, jotta sekä keho että mieli pääsevät hetkeksi irti työasioista ja saahaan muutakin mielekästä tekemistä. Jos elämä on yhtä kaaosta, eikä rutiineja ole niin sitä palaa helpommin loppuun. Tulee useammin niitä yllättäviä menoja tai tapahtumia, joiden takia koko päivän aikataulut menevät uusiksi ja hommat siirtyvät ja kasaantuvat toisaalle. Tämän myötä sitten ei ehdi pitämään taukoja. Useinhan stressiä aiheuttavat tekemättömät hommat. Harvemmin sitä tulee ajateltua, että ”kylläpäs nyt ahdistaa tämä ajoissa tehty veroilmoitus”. Ajankohtainen asia itsellekin. Eli aikatauluttaminen on tosi tärkeää. Alkuun kannattaa ihan merkata kalenteriin omat työt, vaikka ne sitten olisivatkin itselle arkirutiinia, kuten esim. se aamunavetta ja iltanavetta. Kun asiat kirjaa ylös, on helpompi hahmottaa oma vapaa-aika. Ja sitten pidetään se vapaa-aika vapaana. Silloin ei saisi hirveästi miettiä työasioita, koska elämään kuuluu muutakin kuin pelkästään se työ, vaikka se työkin olisi todella kivaa ja ihanaa. On myös tärkeää muistaa luoda ne omat rutiinit! Silloin rytmistä on helpompi pitää kiinni. Se ei tule mistään ulkopuolelta, että näin täytyy arki mennä. Vaan itse tehdään se. 

Arja Lappalainen: Onko parempi tehdä työt samassa rytmissä esimerkiksi aamunavetta aina tiettyyn aikaan ja iltanavetta tiettyyn aikaan vai olisiko parempi vaihdella rytmiä? 

Roosa Luusuaniemi: Kannattaa ainakin suurin piirtein pitää rytmi samana. Kuten mä tossa jo aiemmin mainitsin, palautumisen kannalta rutiinit ovat hyväksi. Jos on mahdollisuus vaihteluun ja sitä itse kaipaa, sitten voi aikataulua myös hieman vaihdella, mutta minun neuvoni on, että kannattaa pitää samanlaista rytmiä yllä ainakin useamman viikon, ennen kuin vaihtais sitä. Myöskään mitään radikaaleja vaihdoksia ei kannata tehdä. Eli jos on tottunut aloittamaan työt aamulla kello 6 niin kannattaa miettiä, onko järkevää välillä aloittaa töitä esim. klo 10 ja venyttää päivää pidemmälle. Ei välttämättä, koska sitten se rauhoittumisaika siellä illassa lyhentyy, koska unirytmiä ei kannattaisi hirveästi muuttaa eli nukkumaan menoaikaa ei kannattaisi hirveästi muuttaa.  

Arja Lappalainen: Hyvä tietää. Maatalousyrittäjillä kesät ovat usein niin kiireisiä, että yrittäjät palautuvat kunnolla vasta joulu-tammikuussa. Olisiko tähän antaa jotain hyviä vinkkejä? 

Roosa Luusuaniemi: Tää on vähän haastava alue kyllä. Ensinäkin kannattaa miettiä, miten siihen kiireiseen kevääseen ja kesään pystyy varautumaan jo etukäteen. Kaikki hommat, jotka pystyy tekemään ennen kiirejaksoa, kannattaa tehdä. Kiirejakson jälkeen olisi hyvä olla varattuna jo mahdollisesti hieman pidempi lomapätkä valmiiksi, mikäli se on mahdollista. Tällöin palautuminen lähtee käyntiin nopeampaa eikä veny sinne vuoden vaihteeseen saakka. Työpäivät kesällä voivat olla hyvinkin pitkiä varmasti, mutta koitettais pitää ne maksimissaan 12 tunnissa. Silloin kannattaa muistaa myös tauottaa työtä, jotta palautumista kuitenkin pääsisi hiukan tapahtumaan päivän aikana. Ja taukoja täytyy pitää ihan senkin vuoksi, että pitäähän sitä ihmisen syödä. Ravitsemuksellakin on tosi suuri merkitys palautumisen kannalta. Jos ei syö tasaisin väliajoin riittävästi ja ravinteikasta ruokaa, aiheutetaan keholle vain lisää stressiä ja hankaluuksia. Ihan meidän peruselintoiminnot vaatii tietyn määrän energiaa, jotta niitä töitä voi edes tehdä. Saatikka sitten, että jaksaa tehdä seuraavanakin päivänä töitä. Kiireitä varten voisi vaikka kevättalvella valmistella ruokaa pakkaseen, niin siinä olisi jo yksi pieni teko tehty. Ja jos ei ehdi sellaista pidempää taukoa pitämään niin ei hätää! Mikrotauot ovat nyt in. Voi hetkeksi pysähtyä vaikka siellä traktorin kopissa miettimään omaa hengitystään tai kuunnella rauhassa jonkin hyvän radiosta tulevan biisin ja keskittyä siihen. Niin saa vähän mieltä irti sieltä töistä, ihan muutamaksi minuutiksi. Ja sitten vapaa-ajan liikuntaa olisi hyvä harrastaa säännöllisesti ennen kevään ja kesän kiireitä. Silloin rakennetaan se hyvä peruskunto, jonka avulla jaksataan porskuttaa eteenpäin hektisen jakson läpi. Koska silloin ei varmaan tee hirveästi mieli treenata, jos on 12 tunnin työpäivä takana saatikka sitten useita sellaisia putkeen. Ja muistetaan se riittävä uni ja unirytmi. Olisi hyvä mennä suurin piirtein samaan aikaan nukkumaan. Se auttaa nukkumaan paremmin. 

