Tekstivastine: Oulun Kriisikeskuksen edustajien haastattelu
[Kanat ja kukko ääntelee]
Arja Lappalainen: Hei, kuuntelet Muutos-hankkeen eli Muutoskyvykkyydellä hyvinvointia ja kestävyyttä maaseudun yritystoimintaan -hankkeen podcastia. Hanketta toteuttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu, ProAgria Oulu ja ODL Liikuntaklinikka ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, LähiTapiola ja toteuttajat. Nyt meillä on mukana Minna Raninen ja Riikka Vuoti Oulun kriisikeskuksesta. Kertoisitteko ensin, keitä te olette ja mitä te teette?
Minna Raninen: Mä oon Ranisen Minna. Toimin toiminnanjohtajana Oulun kriisikeskuksessa, jota ylläpitää Mieli, Oulun seudun mielenterveys ry. Mä teen kaikkea, voi sanoa, että tota. Teen asiakastyötä. Teen hallinnon työtä. Henkilöstöhallintoa. Talous on mun vastuulla. Aika paljon monenlaista. Kehitän toimintaa. Toki en yksin. että yksi sitten muiden työntekijöiden kanssa. Mutta hyvin monenlaista. Joskus käyn ostamassa vessapaperia ja kaikenlaista.
Riikka Vuoti: Minä oon Vuotin Riikka. Oon tuolla Oulun kriisikeskuksella kriisityöntekijä. Ja se sitten, mitä minä teen, niin minä kohtaan paljon erilaisissa kriiseissä olevia ihmisiä kerran tai useamman kerran. Se on sitä minun minun päätyötä. Ja sitten mun ei tarvitse tehdä sitä työtä yksin. Mulla on siellä ihania kollegoja kuusi kappaletta ja sen lisäksi mulla on ihana nelijalkainen kollega, kriisikoira. Ja nyt meillä on, niinku loistava tilanne. Me ollaan saamassa myös toinen kriisikoira meille töihin.
Minna Raninen: Ja sittenhän me myös koulutetaan ja ohjataan myös vertaistukiryhmiä. Kaikki meidän työntekijät osallistuu näihin.
Riikka Vuoti: Parhaillaan tehdään tätä podcastia.
Minna Raninen: Nyt tehdään tätä. Kyllä, ensimmäistä kertaa.
Arja Lappalainen: Hienoa, lähdetäänkö ihan siitä, että mikä on Oulun kriisikeskus, mitä se pitää sisällään?
Minna Raninen: Oulun kriisikeskus sijaitsee ihan Oulun keskustassa Kauppurienkatu 23, neljäs kerros ja meidän nettisivut on www.mielenterveysseurat.fi/oulu. Niinku sanoin, että Facebookissa Oulun kriisikeskuksen nimellä löytyy. Samoten kuin Instramissa.
Arja Lappalainen: Minkälaista siellä kriisikeskuksessa on? Pitääkö sitä jännittää?
Minna Raninen: Meidän tilat on jo sinänsä hirveän rauhoittavat. Eilen viimeksi yksi asiakas sanoi, että mieli rauhoittuu jo, kun tulee tänne. Myös että ollaan haluttu tehdäkin niistä meidän tiloista semmoiset, voisko sanoa terapeuttiset tai rauhoittavat tai maadoittavat. Että sinne on hyvä tulla. Jokaisella meillä kriisityöntekijällä on oma huone, mihin me aina käyään asiakas kutsumassa odotustilasta. Siellä on sitten nojatuoli odottamassa.
Arja Lappalainen: Kenelle Oulun kriisikeskus on tarkoitettu ja paljonko se maksaa? Tarkoitan tässä nyt, että jos asiakkaana tulee käymään.
Minna Raninen: Oulun kriisikeskus itse asiassa täyttää vuonna 2024 20 vuotta. Ollut pitkään täällä Oulussa. Se on tällaista matalan kynnyksen kriisitukea, keskusteluapua ihan kenelle tahansa Oulun seudulla asuvilla. Voi myös tulla kauempaakin. Nykyään nämä etäyhteydetkin mahdollistaa sen, että ei tarvitse asua Oulussa. Kriisikeskukseen voi hakeutua ihan kuka tahansa. Ne on maksuttomia, nää meidän palvelut. Meillä on kaikki työntekijät sosiaali- tai terveydenhuoltoalan ammattilaisia plus että on käyneet sitten vielä erikoistumista tai täydennyskoulutuksia. Esimerkiksi kriisityöhön liittyen. Ja on pitkä työkokemus ja vankka työkokemus ja osaaminen kaikilla. Meille voi tulla nimettömänä. Ei tarvita lähetettä. Ajan saa joustavasti. Me pyritään silleen 1-2 viikon sisään saa ajan. Ja niinku Riikka sanookin, niin semmoista lyhytaikaista keskustelutukea.