Arja Lappalainen: Niin lomahan olisi ihana, mutta entä jos ei saa lomittajaa? Eläimet on hoidettava sairaanakin, lomallakin. Mitä vaikutuksia sillä on, jos ei saa pidettyä lomaa?  

Roosa Luusuaniemi: No kyllähän siinä ilmassa leijuu vahva loppuun palamisen meininki valitettavasti. Jos puhutaan, että sairaana.  Sairaana keho on jo valmiiksi valtavan kovan kuormituksen alaisena ja jos sitten vielä joutuu varsinkin fyysisesti rehkimään, se voi olla jopa hengen vaarallista. Jonkin aikaa pystymme suoriutumaan kuin supersankari, mutta jossain kohtaa ne voimavarat sitten loppuu. Aika monesti kuulee sitä, että kroppa ja mieli ovat jo antaneet hiukan merkkejä etukäteen siitä, että menee liian lujaa. Sitten tapahtuu jotain radikaalia, esim. pitkä sairauskierre, loukkaantuminen tai muu vastaava, joka pakottaa meidät pysähtymään ja mahdollisesti sairauslomalle viimeistään. 

Tietenkään itse ei voi siihen hirveästi vaikuttaa, jos lomittajaa ei saa, mutta silloin varmaan pitäisi lyödä hynttyyt yhteen muiden yrittäjien ja yhteistyökumppaneiden kanssa ja miettiä hieman laajemmalti, että miten tätä asiaa voitaisiin kehittää yhdessä. Niin että kaikkis sais niitä lomia pidettyä. Ja tietenkin kehoa kannattaa kuunnella herkästi jo siinä kohtaa, kun se antaa pienimpiäkin merkkejä uupumuksesta tai esimerkiksi ihan vain kipeäksi tulemisesta. Voisiko siinä kohtaa keventää ihan vähän jostain päästä, jotta keho pääsisi pikkasen vähemmällä eikä välttämättä tulisi niin kipeäksi ja tarvis sitä sairaslomaa ottaa. Ja tässä kohtaa on pakko mainita jälleen se, että hyvällä peruskunnolla ja terveellisillä elämäntavoilla voi vaikuttaa jonkin verran siihen sairastuuko jokaiseen flunssaan tai tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. 

Arja Lappalainen: Miten siihen palautumiseen sitten voisi panostaa? 

Roosa Luusuaniemi: No sen motivaation palautumisen priorisointiin pitää lähteä itsestään. Oman elämän arvot ja oikeastaan se kysymys ”mitä minä haluan?” motivoivat ehkä arvostamaan sitä vapaa-aikaa, jonka avulla pystytään palautumaan. Kannattaa hetkeksi jäädä pohtimaan, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Esimerkiksi minulle tärkeitä asioita ovat perhe, ystävät ja terveys. Ja pyrinkin vapaa-ajallani tekemään asioita, jotka pohjautuvat näihin itselle tärkeisiin asioihin. Tuohon terveysosioon minulla sisältyvät vielä erikseen liikunta ja palautuminen. Ja kyllä, ne kaksi voivat olla ihan samassa yhteydessä. Joinakin päivinä tekee mieli käydä kuntosalilla ja joinakin päivinä katsoa, vaikka elokuvaa tai sarjoja sohvan nurkassa. Tällaisista niin sanotuista ”völläys” päivistäkään ei sitten saa potea huonoa omaatuntoa. 

Kannattaa myös miettiä, millaisen vapaa-ajan itselleen luo, jotta se tukisi palautumista. Jos joka kerta vapaa-ajalla tulee se fiilis, että minun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota niin ei se vapaa-aika varmasti ole palauttavaa vaan täynnä velvollisuuksia ja aikatauluja. Itse olen huomannut, että vaikka työssäni olen hyvin sosiaalinen, niin vapaa-ajalla tykkään olla paljon yksin ja tehdä niitä omia juttujani. Sanonkin, että se on sellaista sosiaalisten akkujen latautumista. Vähän saa olla itsekseenkin välillä. Luo itsellesi siis sellainen vapaa-aika, joka auttaa just sinua palautumaan ja tuo sinulle onnellisuutta ja hyvää mieltä. Siinä kohtaa saa olla vähän itsekäs. 

Ja varmasti myös se kantapään kautta oppiminen on useille yrittäjille tuttua: ensin pitää kerran ajaa itsensä uupumuksen partaalle, jotta ymmärtää palautumisen merkityksen yleiseen hyvinvointiin. Mutta mitäpä jos sinä siellä kaiuttimen toisessa päässä, et tekisikään tätä virhettä ensin. 

Arja Lappalainen: Valitettavasti aika moni sen tekee ja voi tehdä sen useampaankin kertaan.  

Roosa Luusuaniemi: Kyllä. Voin allekirjoittaa, että lähellä uupumista on oltu. Mutta siinä kohtaa on onneksi itsekin tajunnut sitä jarrua vetää. Tai sitten on tullut tämmöinen tilanne, että joutuu leikkauspöydälle ja on pakko olla neljä viikkoa pois töistä. Siinä kohtaa on sen tajunnut.   

Arja Lappalainen: Unihan on myös tosi tärkeä osa palautumista. Paljonko ihmisen olisi hyvä nukkua yössä, ja kuinka uni siellä aivoissa sitten oikein vaikuttaa? 

Roosa Luusuaniemi: Aikuisen olisi hyvä nukkua yössä noin 7-9 tuntia. Taas kun olemme tehty hyvinvointikysely hankkeeseen osallistuneille, vastanneista yli 50% eli yli puolet nukkui 7 tuntia tai alle. Se ei kuulosta hirveän hyvälle… Pitää muistaa, että unentarve on kuitenkin yksilöllistä, sillä osa pärjää vähemmilläkin yöunilla. Olisi hyvä siis itse tunnistaa oma unentarpeensa. Eli kuulostella omaa fiilistä, minkä verran tarvitsee unta yön aikana. Uni on erittäin tärkeää hyvinvointimme kannalta, sillä se vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme. Taisin jo edellisessä podcastissani mainitakin, että mikäli nukkuu huonosti, tulee helpommin tehtyä epäterveellisempiä valintoja ruokailuissa eikä myöskään ole virtaa harrastaa liikuntaa tai vapaa-ajan liikkumista. 

Ja sitten mitä siellä aivoissa tapahtuu, niin vaikka meidän keho lepää, niin aivot ei ihan kokonaan lepää. Vaan siellä ihan konkreettisesti tulee sellaista puhdistautumista kuona-aineista, kun aivo-selkäydinneste huuhtoo soluja. Lisäksi unen aikana hermosolujen väliset yhteydet uusiutuvat ja turhia yhteyksiä poistuu. Tämä on etenkin muistin kannalta tosi tärkeää. Ja tämän vuoksi me tarvitsemmekin riittävän pitkiä yhtäjaksoisia uniaikoja, jotta keho ehtii tehdä tarvittavat korjaustoimenpiteet. Eli ei siis auta, että nukkuu esimerkiksi ne 4 tunnin yöunet ja päivällä 3 tunnin päiväunet. Vaan se pitää olla yhtäjaksoista se uni.  

Arja Lappalainen: Mielenkiintoista. Maatalousyrittäjät tai ylipäänsä yrittäjät saattavat käydä kierroksilla vielä nukkumaan mennessä. Olisiko sinulla Roosa antaa jotain vinkkejä, kuinka unta saisi parannettua ja nukkumaanmenoa helpotettua? 