Riikka Vuoti: Ja sitten se, että ollaan vaitiolovelvollisia. Se, mitä meillä puhutaan, niin jää sitten kyllä niitten seinien sisälle.
Arja Lappalainen: Mikä on teidän niinku toiminta alue niin kuin kaiken kaikkiaan?
Minna Raninen: No nyt kun tulee nämä uudet hyvinvointialueet, niin voisi olla tämä koko hyvinvointialue. Mutta niinku mainitsin tuossa aiemmin, niin voi tulla myös kauempaa. On meillä joskus ollut etäyhteyksiä Helsingistä tai Rovaniemeltä. Toki me voidaan sitten aina ohjata lähimpään kriisikeskukseen, jos on tarvetta. Mutta joskus on semmoisia tilanteita, että asiakas syystä tai toisesta hakeutuu meille. On esimerkiksi ollut sellaista, että on Oulusta kotoisin ja tietää Oulun kriisikeskukseen. Ja sitten jos on muuttanut kauemmas, niin on jotenkin helpompi ottaa meille yhteyttä. Ei me ketään tyrmätä, niin sanotusti. Että voi olla yhteyksissä. Kun meillä tää kriisikeskusverkosto on valtakunnallinen. On kaksikymmentäkaksi kriisikeskus ympäri Suomen. Ollaan just kehittämässä tämmöistä sähköistä ajanvarausta, missä me kaikki kriisikeskukset tai ainakin suuri osa olisi mukana. Pystyy mistäpäin suomea tahansa ottamaan yhteyttä.
Arja Lappalainen: Elikkä toisin sanoen myöskin täältä Pohjois-Pohjanmaan alueelta voi ottaa yhteyttä esimerkiksi Helsinkiin tai Rovaniemelle tai Kainuuseen.
Minna Raninen: Kyllä voi, mutta tokihan sitten aina, kun se oma kriisikeskus on siinä lähempänä, niin on myös ehkä parempi palvelujen tuntemus, jos sellaista sitten tarvii. Meille voi tulla nimettömänä. Me ei kysytä sosiaaliturvatunnuksia. Yleensä etunimi ja puhelinnumero kysytään. Eikä me tilastoida tai tilastoidaan, mutta ne on hyvin silleen yleisluontoisesti. Toki meidän rahoittajakin haluaa tietää, että minkä tyyppisiä asiakkaita meillä käy. Mutta me ei kirjata eli missään omakannassa tai muuallakaan ei näy nää meidän käynnit. Ja se on joskus joillekin iso asia ja semmoinen kynnystä madalloittava tekijä. Kun tietää, että kukaan ei tiedä, että hän on käynyt kriisikeskuksesta keskustelemassa. Esimerkiksi mä ajattelen että ammatti-ihmiset, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset.
Arja Lappalainen: Miksi puhelinnumero?
Minna Raninen: Ihan sen takia, jos tuota kriisityöntekijä esimerkiksi sairastuu tai tullee joku este. Niin sen takia, että me saadaan sitten asiakas kiinni. Mutta kaikki tiedot, mitä me laitetaan ylös, niin ne kyllä sitten tuhotaan heti kun asiakkuus päättyy.
Arja Lappalainen: Aivan, lähdetäänpä vähän sitten käsittelemään, mikä on kriisi?
Riikka Vuoti: No, mä ajattelen silleen, että kriisi on ihmisen kokemus tilanteesta tai tapahtumasta, joka on jotenkin silleen niin vaikea. Tai jollain tavalla sietämätön, että ihmisen sen hetkiset voimavarat ja keinot, mitä hänellä on aiemmin ollut, niin ei siinä hetkessä riitä selviämiseen. Mä ajattelin sitä, että se on jotenkin semmoinen kauhean yksilöllinen kokemus. Että ihmistä ei pysty vertaamaan keskenään. Joku toinen asia voi toiselle olla kriisi ja toiselle ei.
Minna Raninen: Kyllä, mä oon ihan samaa mieltä. Just se yksilöllisyys on mun mielestä tärkeä asia. Joskus kohtaa semmoisia tilanteita, että asiakas esimerkiksi sanoi, että on joku mitätöity tai vähätellyt. Jos on esimerkiksi menettänyt lemmikin. Että no eihän tuo nyt ole semmoinen iso juttu. On monenlaisia kriisejä. Ja perinteisestihän kriisit voidaan jaotella myös. On niin sanottuja kehityskriisejä, mitä me suurin osa ihmisistä koetaan. On murrosikä ja kolmenkympin kriisiä ja eläkkeelle jäämistä ja monenlaisia tämmöisiä elämänkulkuun liittyviä, tämmöisiä normaalejakin siirtymäkohtia. Ja sitten on elämän kriisejä, joita tapahtuu ehkä suurimmalle osalle kanssa. Ei ehkä ihan kaikille välttämättä tapahdu. Voi olla vaikka avioeroa tai pitkittynyt uupumus. Semmoisia, jotka pitkällä aikavälillä alkaa kuormittaa. Ne ei tapahdu yhtäkkiä. Sitten on vielä näitä äkillisiä kriisejä, jotka sitten joskus käytetään käsitettä traumaattinen kriisi, joka tapahtuu ihan yhtäkkiä. Esimerkiksi joku tulipalo onnettomuus, mihin ei pysty mitenkään ennakoimaan tai valmistautumaan.
Arja Lappalainen: Tuosta tuli mieleen, minkä ikäisiä teidän asiakkaat on?
Riikka Vuoti: Pääsääntöisesti meille tulee täysi-ikäisiä. Kahdeksastatoista vuodesta eteenpäin. mutta sitten on meillä käynyt vanhempia myös lasten kanssa, ihan perheitä.
Minna Raninen: Kyllä ka joskus on ollut seitsemäntoistavuotiaita. Ajattelisin niin, että semmoinen joka pystyy tälleen keskustelemaan omista asioista ja sanoittamaan. Ehkä enempi sitä katson kuin ikää. Mutta ehkä tuosta seitsemästätoista vuodesta ylöspäin. Ja niin kun Riikka sanoi, että perheitä. Ja sitten joskus on tullut joku nuori esimerkiksi ystävän kanssa tai saattaen tai jonkun ammattilaisen kanssa ensimmäiselle kerralle. Ihan niinku asiakkaan tarpeiden ja toivomusten mukaan. Pariskuntia meillä käy kanssa paljon. Silloin yleensä on 2 työntekijää siinä monesti sitten paikalla, kun on pariskuntia.
Arja Lappalainen: Milloin voi ja milloin kannattaa ottaa yhteyttä?
Minna Raninen: Kun tuntuu, että haluaa keskustella. Mä ajattelen, että haluaisin pitää sen kynnyksen hyvin matalana. Ei tarvitse tulla sitten vasta, kun pää niin sanotusti kainalossa. Vaan että se olisi huomattavasti matalampi. Ja silloin, kun musta tuntuu, että ei ne omat voimavarat riitä. Tai jotenkin päässä on kaaosta. Tai huomaa, että alkaa oireilemaan, vaikka kehossa. On uupumusta, väsymystä, ei saa nukuttua. Tai jotakin muuta semmoista. Sitä on hirveän vaikea sanoa, että tule silloin, kun sinulla on tämmöisiä oireita. Mä jotenkin, että luottaa siihen omaan tuntemukseen. Silloin kun musta tuntuu, että nyt mä tarvisin apua. Sillä tavalla meillä kuitenkin on, että jos on olemassa joku hoitosuhde mielenterveyspuolella. Käy esimerkiksi tapaamassa säännöllisesti vaikka psykiatrista sairaanhoitajaa. Niin silloin se on ehkä semmoinen ainut asiat, mitä me joskus kysytään asiakkailta ja ohjataan ja vahvistetaan sitä suhdetta. Ei kannata käydä monessa paikkaa puhumassa.
Arja Lappalainen: Kuinka monta kertaa teillä voi käydä puhumassa?
Riikka Vuoti: No, meillä on silleen määritelty, että 1-5 kertaan. Niinku semmoinen pääsääntöinen määrä. Mutta tietenkään ei ketään jätetä niin sanotusti tyhjän päälle. Kyllä me pyritään siihen, että ihmisellä olisi sitten, kun hän meiltä lähtee viimeisen kerran, niin hänellä olisi jatko suunniteltuna. Tai sitten tähän pärjää jo itsekseen. Jotenkin semmoinen se on tärkeä meille, että ihmisellä on siinä lähtiessä turvallinen ja hyvä olla.