Roosa Luusuaniemi: Joo ihan ensinäkin, jos lähetään siitä aikaisemmasta iltapäivästä, niin kofeiinin juontia kannattaa välttää useita tunteja ennen nukkumaan menoa, sillä kofeiinin puoliintumisaika on 3-6 tuntia. Vaihteluväli on tässäkin hyvin yksilöllistä. Mutta jos mietit, että sä juot kello 18 kupin kahvia ja se kofeiinin määrä puoliintuu vasta kello 12, niin sulla on kofeiinia jäljellä kolmelta aamuyöllä vielä kehossa. Monesti ne, jotka juo kahvia iltapäivällä saattavat sanoa, että ”kyllä minä nukahdan hyvin vaikka juonkin ne iltakahvit”, saattavat sitten heräillä keskellä yötä tai uniaika jää liian lyhyeksi. Tai sitten leposyke jää liian korkealle kofeiinin vaikutuksen takia. Samoin vaikuttaa myös alkoholi. Aluksi saattaa tuntua, että pieni alkoholiannos rentouttaa kehoamme, mutta todellisuudessa se nostaa leposykettämme yllättävänkin paljon ja yllättävän pitkäksi aikaa. 

Toinen vinkki on rauhoittuminen noin 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa. Eli silloin ei enää touhotettaisi kovasti, vaan valmistetaan kehoa rauhoittumaan unille. Tähän kuuluu myös se ruutuaika. Uusimpien tutkimusten mukaan ruuduista tuleva valo ei olisikaan niin haitallista, vaan se itse ärsyke, mikä ruudusta tulee. Aivot eivät pääse rauhoittumaan ja tämän vuoksi voimme jäädä ylivirittyneeksi ja nukahtaminen on vaikeaa. Eikä niitä työasioita saisi miettiä enää tässä kohtaa. Jos on jotain hoitamattomia asioita, jotka putkahtaa vielä illalla mieleen, niin ne on hyvä kirjoittaa ylös seuraavaa päivää varten. Hoidetaan niitä sitten virkeänä seuraavana päivänä. 

Sitten olisi hyvä järjestää nukkumistilasi niin, ettei siellä ole häiriötekijöitä tai asioita. Vaan laitetaan puhelin hiljaiseksi, käytä mahdollisesti korvatulppia ja kesäaikaan pimennysverhoja tai unimaskia. Huoneen ei tulisi myöskään olla liian lämmin. Sellainen viileä tila auttaa nukkumaan paremmin.  

Ennen nukkumaan menoa kannattaa välttää raskaiden aterioiden syömistä. Päivällinen syödään aikaisemmin ja kevyt iltapala sitten ennen nukkumaan menoa. Nälissään ei kannata nukkumaan mennä, koska silloin varmasti kans heräilee yön aikana tai nukkumaan mennessä nälkä, niin maha kurnii ja ei saa sen takia unta.  

Vapaa-ajan liikunnalla on myös havaittu olevan positiivisia vaikutuksia nukkumiseen. Silloin sykevälivaihtelu kasvaa, jonka ansioista hermosto pääsee unen aikana palautumaan paremmin. 

Arja Lappalainen: Kysyisin tuosta liikunnasta, että kuinka myöhään voi vielä liikuntaa harrastaa ilman että se vaikuttaa uneen? 

Roosa Luusuaniemi: Sekin on hyvin yksilöllistä. Mutta kyllä se yhden kahden tunnin sääntö tässäkin kohtaa. Eli rauhoittumisaika on rauhoittumisaika. Eli silloin ei enää raskasta liikuntaa tehtäisi. Täytyy sitä omaa kehoa kuunnella, että mikä on sellainen kellonaika, että minkä jälkeen semmoinen raskasta sykettä nostava liikunta omaan uneen vaikuttaa. Siihen ei semmoista suoraa ohjetta ole. Mutta jos käytetään minua esimerkkinä, niin minä hoksaan kyllä jos harrastan raskasta liikuntaa vaikka kahdeksan jälkeen, niin kyllä se sitten vaikuttaa jonkun verran minun leposykkeeseen. Se ei välttämättä pääse laskemaan niin alas kuin semmoisina iltoina kun on harrastanut aikaisemmin semmoista korkeasykkeistä liikuntaa. Semmoiset lyhyet, kevyet, pienet kävelylenkit, niiden ei pitäisi vaikuttaa uneen. 

Arja Lappalainen: Miten se leposyke vaikuttaa uneen? 

Roosa Luusuaniemi: Jos on korkea leposyke, niin silloin meidän keho on koko ajan ylikierroksilla. Sykkeen on täytyy laskea tarpeeksi matalalle myös unen aikana, jotta sitä palautumista tapahtuu.  