Minna Raninen: Joillekin riittää yksi kerta. Joillekin kaksi kertaa ja jotkut sitten käy pitempäänkin. Just niinku Riikka sanoi, että me ei lähdetä luukuttamaan ihmistä. Jos on vaikka joku pitkittynyt avioerotilanne tai suruprosessi, että nyt tuli viisi kertaa täyteen, että kiitos näkemiin. Vaan kyllä me sitten voidaan esimerkiksi harvemmin, että ihan asiakkaan tarpeen mukaan. Katsotaan sitten sitä tarvetta. Voi käydä pitempäänkin. Kuitenkin me puhutaan lyhytaikaista. Ja me ei annetaan terapiaa. Puhutaan mieluummin terapeuttisesta keskustelusta.
Riikka Vuoti: Sitten ajattelee, että on hirveän tärkeä myös se, että ihmisellä on aina oikeus tulla takaisin. Jotenkin tieto siitä, että on paikka, johon ottaa yhteyttä, niin on hirveän monesti turvallisuutta lisäävä ihmiselle itselleen.
Minna Raninen: Ja meillähän käy monet asiakkaat, että he ovat käyneet joskus aiemmin meillä. Voi olla vuosiakin välejä ja tulee sama tai sitten ihan eri asian takia, niin on hyvin tavallista.
Arja Lappalainen: Minkälaisia ohjauksia teiltä sitten on eteenpäin?
Riikka Vuoti: No, voidaan esimerkiksi ohjata eri toisten järjestöjen palveluihin. Jos niinku on vaikka vertaisryhmätoiminnasta tietoa toisilla järjestöillä, niin sinne. Ensimmäisenä tulee mieleen nuo rikosuhripäivystyksen kanssa tehtävä yhteistyö, ensi- ja turvakotien kanssa tehtävä yhteistyö.
Minna Raninen: Sitten voidaan ihan mielenterveyspalveluihin. Voidaan ihan yhessä katsoa, jos on tarvetta joku puhelinnumero, että mihin. Työterveyshuoltoon. Koko skaala. Meillä on aika hyvä alueen tuntemus niinku eri palveluista. Ja me tehdään yhteistyötä. Monet tahot myös tuntevat meidät ja osaavat sitten ohjata myös meille, että molemmin puolin.
Riikka Vuoti: Mutta jotenkin ajattelee itse sitä työtä, että se kaikista tärkein asia on se, että ihminen itsessään saa sitä omien voimavarojensa vahvistumista niillä käynneillä, kun hän käy kriisikeskuksen. Totta kai se usko siihen, että ihmiset selviävät ja pääsivät yli tosi vaikeistakin asioista, on meillä vahva. Me uskotaan siihen, että me pystytään auttamaan ihmisiä selviämään itse eteenpäin kyllä.
Arja Lappalainen: Miten maaseudun yrittäjät, esimerkiksi heillähän on ihan kauhea tilanne tällä hetkelläkin? Mutta miten te näette, että pystyisitte kun te heitä auttamaan mitenkään?
Minna Raninen: No, ihan ensimmäiseksi mainitsen sen, että tuli mieleen Yrittäjien kriisikeskus, mikä toimii Kajaanissa ja Sastamalassa ja Rovaniemellä. Siellä on myös kasvokkaista tapaamista, mutta myös etäyhteyksiä. Ympäri Suomen voi ottaa yhteyttä. Heillä on asiantuntemusta ja he ovat keskittyneet erityisesti yrittäjien auttamiseen. Mutta toki sitten meihin muihinkin kriisikeskuksiin ja Oulun kriisikeskukseenkin niin voi ottaa yhteyttä. Me osataan esimerkiksi ohjata myös sinne sitten, jos huomataan, että yrittäjä voisi hyötyä tästä. Mutta että ihan samalla tavalla mä ajattelen, että kaikissa muissakin kriiseissä, niin lähdetään keskustelemaan ja purkamaan ja miettimään ja keskittyy niihin voimavaroihin, että miten tästä eteenpäin. Eikä se tarkoita sitä, että meidän tarvitsee tietää, tarvitsee tuntea sitä esimerkiksi maaseudun elämää. Tai joskus mä muistan joku opiskelija kysyikin multa, että te olette varmaan kokeneet kaikki ne kriisit, mitä ihmiset, minkä kanssa he tulee sinne vastaanotolle, että pystyy tekemään työtä. Me oltaisiin kyllä aika rikkinäisiä ihmisiä, jos me oltais kaikki kriisit koettu, mitä meidän asiakkaat on. Että ei ihan niin. Mutta kaikkien kanssa lähdetään miettimään, mistä me ei olisi hyvä puhua. Mikä auttais. Että se, kun sä lähdet tästä vastaanotolta, niin olisi semmoinen olo, että tästä oli hyötyä. Että kannatti tulla.
Riikka Vuoti: Ja juurikin tuohon jatkona se, että lähteä etsimään niitä ihmisen voimavaroja ja niitä keinoja, miten hän on selvinnyt aikaisemmin. Jos ei vastaavanlaisesta, niin jostain samantyyppisestä tilanteesta. Jostain pienemmästäkin. Jotenkin se on niinku hirvittävän keskiössä siinä työskentelyssä. Ja sitten myös se, että se että mitkä on niitä uusia taitoja, mitä siinä tilanteessa, mikä ihmisellä on tullut eteen. Niin mitä kannattaisi tehdä eri tavalla. Mistä löytyisi nyt se ratkaisu tähän tilanteeseen. Ja jotenkin aina sitten se ajatus siitä, ettei lähdetä niinkö väkisin olemaan jossakin ongelmallisessa tilanteessa. Vaan lähdetäänkin miettimään, mitä tämän tilalle lähdetään rakentamaan.
Minna Raninen: Kyllä ja jotenkin uskotaan siihen, että ihmisissä itsessään on ne ratkaisut olemassa. Me yhdessä vaan yritetään kaivaa ne esiin.
Riikka Vuoti: Ja usein myös sitten se, että kun ihminen tulee kriisikeskukseen, niin jo itsessään se, että hän pystyy puhumaan. Hänellä on rohkeus sanoittaa se oma tilanteensa ja kertoa sen jollekin toiselle ihmiselle auki. Niin jo se itsessään voi olla eheyttävää. Ja sitten sen jälkeen sitten voi lähteä enempi tarkastelemaan sitä, että miten tämä tilanne tästä etenis parhaalla mahdollisella tavalla.
Minna Raninen: Joo ja sitten mä mietin sitä kanssa, että yrittäjillä voi olla monenlaisia syitä, miksi haluaa keskustella. Oli se ammattitausta mikä tahansa. Siellä voi olla parisuhteeseen liittyviä haasteita, uupumusta, ahdistusta, lapsiin liittyvää huolta, vakavaa sairastumista. Että hyvinkin monenlaisia. Sehän ei katso silloin minkä ammatin edustaja sä oot. Tän tyyppisiä tulosyitä meillä esimerkiksi on.
Arja Lappalainen: Mihin aikaan te yleensä otatte asiakkaita vastaan?
Minna Raninen: Meillä on aukiolo… Meillä on, siis, ajanvarauspuhelin, joka toimii arkisin 9 ja 14 välillä. Meillä on asiakasvastaanotot on kahdeksan puoli neljän, neljän väliillä. Mutta toki me sitten joustetaan. Jos on semmoinen tilanne, että ei pääse, kun iltaisin, niin sitten työntekijän kanssa arvioidaan sitä ja katsotaan. Mutta että pääsääntöisesti kuitenkin päivän aikaan me toimitaan. Viikonloppuisin ollaan kiinni ja juhlapyhinä.
Arja Lappalainen: Onko teillä muuta toimintaa kuin tämä vastaanotto?
Minna Raninen: Onhan meillä. Meillä on… Mainitsin tuossa alussa nää vertaistukiryhmien ohjaukset, mitä me työntekijät tehdään. Niin meillä on nyt esimerkiksi syksyllä on alkamassa intensiivisururyhmä läheisensä menettäneille. Se on jo täynnä, mutta että ensi keväänä meillä alkaa sitten uusi ryhmä: vertaistukiryhmä itsemurhan kautta läheisensä menettäneille. Siitä tulee lisää tietoa meidän nettisivuille ja facebook sivuille ja instagramiin. Sinne voi hakeutua. Ja sittenhän meillä on koulutusta, jonkin verran. Miten resurssit antaa myöten. Meillä aika mukavasti asiakkaat ja ihmiset ovat löytäneet meidät. Että on hyvin täyteisiä päiviä. Mutta myös me sitten koulutetaan. Eli mielenterveyden ensiapukoulutuksia esimerkiksi. Niin pyritään järjestämään. Nyt keväällä oli viimeksi ja nyt syksyllä ehkä on tulossa sitten mielenterveyden ensiapu kakkonen, kun keväällä oli ykkönen.