Ja unta kannattaa arvostaa niin paljon, että sille järjestää tarpeeksi aikaa. Tämä on taas se paikka, jossa joutuu vähän hakemaan sitä sisäistä motivaatiota. Vaikka olisi kuinka kiva katsoa sitä lempparisarjaa useita jaksoja putkeen tai hyvä kirja tempaisee mukaansa, kannattaa ne ylimääräiset aktiviteetit pistää syrjään hyvissä ajoin. Aamulla sitten kiität itseäsi tästä valinnasta hyvin nukutun yön jälkeen. 

Arja Lappalainen: Kannattaako kirjaa lukea juuri ennen nukahtamista? 

Roosa Luusuaniemi: Jos koet, ettei se jää sillä tavalla.. että on tosi jännittävä kirja, niin sehän voi vaikuttaa uniin ja se yö voi olla levoton. Miten se itse koet? Jos se on hyvä nukahtamiskeino tai rauhoittumiskeino itselle, niin anna mennä vaan. 

Arja Lappalainen: Miten sinä sitten ihan konkreettisesti huomioit nämä kaikki asiat arjessasi, kun kuulostat itsekin olevan erittäin kiireinen? 

Roosa Luusuaniemi: Joo, sitä kyllä olen. Jos mennään ihan viikkotasolle, niin kirjaan totta kai kaikki työt kalenteriin ylös. Ja sitten vapaa-ajat pidän tyhjänä mahdollisimman paljon, eli vapaa-ajalle en buukkaa hulluna kaikkea menoa. Mutta toki esimerkiksi omat harrastukset tai treenihetket sinne laitan ja niistä en sitten hevillä luovu, koska harrastuksissa en edes ehdi miettimään työasioita. Pyrin myös joka yö nukkumaan noin 8 tuntia. Työhommia en mieti enää myöhään illalla, enkä välttämättä vastaile töihin liittyviin viesteihin vaan vastaan niihin sitten aamulla. Tähän on ollut kyllä vaikea opetella! Välillä on täytynyt se puhelin viedä vaikka makkarin yöpöydän laatikkoon kun itse on olkkarissa.  Se on kauempana itsestä. Seuraava vinkki on itselle se tärkein.  Rytmitän päivääni myös ruoka-aikojen mukaan, eli syön noin kolmen tunnin välein. Näin tulee sitten pidettyä niitä taukoja. Silloin en hoida työhommia, kun keskityn syömiseen. Ja ruokakaupassa käydään miehen kanssa isommin kerran viikossa ruokalistan kanssa ja valmistellaan aina 2-3 päivän ruuat valmiiksi, kun ei sitä joka päivä oikeasti ehdi ruokaa laittamaan. 

Välillä on niitä työn puolesta kiireisempiä viikkoja, esimerkiksi tämä viikko on ollut tosi kiireinen, mutta niiden perään yritän pitää kevyempiä viikkoja. Täytyy miettiä ihan sitä kokonaiskuormitusta. Jos on tosi kiireisiä viikkoja, niin en välttämättä jaksa liikkua kovaa ja paljoa, vaan silloin riittää, että käyn vaikka pelkästään koira kanssa ne minun perinteiset  kävelylenkit ja omat kevyet ohjaustunnit. Joskus pitää jopa omilta harrastustunneilta jäädä pois, jos tuntuu siltä, että oon tosi väsynyt. Sitten kun töistä on kevyempää, on aikaa ja virtaa liikkua hieman kovempaa tai enemmän, mutta lepopäiviäkin on! Tällöin ehtii myös nähdä kavereita ja perheenjäseniä. Vapaa-ajalla tykkään myös karata Lappiin mökille, koska sitten en ainakaan voi lähteä töihin! 

Ja sitten sen haluan vielä sanoa, että jos on kuormittava elämäntilanne, niin kannattaa pyytää apua. Harvemmin se apu tulee kolkuttamaan valmiiksi ovelle, mutta kun uskaltaa pyytää apua niin sitä usein saa. Ihan johonkin pieniinkin juttuihin voi tulla helpotusta siihen kiireiseen arkeen.  

Arja Lappalainen: Kyllä. Meillähän onkin tulossa helmikuussa webinaari häpeästä. Paavo Kettunen emeritusprofessori Itä-Suomen yliopistosta tulee kertomaan, miksi me koemme sitä ja miten voidaan päästä siitä eroon. Tervetuloa kuuntelemaan. 

Roosa Luusuaniemi: Ehdottomasti kyllä. Juuri tuo, ettei tarvitse hävetä avun pyytämistä. Se on ihan fiksua. 

Arja Lappalainen: Ihan ajatus! Kiitos Roosa! 

Roosa Luusuaniemi: Kiitos Arja!