Minna Raninen: Niin, sittenhän meillä on tässä toiminnassa myös upea joukko vapaaehtoisia toimii. Meillä on valtakunnallisen kriisipuhelimenpäivystäjiä. Ja sitten sekaisin chat-päivystäjiä. Sitten meillä on tämmöinen Laululiisat- ja Lassi-kuoro, missä on vapaaehtoisia mukana. He käy esiintymässä erilaisissa paikoissa kutsuttuna esimerkiksi palvelukodeissa. Ja sitten näitä kriisipuhelinpäivystäjät, niin meillä parina iltana viikossa päivystää aina pareittain yleensä päivystää nää vapaaehtoiset. Me koulutetaan heidät ja järjestetään heille virkistystä ja työnohjausta kerran kuukaudessa. Ja myös täydennyskoulutusta pari kertaa vuodessa järjestetään. Sitten on nää sekaisin chatpäivystäjät, jotka sitten päivystää tässä sekaisin chatissä eli mikä on nuorille 13– 29-vuotiaille tarkoitettu. Valtakunnallisesti sekä kriisipuhelinpäivystys että sekaisin chat päivystys toimii. Sieltä voi tulla puhelu Ivalosta Hankoon. Ja meillä on tulossa nyt syksyllä, alkaa uusi vapaaehtoisten koulutus, missä me haetaan kriisipuhelinpäivystäjiä. Että jos kiinnostaa, niin kannattaa pikapikaa ottaa yhteyttä. Ja samaten myös sekaisin chat-päivystys. Jos kiinnostaa vapaaehtoistoiminta, niin olla meihin yhteydessä. Nettisivulta löytyy kyllä lisää tietoa. Vapaaehtoistoiminta on myös, millä voi hoitaa omaakin mielenterveyttä.
Arja Lappalainen: Ja osallisuutta,
Minna Raninen: Ja osallisuutta kyllä.
Riikka Vuoti: Ja ehkä sokerina pohjalla, niin sitten meillä on myös semmoinen Neurosonic rentoutuslaite asiakkaille käytössä. Ja sitten meillä on myös mahdollisuus akupunktiohoitoihin ja korvamagneettihoitoihin.
Minna Raninen: Nää on tarjolla meidän kriisikeskuksen asiakkaille. Ja just niinku Riikka tuossa alussa mainitsi, niin meillä on nyt 2 koiraa siellä, mitkä aina välillä ovat siellä meillä töissä. Niin että me hyödynnetään myös tämmöistä koira avusteista kriisityötä. Mistä, mikä on ollut itse asiassa Ylellä nyt oli vasta juttuakin, että Kainuun kriisikeskuksessa on myös. On lähdetty tätä kehittämään. Se on myös mahdollista ja voi toivoa, jos haluaa, että haluaa tämmöistä koira-avusteista kriisityötä.
Riikka Vuoti: Ja tästä ehkä toiveikkaasti niinku aasinsiltana maaseudun yrittäjiä niin sitten se, että se ehkä voi myös madaltaa sitä tulemista meille. Että meillä on myös nelijalkaisia vastassa.
Arja Lappalainen: Mitä sitten, jos tulee asiakas, joka ei kykenekään puhumaan siinä hetkessä?
Riikka Vuoti: Se on tosi OK. Jotenkin ajattelen sitä, että ihminen tulee paikalle, on jo hirvittävän suuri askel monelle. Ketään ei pakoteta puhumaan. Mutta sitten voi olla niinku tarkastella jotenkin sitä tilannetta ei voi puhua ja voi niinku työntekijä lähteä auttamaan ja sanoittamaan sitä, että minulle tulee tunne, että sinua hankala olla tässä hetkessä. Tai minulle tulee tunne, että sinun on vaikea puhua. Ja se on ihan OK, että voidaan olla ja istua tässä. Jotenkin se taito olla siinä tilanteessa.
Minna Raninen: Kyllä ja mä ajattelin kanssa, että ei kukaan tule meille turhaan. Tai varaan aikaa turhaan. Kyllähän ihmisenä on joku tarve, että hän on ottanut yhteyttä. Ja joskus tai aika montakin kertaa, niin me puhutaan ensin ihan muista asioista. Että kyllä ja me työntekijätkin myös aistitaan, että jos ihmisillä on vaikea puhua, niin me voidaan puhua ihan semmoisista turvallisista, helpommista aiheista ja asioista. Monesti lähetäänkin jostain ihan muusta aiheesta puhumaan ja sitten ennen kuin päästään siihen itse asiaan, että mikä siellä mielessä on ja minkä takia on tullut. Jotenkin luottaa siihen, että me työntekijät ollaan ammattilaisia. Että me tuetaan ja autetaan myös siinä. Niinku Riikka sanoi, että on ihan ok.
Riikka Vuoti: Eli tuohon mitä Minna sanoi niin jatkona niin se, että tuota tietenkin se yhteistyösuhteen rakentaminen heti alussa asiakkaan kanssa, on ensimmäinen steppi mitä tai pyritään tekemään mahdollisimman hyvin. Sen tiedän että meillä kyllä kaikki työntekijät pyrkii tekemään parhaansa.
Arja Lappalainen: Pitääkö olla jonkinlainen psykiatrinen diagnoosi, kun tulee teille?
Riikka Vuoti: Ei pidä, mutta ei haittaa, jos on.
Minna Raninen: Kun puhutaan mielenterveydestä, niin sehän on asia, joka on meillä kaikilla. Ja monesti vielä törmää siihen, että kun puhutaan mielenterveydestä, niin se jotenkin käsitetään, että se on sama asia kuin mielenterveyden ongelmat. Ja sitähän se ei ole. Vaan mielenterveys on asia, josta meidän kaikkien on tärkeä pitää huolta. Joka meillä kaikilla on. Ja se kokemus omasta mielenterveydestä. Se voi vaihdella. Voi jopa päivittäin vaihdella. Että aamulla tuntuu vahvemmalta olo kuin sitten esimerkiksi illalla. Ja sitä omaa mielenterveyttä voi myös, ja pitääkin hoitaa ja huolehtia. Ja mikä se kellekin on. Sitten se, että miten minä huolehdin omasta mielenterveydestä, niin varmasti vaihtelee. Joku tykkää, että on ihmisten seurassa, ystävien seurassa. Joku nauttii luonnossa olemisesta. Eläimet usein nostetaan ylös, kun puhutaan, että miten vahvistaa oman mielen terveyttä. Soutelu. Lukeminen. Musiikki. Ihan voi olla laidasta laitaan. Sitä ei voi kukaan toinen sanoa, että tee näitä: mene nyt sinne luontoon, koska luonto tutkitusti pitää hyvää huolta mielenterveydestä. Mutta ehkä sitä kannattaa kokeilla, jos ei ole koskaan kokeillut. Mutta että joskus voi olla, että saa olla omien ajatusten, itsensä äärellä, ihan rauhassa. Niin sekin hoivaa mielenterveyttä. Mutta että jotenkin.. No haluaisinkin nostaa sen sellaiseksi asiaksi, että se on hirveän tärkeä asia huolehtia. Ja sitä on meillä kaikilla.
Riikka Vuoti: Sitten ylipäätään mielen hyvinvoinnin kanssa, niinku muidenkin asioiden suhteen, että on hirvittävän tärkeä tarkastella, että mikä on se juuri minun mielen hyvinvointiani vahvistava asia. Ja jotenkin lähteä rohkeasti tutkimaan niitä. Ja ehkä uskaltamaankin tekemään myös jotain lisää. Ja eri tavalla, jos tuntuu, että ne mitä sillä hetkellä on käytössä, niin ei riitä.
Minna Raninen: Joskus kriisin keskelläkin voi olla, että unohtuu ne asiat, miten mä normaalisti huolehdi omasta mielenterveydestä. Olisi tärkeää pysähtyä, että mikä se onkaan, mikä vahvistaa. Vaikka ihan pienesti.
Riikka Vuoti: Ensimmäisessä selviytymiskeinoja ihmisillä on, että huolehditaan siitä, että nukkuu tarpeeksi ja saa syötyä.
Minna Raninen: Perustarpeet.
Riikka Vuoti: Kyllä. Ja sitten jotenkin mä ajattelen kriisistä ylipäätään, että kun aikaa.. tai aikaa kuluu x verran, se kriisi voi muuttua ihmiselle. Siitä vaikeasta ja hankalasta tilanteesta ja tapahtumasta, niin siitä voikin kasvaa jonkunlainen voimavara ja jollain tavalla voimaannuttava kokemus. Joku asia, jota siitä onkin oppinut, jota se on minulle opettanut.
Minna Raninen: Kyllä, se on just näin. Ja monesti on siinä kriisin keskellä, aika vaikea siinä on ehkä ajatella, että mitä tästä voisi oppia. Mutta ehkä sitten, kun aikaa kuluu, niin miettiä, että mitä siitä voi ottaa mukaan. Mitä kannattaa ottaa mukaan. Mikä on ehkä vahvistanut tai muuttanut minun elämää jollain erilaiseksi. Itse asiassa, että se kriisi mahdollistikin sen tapahtui tämmöinen hyvä muutos. Vaikka sitä ei näe siinä kriisin keskellä. Rohkeasti oikeasti ottaa yhteyttä meille. Meillä on ihan äärimmäisen ammattitaitoinen, loistava palvelusihteeri Tanja, joka ottaa vastaan nämä puhelut. Niin me on huomattu monesti niinku, kun saa vähän avata Tanjallekin sitä, että minkä asian kanssa olisi tulossa. Se helpottaa se, että kun sen ajan saa varattua. Monesti siinäkin tapahtuu jo myönteistä muutosta ennen kuin tapaa sitä kriisityöntekijää ensimmäisen kerran. Tanja osaa myös auttaa ja ohjata eteenpäin, jos on tarvetta.
Riikka Vuoti: Se mitä miettii ihminen, joka on kriisissä ja pohtii sitä omaa tilannetta ennen kuin on ottanut yhteyttä. Niin monesti voi olla hankala miettiä sitä, että mitä minä tässä tekisin. Niin sitten voikin kääntää sitä ajattelua sillä tavalla, että miettiikin, että mitä sanoisin esimerkiksi hyvälle ystävälleni tällaisessa tilanteessa, että mitä sinun kannattaisi tehdä. Ja se mitä sanoisi ystävälleen, niin voinkin sitten kääntää, että tämän sanonkin myös itselleni ja toimin samalla tavalla. Jos tässä tilanteessa vaikka sanoisin ystävälle, että kannattaisiko sinun hankkiutua keskustelutuen piiriin. Ja sen saman voit kertoa rohkeasti myös myös itsellesi.
Riikka Vuoti: Sitten ylipäänsä kriiseissä, jokaisella ihmisellä on luonnollinen tapa reagoida niihin. Toinen itkee. Toinen sulkeutuu. Toinen haluaa puhua kaikille sen asian. Jokaisen tapa käsitellä kriisi on juuri oikeanlainen.
Minna Raninen: Vielä jatkona tuohon, että meidän työ perustuu siihen keskusteluun. Mutta me työntekijät käytetään myös erilaisia, voidaan tehä jotain harjoitteitakin. Jos koetaan yhdessä asiakkaan kanssa, että se vois auttaa. Meillä on fläppitaulua, kiviä ja erilaisia kuvakortteja. Jokaisella meillä työntekijöillä on takataskussa semmoisia…
Arja Lappalainen: Jippoja.
Minna Raninen: Jippoja, mitkä palvelevat sitä asiakasta ja hänen tarpeitaan. Että ei temppuja temppujen vuoksi. Vaan just se, että siihen tavoitteeseen päästään yhdessä.
Riikka Vuoti: Ja ymmärrys siitä, että elämään kuuluu erilaisia vaiheita. Se mikä on varmaa tässä elämässä, niin muutos on varmaan. Tilanteet tulee muuttumaan. Ihmiset selviää ja ihmiset menee eteenpäin.
Minna Raninen: Tuo on ehkä semmoinen kantava voima, mitä mä aattelen tässä meidän työssä. Tää on kanssa kysymys, mitä meiltä kysytään, että miten te jaksatta tuota työtä tehä. Että rankkaa kuunnella ihmisten kriisejä. Että jotenkin just se, mitä Riikka sanoi, että on hirveän vahva luottamus ja usko siihen, että ihmiset selviää. Me on nähty niitä selviytymistarinoita. Se on koko ajan toivo aina läsnä työntekijöillä ja usko asiakkaaseen. Se kannattelee. Vaikka asiakkaasta itsestä voi tuntua sillä hetkellä, etten mä tästä selviä. Me työntekijät uskotaan ja me tuetaan ja autetaan kohti sitä selvitymistä.
Arja Lappalainen: Kerrotko vielä, että kuka teitä rahoittaa
Minna RanKinen: Meitä rahoittaisi SREA eli Sosiaali ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Sieltä tulee koko meidän rahoitus. Plus että me sitten myös saadaan jonkin verran lahjoituksia ihan yksityisiltä tai yrityksiltä. Mutta STEA on meidän päärahoittaja.
Arja Lappalainen: Aivan upeeta. Kiitoksia oikein paljon
Minna Raninen: Kiitos
[Kanat ja kukko ääntelee]
Kanan ja kukon ääntely, äänitiedoston lähde: ABOA VETUS ARS NOVA, Arkeologian ja nykytaiteen museo